- Joo näin sen arvelinkin. Jatkahan!
- Vuosia sitä duunattiin. Metku antoi meille paluumatkalle jonkun romuauton. Hommeleita tehtiin yöllä. Ratsiaankaan ei iskenyt yhtään kertaa. Oli se ihme tuuria.
Puhaltaja oli paljon rentoutunut juttelumme aikana. Naamalleenkin oli saanut luonnollisen värinsä. Seurasin hyvin tarkasti miehen kehon kieltä. Laskin, että nyt oli tullut aika jäl- leen krillata miestä.
- Kerrohan siitä viimeisestä keikasta.
Tuskin pommi keskelle baaria olisi Puhaltajaa saanut vauhkommaksi. Silmät pyörivät kuin puolukat pillussa sekä mielensä tahtoi lähteä pakoon. Naama oli saanut jälleen helakan puna värin.
- Mistä sinä puhut? Siitä on kauan kun olin viimeksi niissä touhuissa.
- Ei tuosta pyhäillasta niin kauheita aikoja ole. Muistatko vielä Nesteen ja tehokkaan oikean koukun?
- Perkele! Olitko sinä siellä?
- Minä kyselen, sinä vastailet. Ja ehdottomasti rehellisesti.
- Se meni koko keikka perseelleen... Luulin että tekisin elämän keikan. Kun Metku murhattiin päätin panna toimeksi. Minullahan olivat yhteystiedot niihin vastaanottajiin. Otin kapulalla yhteyttä ja sovittiin, että vien city maasturin. Sen oikea hintsu oli lähes satatuhatta. Pyysin... kaksikymmentä. Sen lupasivat auliisti - näkemättä.
- Tulipa isku palleaan. Ole kiitollinen kun selvisit hengissä ja vieläpä ammuskelemaankin aloit. Se oli sinulla pöljintä mitä voi olla. Jos Kiimala siitäkin tietäisi, se voisi antaa sinulle huolettomia aikoja kiven sisässä. Sitäkö sinä haluat, panin jo rohkeampaa tekstiä liikenteeseen.
- En tietenkään halua...On sen verran kokemusta niistä oloista.
- No, puhu totta ja suusi puhtaaksi. Kukapa murhasi Metkun? Tykitin äkkiä.
Seurasin hänen reagointiaan tarkasti. Mutta hänen ilmeensä näytti lähinnä hämmennystä. En tosin ollut hetkeäkään edes epäillyt Puhaltajaa murhaajaksi... Minä olin paljon miettinyt sitä asiaa. Tarkka, kokonaisvaltainen näkemys oli ensin saatava.
- Hyvä! Tuon uskonkin täysin. Osaatkos kertoa kellä olisivat olleet niin kovat paineet Metkua kohtaan, että laittoi siivet selkään.
- Varmastikin monella. Metku oli pirullinen äijä. Petti vaikka isoäitinsä, jos siitä tuli rahaa. Minullakin meni monta keikkaa talkoiluhommiksi. Mutta, en minä ketään tappaisi. Enpä ole niitä miehiä. Sieltä rajan takaa tulijat eivät lemmenlauluja lurita. Ensin ne tappavat ja sitten ihmettelevät oliko syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti