RUNO

Vieraille veräjille
Kirjoittanut Oiva Pennanen
-------------------------

Runoratsun kuntoon laitan
valjaat hulppeat sovitan
että vaihtuu vaatimukset
muuttuu mielessä ajatus
runot muuttuu maukkahiksi
teksti maukkaampi tulisi
maku paljon mahtavampi.
-
Syksy synkeä soluvi
jälleen näille maisemille
kylmin tuulin taas tulevi
työntää hyiset lonkeronsa
joka soppeen ja syvälle,
aivan sielun syövereihin
-
Mitä keinoja kehitän?
Miten jaksan ponnistella
läpi synkeän, pimeän,
lohduttoman vuodenajan.
-
Otan ratsuni rajuimman
valjastan sen vaskivöillä
panen parhaimman satulan
selkään humman hirnahtavan
vielä voiteita vähäsen
sivelen sen kinkereihin,
että lentävi lujemmin
korkealle koettelevi
kuuluu siivissä suhina
pyrstö pyörii rauhatonna.
-
Mihin miekkonen menossa,
kunne kulkee ratsastaja
luuskan lauhkean selässä
ohjaksissa kurjan kaakin
pattipolvi silmäpuoli
aivan kunnoton kopukka
tuskin jaksaa jalka nousta
eikä lentohon lehahda.
-
Näitä nauroi naapurikin
sanoi tuttavat tukevat
vanhat vaarit mahtailivat
mummot kyyneltä kyhäsi
kaiken kuulin katkeruuden
mitä naapurit napisi.
-
Enpä jaksa jatkuvasti
murhemielellä kokea
kaunaa suurta katkeruutta
sekä lauseita pahoja
menen missä käyskeleepi
virren vetreän takojat.
missä kaikuu kaunis sointu
jossa poljento upea
menen sinne laulamahan
soinnut sievät sointumahan
panen biisiä pinohon
suollan soljuen säkeitä.