Sivut

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

TUPAJUMIT.

Tietämättä tuulee mereltä. Hyökyaallot lyö huolien yli. Mikä maksaa?Ei saa selevää! Onkohan nyt syksy vai kevät? Nukuinko onneni ohi, vae yön yli Puskassa asustaa tupajumi yhteiskunta. Untako tää? Hätä EI tämän näkönen!
***
Kanat kuoli kukko jäi? Muniiko? Aika sen näyttää. Kukolla munat pussissa? Onkohan? Kanat jätti aukon yleiiiis-sivistykseen.
Tyhjyys täyttyköön ja kukkulat horjukoot, yksi on joka pysyy. Vastaan jos joku kysyy, muuten en.
***
Asiapuolelle vetää, mutta minkäs voi kun maailma tarvitsee tekijänsä. Johtotähti yhä vailla ottajaa. Missä menee raja kun paja on jo rakenettu. Louhin rakenteet kestää, ei voi estää pientä ihastusta.
***
Väinämöisen kannel soittaa ja tasoittaa Louhen uurteisen naaman. Ryppyvoiteella loput. Aino katsoo Väiskiä, eikä tee mieli. Kielimuuri kasvaa silmissä. Sampolla töitä! Kaikki joukolla jäätä särkemään!
***
Tavataan valittaja silmästä silmään ja tavataan lukemisen alkeet. Siitä se lähtee, mistä alkaa, ja yhtäjalkaa käymme rinnakkain. Seitsemän lihavaa vuotta, kymmenen katoa. Kuolema korjaa satoa ja taas jossain on ylituotantoa.
***
Ei ole kohen koskaan. Loskaan hukkuvat vihreät niityt ja liityt maailman menoon. Oi jos voisin kerrankaan....maistaa hiukan mammonaa. Mutta kielletyt huvit salpaa hengen ja antaa tilalle pelkää saastaa. Aurinko punastuu kainouttaan!
***
Väliä eioo mitä valuu. Kunhan valuu, jos haluu! Pyyhkiä voi myös vasemmalla. Jos hyvin pyyhkii, niin äiti nyyhkii ja on onnessaan, kun ei hukkaan ole mennyt syynnytyskivut ja vivut on sitä varten että viisas voi tarttua vipuseen.
***
Sedästäkin tulee täti pienen leikkauksen jälkeen. Muuttuiko mikään? Kosmetiikaa kuluu ja tukkaa riittää. Sitä niittää mitä on kylvänyt. Paitsi rikkaruohoja. Otsanahkaa riittaa perään asti, eikä riiiemulla ole mitään rajaa!

Ei kommentteja: