Sivut

perjantai 9. maaliskuuta 2018

KYTTÄ -- 106.


Kiiruhdin ovelle, josta tiesin korjaamopuolenväen kulkevan.
Otin vempaimen taskustani. Avainkaan ei olisi ollut nopeampi. Vedin oven heti kiinni.
Paikka oli siisti. Kaikki kalut olivat paikallaan, eikä ylimääräistä roinaa ollut missään.
Menin korjaamon puolelle. Siellä oli neljä autonosturia, kaikki olivat nyt tyhjiä.
Kevyt seinärakennelma erotti hallin kahtia. Toiselle osalle menevä ovi oli lukittu. Kopeloin vempeleen taskusta, lukko aukeni hetkessä. Avasin oven. Kolme suurta, mustaa maasturia seisoi hallissa. Yksi oli Hummer. Kaikki olivat työn alla, koska ne olivat nostureiden varassa, pyörät poistettuina.
Kauaakaan en jäänyt kulkupelejä ihailemaa, vaikka olisi se varmaan kokemus ottaa tuollasella Hummerilla tyypit!
Kello lähenteli jo seitsemäätoista. Tiesin, että ensimmäiset yövuorolaiset saapuvat heti seitsemäntoista jälkeen.
Arvelin mielessäni, nyt olevan sopiva hetki piiloutua.
Kokeilin autojen myyntipuolelle johtavaa ovea. Lukossa tietenkin...
Nopeasti selvitin itseni myytävien autojen puolelle. Kuin minua varten oli näytteillä upea asuntoauto, ovet avoinna, Aivan kuin kutsuen tutustumaan auton suomiin tiloihin.
Upeaa punaista samettia oli käytetty paljon ja jalopuujäljitelmät antoi sisukselle arvokkuutta. Jo vain! Voisin vaaka-asennossa suunnitella pidätyksen yksityiskohtia.
Aikaa oli monta tuntia ennen rynnäkköä. Ehtisin kuittailla univelkaa muutaman tunnin!
Hetkessä olin unessa.
***
Maanantai-ilta eipä ollut saanut kovinkaan runsaasti illanviettäjiä liikkeelle. Monelle oli ollut rakas sohva ja purkki kaljaa töllön ääressä se vetävämpi vaihtoehto.
Rotta istui tutussa pöydässään, ympärillään vakiintunutta porukkaa. Pari synkän näköistä tummaa miestä istui toisessa pöydässä.
Rotan kummallakin puolella istui aivan liki hiukan kuluneen näköisiä, ei aivan nuoriakaan naisia.
(jat)

Ei kommentteja: