KYTTÄ--105

- Rotta on ilman turvaa kuin eksynyt pikkupoika, sanovat jotka sen tuntee. Maanantaihin on aikaa, jos jotain on epäselvää niin soita.
Täydellinen uudispimennys. Esitä lehtimiehille vaikka omia runojasi!
***
Raskaat sadepilvet olivat pysähtyneet kaupungin ylle. Siltä ainakin tuntui. Aivan koko viikonvaihteen oli vettä tullut kuin sen kuuluisan Esterin astiasta.
Märkää oli kaikkialla. Vesi virtasi katujen vierustoissa ja painanteisiin oli kerääntynyt rapakoita.
Sää oli sattunut juuri toiveen mukaiseksi.
Istuin autossa ja seurasin kiikarilla autoliikkeenpihan tapahtumia. Olin tullut paikalle jo puolenpäivän aikoihin. Kuitenkin kaikki oli sujunut vanhan kaavan mukaisesti.
Asiakkaita liikkeessä kävi runsaasti. Olisi luullut, että se olisi antanut tarpeeksi liikevaihtoa, ilman rötöstelyä. Sepä ihmisen ahneus ilmeni monella lailla.
Niin kuin aina ennenkin, kellon ylittäessä kuusitoista, työntekijät purkautuivat rakennuksen molemmista päistä kotimatkalle.
Korjaamopuolelta lähti kahdeksan asentajaa, konttori- ja myyntipuolelta, johtaja, mukaanlukien seitsemän.
Olin usein bongannut tähän aikaan liikkeen tapahtumia. Vain joskus sattui lukumäärissä poikkeuksia.
Tunsin jännityksen kohoavan. Vain neljä kiduttavaa tuntia. Sitten kupla pitää puhkaista, tai pitäisikö sanoa ajos!
Liikkeen piha oli täysin hiljainen. Suurista näyteikkunoista näkyi kiiltäviksi puunatut autot. Pihalla oli kymmenittäin, monenkin tasoista ajoneuvoa.
Nyt oli tunti aikaa, hankkiutua liikkeeseen sisälle, sittenpä saapuisivat "hämärämiehet" työpaikoilleen. Ajoin autoni, käytettyjen autojen rivistöön, siinähän se herätti huomiota
mahdollisimman vähän.
Olin ennakkoon varmistanut, että ei mitään hälytysjärjestelmiä ole. Kukapa rosvo uskalsi kajota Rotan omaisuuteen?
Se tietysti helpotti minun toimintaani.
Poistuin autosta sulavin askelin. Ei ollut aikaa viivytellä. Oli mahdollista. että joku tulisi työhönsä etuajassa.