KAIKEN SE KESTÄÄ
Oli menty joukolla juhlimaan,
me kaksi ja ystäväpari.
Ei tiedetty lähtiessä ollenkaan,
että se on liittomme kari.
Sinä vieraita naisia katselit,
minä jäin sivuun syrjemmälle,
Kun kotia tultiin niin raivosit,
tulin siitä minä ,aivan ymmälle.
-
Enkö ollutkaan sulle se ainoa,
jolle hempeät valasi vannoit.
Etkö pannut sille sä painoa,
kun rakkauden sortua annoit.
Nyt viha on rakkauden surmannut,
en sua voi sietää mä lainkaan.
Olin ikuiseen rakkauteen luottanut,
mistä harhaluulon tuon sainkaan.
-
Mutta en oisi uskonut kuitenkaan,
että meille vois käydä näin.
Kanssas en suostu enää olemaan,
mulla muutto on edessäin.
Oli kaikki hyvin ,kunnes huomasin sen,
että en ollut tärkein sulle.
Minä tarvitsen lähelle ihmisen,
joka antaa rakkautta mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti