KYTTÄ--114

Rouva työskenteli kotvasen ja kääntyi kohta puoleeni.
- Olikos muuta? Varat on nyt tilillä.
- Tuota, olisi minulla sellainen ajatus...!
- Niin!
- Perustaisin jonkunlaisen säätiön. En tiedä sellaisista. Satuin voittamaan lotossa ja rahaa kertyi yli oman tarpeen.
- Se varmaan onnistuu. Johtaja varmaan kertoo mitä siihen tarvitaan... Hetkinen!
Rouva poistui sisähuoneisiin. Kohta rouva palasi ja viittoi ovea jossa vihreä valo paloi kutsuvana.
Painoin nappia ja summeri ilmoitti oven olevan auki.
Astuin sisään. Pankinjohtaja, keski-ikäinen nainen, nousi hymyillen tervehtimään. Virkailija oli varmaan kertonut, että rahamiehiä on liikenteessä.
Keskustelimme säätiöstä ja sen eri ehdoista. Vaikka äly riittää käytännössä, niin raha on asia josta Herkko ei paljon tajua.
Oli tietenkin varsin erikoinen tapaus pikku pankin konttorissa, kun pinosin rahanippujani pöydälle. Pankinjohtajan silmät levisivät yhä suuremmiksi kun pino kasvoi.
- Oho! Sepä ei aivan pieni voitto ole ollut kun rahaa on kuin setelipainossa.
- Monta apurahaa siitä lohkeaa nuorille pojille ja tyttärille. Luotan täysin, että hoidatte homman. Itse en edes tiedä, kuinka paljon rahoja on.
- Voitte olla huoleti! Otamme yhteyttä kun tarvitsemme teitä. Kiitoksia paljon. Hei!
***
Nyt kun oli pahimmat huolet ja murheet reilassa. Päätin sittenkin luopua, Vanhasta Rouva Mersusta.
Eipä ollut mitään mieltä ajaa rosvoa takaa, jos sadalla kilometrillä jää puolet jälkeen.
Uutta en kumminkaan. Se olisi liian pröystäilyä. Tähtikeulasta en kuitenkaan halunnut luopua. Siksi kullanhohtoinen bensa Mersu paperoitiin kohtuullisella välirahalla
Voi pojat! Elämä näytti Kytästä melko siedettävältä. Kesä kohta kauneimmillaan. Kyttä kovassa iskussa. Nuoria, näyttäviä naisia Kytän kintereillä. Kelpasi elää!
LOPPU.