Metku oli kuitenkin tehnyt suuren petoksen, jossa rahoja oli liukunut valtavat summat ohi Rotan.
Koska papereissa vilahteli pari kertaa myös
Matti Kosken nimi, minulla tuli äkisti asiaa Puhaltajan pakeille.
Matti Koski, alias Puhaltaja, oli sittenkin ollut suuritekijä, ainakin Rotan työssä, mikä asema hänellä oli sitten Metkun firmassa? Kuka ties melkoinen? Jospa olisin sen arvannut, olisin pistänyt äijän puhumaan.
Jouduttuaan käymään kiven sisässä juttu oli muuttunut. Rotta oli toimittanut koko miehen, Metkun palvelukseen. Vakoilemaanko?
Puhaltajalla oli ehkäpä ollut luottamuspula paljastaessaan poliisille Rotan todellisiakin bisneksiä, toisessa kaupungissa.
Asia oli ollut myös oikeudessa, mutta Rotta oli saanut puhtaat paperit. Todisteet kun oli olleet kovasti hatarat. Hymähdin. Paperirahan voimalla menee harvaksi tiheäkin seula!
Kovasti mielenkiintoisia asioita papereista luin. Kyllähän häikäilemätön ja epärehellinen liiketoiminta oli tuottoisaa. Riskit kohtuullisen pieniä. Mutta menee viisaskin vipuun.
Nytpä oli Puhaltaja etsittävä viivytyksettä esille ja pitää hänen kanssaan perusteellinen muistelmatuokio. Ensin olisi varmaan parasta, suunnistaa Puhaltajan varastolle.
***
Pengoin Boran lumikinoksesta, johon se oli näinä luppopäivinä hautautunut. Olipa onneksi pistoketolppa, että ei tarvinnut aivan jäistä kaaraa alkaa availemaan. Sisätilalämmitin oli nyt paikallaan. Auton sisällä olikin kuuma.
Ajelin jäisiä katuja laitakaupungille. Olin toki varautunut talvisella vaatetuksella. Joten hikihän minulla tuli. Pakko oli punoa puhallus viileälle.
Tuulilasi pysyi kirkkaana. Perseposkia kuumotti, taisi olla termostaattivika - sähkölämmitteinen istuin. Nappasin sen nollille.
Ajelin hidasta nopeutta teollisuusalueelle. Arvioni oli sattunut oikeaan. Puhaltajan kettumainen hahmo, puikahti juuri varaston ovesta sisälle.
Ajoin Boran lähellä olevan, pitemmän peltihallin katveeseen. Eipä sopinut arkaa saalista säikytellä piiloon.
Varoen ylimääräistä melua etenin Puhaltajan varaston seinustalle. Varastossa ei ollut ikkunoita, kuin aivan räystään alla, korkealla.
Niinpä teroitin kuuloni äärimmilleen. Kohta tajusin, että nyt oli tiukemmat paikat.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti