Sivut

lauantai 6. tammikuuta 2018

KYTTÄ-45

- Se on totta... Heillä oli kamalia riitoja toisinaan. Minäpä en tiedä koko asiasta juuri mitään. Toki tiesin, että Mikon liikejutut ei aina olleet päivänvaloa kestäviä.
- Kukahan murhasi johtaja Metkun, laukaisin äkkiä ja seurasin rouvan ilmeitä.
- En todella tiedä!... Vaikka minä en häntä rakastanutkaan, niin en olisi ihan tuollaista loppua toivonut. Poliisihan tutkii murhaa.
- Onko Aholalla sormet pelissä?
Marja puhkesi kirkkaaseen nauruun. Kyynelet valuivat pitkin hänen poskiaan. Ehkä jossakin tekoilon alla oli kuitenkin sureva vaimo?
- Sekö hissukka hiiri! Ei taatusti. Hän kun ei tekisi pahaa itikallekaan. Sitten jos oisi pakko - ehkä.
- Murhaajaa onkin siis etsittävä muualta.
- Tutkiikos herra salapoliisi Mikon murhaa? Olen luvannut satatuhatta sille jonka vinkistä murhaaja löytyy oikeuden tuomittavaksi. Se on vähintä mitä voin Mikon hyväksi tehdä.
- Se on minulla toimeksianto. Keneltä? Sellaista en voi paljastaa.
Harkitsin miten suoritan seuraavan siirron. Pehmeästi vaiko kertarysäyksellä? Päätin että parasta on ampua tykillä.
- Missä on Metkun rahat?
- Mitkä rahat?
- Ne kassakaapissa olleet miljoonat.
- Miljoonat? Kassakaapissa? Sekoileeko etsivä? Firmassa on jonkinlainen lokero. En tiedä miljoonista.
- Täälläpä talossa. Tässä huoneessa!
Rouva rupesi nauramaan. Osoitti sormellansa jykevätekoista lipastoa. Hekotuksensa lomassa sanoi:
- Tuoko? Tainneet Herra etsivällä mennä sisustusasiat sekaisin. Tuo on lipasto!
- Rouvapa on hyvä ja katsoo tänne, juttelin ja menin taulun luokse.
Painoin ruusuketta ja taulu liukui jälleenkin ääneti syrjään. Muistin hyvin koodin sekä avasin kassakaapinoven. Sisällä ei tietenkään ollut mitään. Koko ajan olin tarkoin seuraillut Marjan ilmeitä. Nepä olivatkin suorastaan ällistyneitä.
- Tämä oli aivan uutta asiaa minulle. Mutta eihän siellä ollut miljoonia. Onkohan koskaan ollutkaan?
- Rahat oli kaapissa ainakin silloin murhayön jälkeisenä yönä. Kävin silloinkin täällä, toimeksiannon nimissä. Tutkimassa tilannetta, sekä mahdollisia johtolankoja. Silloin rahoja tosiaankin oli hyvin paljon. Isoja seteleitä.

Ei kommentteja: