RUNO

ANNELI MÄKINEN
Se on Anneli Mäkinen
akka tiukka pohjanmaalta,
härmän häijyjen sukua,
pohjalainen rautanainen,
kasvot tiukat ja terävät,
äksy lienee luonnoltansa.
Tuli Eskokin takaisin,
älliä on pönttö täysi,
onhan päntätty kovasti,
kirjan kanssa painiskeltu,
siellä matkojen takana,
Amerikan mantereella.
Antoi Anneli nätisti,
luovutti sen suopeasti,
suitset puolueen takaisin
Eskolle niin empivälle:
-Kovin tympiipi tohinat,
kinastelut kannattajain.
-Olen aatellut kovasti,
tuumiskellut tuntuvasti,
näitä juttuja monia,
asioita aikalailla.
Takki tyhjänä minulla,
taskut vaatii täyttämistä,
Suomen pankkiin nyt haluan,
sinne taitoni sopivat.
Heti Anneli Mäkinen
ihastui ikihyväksi:
-Nyt on tullut naisen vuoro,
naisen tiukan ja terävän,
ukot pistän parkumahan,
akat toiset itkemähän,
olenhan tosi terävä,
paljon muitakin parempi.
-Onhan Matti niin mitätön,
Olli aivan tottumaton,
Mauri kaikista typerin!
Eipä noista johtajaksi,
eipä noista nostajaksi
kepun purjeita, puhurin,
tuiman tuulen vietäväksi.
-Nyt on nostetta kovasti
kenttäjoukon keskuudessa.
Kaikki tahtovat kovasti
erillaista johtamista!
Naisen tiukalla kädellä
pannaan paikat mainioiksi.
Asiat ihan hyviksi,
kansan mieltä kuullostellen!
29.11.2001.op.