KITARA.
- No, mitäpä oot ropottanu?
- Seon mulla ny vaeheessa.
- Jaa ekkö hoksaa mille alakas?
- Sitäpä oon äplistelly millekä rupijaes?
- Oon kyllä huomannu, että sulla jää tuo hiilijalanjäläki olemattoman pieneksi.
-Joo se pittää aatella luontuva. Ei pijä hötkyillä turhija. Akka tienaa senverran, että pystyy leipäpalasella hankaan tuota kapijaa kohtaa.
- Täh! Äskön sanot jottae vaeheesta?
- Oekein älysit, joka sinasä outuva. Joo oon siinä vaeheessa, että oon pari viikkuva funtsinu oesikko siinä mittää mieltä väärää jos ostasi kitaran.
- KITARAN?? Mitä sinä sillä? Ossaakko sinä ees soettaa. Harppuva jos havittelet sen tajjuisin.
- Ehän minä ees tajuva mussiikista, turhaa rämpytystä. Vae oesi se soma katella kun kitara roekkusi seinällä. Varmaan kiihottasi mielikuvia. Rokkareilla seon elo meleko hurijaa.
- No jaa. Heitä helevettiin tuommoset huppaelut ja asetu asijaan. Osta riippumatto voet funtsija riippumattomija haaveita. Siihen kitaroeta tarvita,
- En minä semmosija. Herraen kotkotuksija lisäksi akka saa uutta vettä myllyysä. Muka minnoon laeska. Saakeli aena haokutaan vaekkei tee mittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti