Sivut

torstai 15. maaliskuuta 2018

KYTTÄ-112.

Piruuttani kyselin Metkun-lesken palkkiota, mutta sen Kiimala kehotti sopimaan rouva Metkun kanssa.
Täytyy myöntää, että Kiimalan, taitavin sanankääntein antama ylistävä lausunto, hyväili narsistista mieltäni. Niinpä tulin luvanneeksi, että Kyttä on aina käytettävissä kun oma, vähäinen järki on kattelussa.
Otimmepa vielä lasilliset, hyvin sujuneen yhteistyö merkeissä ja katsoimme jutun kohdaltamme loppuun käsitellyksi.
***
Otin nyt muutaman palautumispäivän. Kuittasin suuret univelat ja olinkin vetreää poikaa kun viimein siirryin normaaliin päiväjärjestykseen.
Siistin itseni, kävin suihkussa sekä ajelin pitkäksi venyneen parransängen. Puin päälleni vierailulle soveltuvan asun.
Boran olin joutunut luovuttamaan takaisin.
Vanha nokivasarani. Mersu, oli ollut perusteellisessa huollossa ja uudet tassutkin viimein Kiimala oli siihen kustantanut.
Suuntasin tähtikeulan kohti Metkulaa. Kyllä oli mahtavaa pitkästä aikaa tuntea kun kaikki kiire oli pois pyyhkäisty. Mersun diesel kalisi tuttuun tyyliin. Tuntui hyvältä.
Pysäköin Mersun Metkulan pihakäytävälle. Yritin ottaa rennosti, mutta pieni jännityksen poikanen kouraisi vatsanpohjalla.
Tarkistin peilistä asuni moitteettomuuden.
Astuin autosta ja hiukan jäykin polvin saavuin ovelle, Painoin ovikelloa.
Oven avasi hurmaavasti hymyilevä nuori nai-nen. En ollut häntä ennen tavannut. Oliko rikas rouva alkanut leikkimään jotain aatelista hienostorouvaa. Palkannut lisää passareita?
- Kenet saan ilmoittaa, neito hymyili.
- Kyttä, Herkko Kyttä, hän tietää.
Kiertelin aulassa katsellen sinne ilmestyneitä arvokkaannäköisiä tauluja. En kyllä tajua taiteesta, mutta arvokkaan näköisiä teokset olivat.
Neito saapuikin kertoen rouvan ottavan vie-raan vastaan.
- Hei,hei sinä komea poika! Rouva liverteli ja riensi juoksujalkaa eteeni. Levitti sylinsä ja antautui halaukseen.
- Sinä paha poika! Miksi et ole käynyt?
- Kiireitä on pitänyt! Metkun murhaaja saatu vastaamaan teoistaan sekä puhdistettu koko kaupunki suurrikollisista. Pikkunilkit kuuluu kaupungin vakiokalustoon.
- En ole ehtinyt seurata tapahtumia. Minua ei ikävät asiat kiinnosta. Kuka oli murhaaja? Sekö Tuntematon roisto?
- Kyllä sillä nimi on. Hän on Iiro Muonio.
- En tunne ketään sen nimistä.
- Ironista kyllä. Hän on entinen poliisi ja kaiken lisäksi poliisikoulukaverini.

Ei kommentteja: