- Pariviikkoa taakse päin, Mikko oli hyvinkin hermostunut ja vihainen. Otti tavallistakin enemmän viinaa. Hampaita kiristellen hoki kuin jotakin mantraa saatanan rotasta.
- Olikohan tuo ollut jonkin henkilön roolinimi vai liekö ollut yleisnimitys inhottavalle kaverille.
- Sitä minun on mahdoton sanoa. Enpäs pysty edes arvaamaan.
- Ehkäpä siihen löytyy vielä vastaus. Nytpä onkin paljon sulattamista kuulemastani. Pannaanko kaappi kiinni? Minun lienee aika poistua? Ilta on jo pitkällä.
- Voisi sen laittaa. Onkohan salapoliisilla kuinka kiire? Nuorileski kaipaisi iltaseuraa. Peti on kylmä yksin maata! Rouva Metku visersi hyvin viehkeästi. Taisivat ollakin metkut mielessä. Jo vain, sepä sopi minulle. Enpähän minä koskaan ole vastustanut, kauniiden, hurmaavien naisten kutsua.
Rouva Metku meni baarikaapille. Otti arvokkaan näköisen pullon ja kaatoi meille lasiin, helmeilevää juomaa. Tämä olikin tämän ammatin parhaita puolia.
***
Helmikuinen jäätäväviima sai ihmiset painamaan nöyränä päänsä vasten tuulta. Moneltakin poski oli jäätynyt valkeaksi. Huurteen luomat koristeelliset näkymät puissa, pensaissa, oli vastakohtana kaupungin kylmien betonitalojen harmaiden, seinäpintojen, yksitoikkoisuudelle sekä ankeudelle.
Miehet, joilla sattui partakarvoja olemaan, olivat kovin hassun-näköisiä. Tein huomioita. Lämpimässä Borassa istuen.
Radio soitteli hiljaa jotain klassista. Oli oikein hyvä olla. Rouva Metku oli monenlaisen tarjoilun lisäksi tarjonnut herkullisen aamiaisen. Se olikin maistunut, varsin rankan yön jälkeen.
Nyt oli aika taas paneutua olennaiseen. Oli aika nauttia ja aika raataa työnsä parissa.
Arvioin keskittyneesti seuraavaa siirtoani, tässä pirullisessa pelissä, jossa vastapuolen kortit olivat täysin piilossa. Tässä pelissä, oli vielä se vika, että en tiennyt vastapeluria. Jos se olikin itse piru!
Mistä olisi paras alkaa. Puhaltaja, vilahti mielessäni. Mutta hänestäpä ei varmasti ollut vaaraa jos ei apuakaan.
Entäpä Ahola? Siihen herraan pitää tutustua lähemmin, kun sen aika tulee. Nythän ei ollut se aika. Nyt on Paronin aika. Pakko oli käydä kuulemassa viimeisimmät viestit, mitä Nakulan alamaailmassa olisi tapahtumassa.
Kirpputorilta hakemani lämpöpuku olikin ko-mea, lähes uudenveroinen. Untuvapuku varmasti lämmittäisi Paronin vanhentuvia ja kolottavia raajoja.
(jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti