RUNO

LISÄÄ LIKSAA.
-
Siellä suuressa talossa,
eduskunnan käytävillä
edusmiehemme ajavat,
muka meidän pulmiamme.
Tositarmolla peräti,
huoli suuri sielussansa.
-
Vaalin jälkeen jo kävivät
kovaa kiistaa keskenänsä,
mitä puutteita pitäisi
kohdallensa korjaella.
Että saataisiin hyväksi,
olot aivan kohdallensa..
-
Juotiin kahvia kovasti ,
kipattihin keppanata
velihengessä hyvässä ,
porukassa haasteltihin.
Pian päästiinkin jyvälle,
saman tuuman tuntumahan.
-
Sossu hoksasi kamalan,
palkkakuopan ammottavan
aivan silmäinsä edessä,
itse sinne sortumassa.
Johan tuohon on pätevä,
konsti keino keksittävä.
-
Johan tuon sanoiksi virkki:
-Kuulkaahan hyvät toverit,
arvoisimmat aateveljet,
kokomustat ja kepulit,
vihreät ja kommaritkin,
kaikki parhaimmat kaverit,
naisetkin mukaan lukien.
Huoli mulla on kovasti,
meidän palkan pienuudesta.
Mihin riittää se mokoma?
Liksa niin perin mitätön
Aivan saa tätä hävetä,
nolona näin notkahdella.
-
Johan huomasi toverit,
innostuivat veljet ,siskot,
lisäillä rahaa pitäisi,
palkka paljon korkeemmalle.
Että jaksaisi jalosti,
koko kansaa puolustella.
-
Puhuttihin, purnattihin,
rahakuumeessa kovassa.
saalistuksen saamisissa,.
huumassa oman himonsa.
Kaikki huutaa hurmiossa:
- Rahat riittävät hyvästi!
-
Kului tuosta hetki toinen,
tuli tuokio tukala.
Eläkettä köyhän mummon
pitäs pikkusen lisätä.
Korotusta markan verran ,
johan oisi tyytyväinen.
Heti Jutta sen hokasi,
ministeri tuumaeli.
Huolissaan niin maan tilasta,
tuloksista kansakunnan:
Nyt on nappula lopussa,
pussinpohja paistamassa.
Unohdetaankin äkisti,
eläkkeitten nostamiset.
17.10.2001op.