- Älkää koskaan mainitko sitä petturinimeä minun liikkeessä, minun kuulteni, Rotta kirosi ja hänen kasvot vääristyivät kiukusta.
- En, Herra Pääjohtaja... Yritän olla varovainen. Suokaa anteeksi, Herra Pääjohtaja.
Ei mennyt putkeen tämä ensitapaaminen, Ahola ajatteli mielessään. Kovasti on diktaattorinoloinen. Metku ei koskaan..
- Onko henkilökunta luotettavaa? Tulevatkos kaikki entiset. Te vastaatte siitä ettei sit-ten mitään vuotoja tapahdu. Näinä aikoina pi-tää olla varovainen. Tulee kaksi omaa luottohenkilöä, jotka vastaavat vain minulle. Morko huolehtii muusta. Millainen täällä lie poliisi. Onko virkaintoista porukkaa?
- Nakulan poliisin vaativin tehtävä lienee oman palkkansa kuittaaminen.
- Se on hyvä se. Paikka onkin oikein mainio joka suhteessa. Ei muuta kuin työt käyntiin.
- Kaksi yksikköä on valmiina luovutettaviksi. Paperit ovat siinä herra Pääjohtajan pöydällä.
- Teidän ei tarvitse päätänne vaivata niillä. Kun yksiköitä tulee otatte ne käsitteltäväksi. Työn te tiedätte. Kun auto valmis siitä ilmoitus. Jatkon hoitavat takuumiehet.
- Herra Pääjohtaja! Entäpä jos työntekijöitä ei tulekaan? Huhuja liikkunut!
- Mitä? Ei tule? Miten uskallatte tuollaista puhua?
Ahola seisoi aivan punaisena Rotan pistävän katseen edessä. Hän yritti kakistella jotakin vastausta. Mutta kurkusta lähti vaan käheitä vinkaisuja.
- Puhukaa mies! Se on teidän tehtävänne innostaa työntekijät paikalle. Siitähän teille maksetaan. Nopeasti nyt soittelemaan.
-Kyllä herra Pääjohtaja. Heti herra Pääjohtaja, Ahola hupatti ja poistui takaperin huoneesta.
Juuri silloin kaunis, nuorinainen tuli huoneeseen ovesta ja Ahola peruutti itsensä naisen syliin. Kumpikin menettivät tasapainonsa. Ryminällä he kaatuivat lattialle.
Salamana Ahola hyppäsi pystyyn... Vuolaasti anteeksi pyydellen kyseli naiselta sattuiko. Rotta katsoi tapahtumaa vihaisena. Tuolista nousten osoitti ovea.
- Ahola, antakaa olla ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta, että käyttäydytte tuolla tavoin - tökerösti. Kädellänsä ovelle viitaten sanoi: - Nopeasti nyt mihin määräsin! Naisen puoleen kääntyen kasvoille tuli lipevän imelä ilme: - Neiti Puronen, tulkaahan tänne tutustumme toimenkuvaanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti