Sivut

torstai 4. tammikuuta 2018

KYTTÄ-43

Komisario Kiimala itse leikki suurta poliisipäällikköä. Oli monenlaista avoimenovenpäivää kampanjoita moneenkin malliin. Laskettiin mopopoikien hampaanpiikkejä ja välityksiä.
Kukaan ei edes muistanut, että kaupungissa muhi vielä ratkaisematon murha.
Toki minä muistin säännöllisesti muistuttaa asiasta, kun piti hakea rahaa kuluihin. Rahaa tietysti kuluikin, mutta en minä sitä surrut, sepäs on vain vaihdonvälinen, joten en pahemmin kitsastellut. Kiimala sitäkin enemmän.
Mersu seisoi yhä kumit tohjona, vaikka olikin jo viikkoja vandaalien riehunnasta. Olin mielistynyt Boran kyyteihin. Auto oli ketterä ja nöyrä palvelija. Eikä ainakaan vielä ollut leimautunut Kytän autoksi, niin kuin vanhahko Mersuni.
Metkun hautajaiset olivat tietysti juhlavat voisipa sanoa prameat. Suuria viskaaleita ja johtajia, parveili palatsin tiloissa. Arvoisa Rouva Metku säteili kilpaa timanttiensa kera.
Tietystipä minäkin työnnyin suureen juhlaan joukonjatkoksi. Tokihan suurin motiivini oli-si tarkkailla vieraiden edesottamuksia.
Ajattelin myöskin silmämääräisesti arvioida kenellä olisi eniten munaa, iskeä meikäläinen lattiaan, sekä antaa pöntönsekoittajaa.
Ei pojat! Sellainen ei jää Kytällä kuittaamatta. Naiset tietysti yritti minua piirittää urakalla. Jopa Rouva Metku loi raukeita ja u-nelmoivia katseita puoleeni. Mutta tämä olisi lähinnä duunia, joten kuittasin naisten kiinnostuksen miehekkäällä, rautaisella rutiinilla se sai naisten silmät säteilemään, ja polvet lyömään setsuuria.
Vaikka kyseessä piti olla surujuhla niin ei se varmaan kaukaa sille kuulostanut. Oli naurunkikatusta ja lasinkilinää. Estoton maljankohottelu, hautajaisissakin tekee tehtävänsä. Juhlakansa oli humalassa.
Rouva Metku minulla oli erikoisen tarkastelun alla. Kukapas muukaan voisi tietää kassakaapin koodin kuin rouva Metku itse. No, Kyttä tietenkin, mutta mitäpä Kyttä ei tietäisi. Jos ei tiennyt niin se tieto etsittiin.
Jos jokin vaikea asia tulisi vastaan, olisi se vain pieni hidaste. Loistava älyni työstää kiperimmätkin ongelmat hetkessä.
Huomasin rouva Metkulla olevan jotain peliä muutaman tumman tulisilmäisen etelämaisen ulkomuodon omaavan uroksen kanssa. Oliko tuo se Kytän nukuttaja? Kysymykseen tulisi suhtautua perin vakavasti. Mutta tuskin sentään...
Kiertelin hautajaisvieraiden joukossa. Otin välillä tarjottavia... Niitä oli monenlaiseen makuun. Tokihan vieraat söi. Oli kai paastottu viikkokaudet, että rikkaanmiehen maahanpanijaisissa otetaan tappiot takaisin.

Ei kommentteja: