Sivut

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

KYTTÄ--56

Olin pistänyt tuulemaan. Sain esiin, Puhaltajalta, kaikkien Metkun palveluksessa olleen työntekijäin nimet ja taustat. Puhaltaja olikin ollut varsin vuolassanainen sekä kertonut
kakistelematta tietonsa. Kurottaja oli vielä vahvistanut kaverinsa kertoman. Kossupullo ja sopiva kehuminen tuottivat hyvää satoa.
Olihan se aika kirjavaa sakkia jotka olivat Metkun väkeä. Juoppoja, sekä melkein kaikilla rikoksia menneisyydessä.
Kun kiertelin heitä haastattelemassa, Lähes kaikki olivat tuomittuja jostakin rötöksestä. Synkkää oli sakki, eikä varmasti kovinkaan yhteistyöhaluista, varsinkaan kun huomaisivat Kytän olevan kysyjänä.
Siksi katsoin parhaaksi jättää listan toistaiseksi jemmaan sekä keskittyä tarkkailemaa Rotan porukan edesottamuksia. Sinne piti kuitenkin mennä vasta yön aikaan. Päivällä siellä tapahtui normaalia autonkorjaus toimintaa.
Olin tosi tyytyväinen itseeni. Minulla oli aika kirkkaana suunnitelma siitä miten saisin Rotan loukkuun...Kuinka murhaaja saisi tuomionsa. Tietysti sekin painoi vaakaa aikalailla eduksi. On luvattu palkkio ja Kiimalan junailemat setelit. Oli selvää, että täytyi osata tulokset myös, mitoittaa siihen malliin, että
toimeentulo olisi taattu ainakin kesään asti.
Tarkistin muistiinpanoistani, voisinko käydä Kiimalan luona vahvistamassa maksuvalmiut- ta. Sillä rahaa oli palanut aika paljon, erinäisiin varmistuksiin ja kyselyihin. Ainahan voisin säveltää sopivan sivujuonteen.
Siitäpä kurvasin taas Kiimalan konttorille. Kaikki oli niin kuin ennenkin. Konstat istuivat päätteen ääressä ja pelasivat pasianssia.
- Onko Iso Herra paikalla, kysäisin Oksalta
- Älä herätä nukkuvaa karhua, Se on todella ärhäkkänä. On ollut pari viikkoa?
- Mitenkä Metkun juttu...?
- Vitut! Ei pienintä hajua. Talosta ei löydy muuta kuin sen Ladyn hajuja. Ettei sittenkin muutama Kyttä käynyt? Kyttä kulkee ovista jälkiä jättämättä.
- Se nyt on tietysti totta. Siinäpä sinulla päänvaivaa, että saat Kytän syylliseksi.
- Älä ole niin varma. Suurempiakin tekijöitä on kuohittu. Ja kuohitaan... Suvela heitti väliin.
- Näinkö on? Milloin meinaat aloittaa?
- Otan sen elämäntehtäväksi, Suvela sihisi.

Ei kommentteja: