Sivut

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

RAKASTAA, EI RAKASTA.

Toisinaan minun polkuni laaksossa kulkee,
sumu sakea siellä minut ympäröi.
Väliin esteet vahvat matkani sulkee,
sielu hädissään empii ja epäröi.
-
Toisinaan taasen nousen vuorelle tuonne,
missä raikkaat tuulet mua virvoittaa.
Silloin sisälläni on vahva tunne,
että armaani minua rakastaa.
-
Olen jälleen laaksossa päivä ei paista,
joka puolella usvaa ja pimeää.
on jalkaini alla vain kapea kaista,
joko kohta mun jalkani lipeää.
-
Minä huhuilen sinua armaani,
sinä kuuletko mulla on hätä?
Minä rukoilen sinua rakkaani,
ethän pimeyteen mua jätä.
-
Anna rakkauden valoa tänne päin,
suunnistaa voisin sinun luokse.
Sumussa harhaillen sua odotan,
oi rakkaani luokseni juokse.
-
Rakkauden valo meidät johdattaa,
tuonne vuorelle korkealle.
Sieltä kauas, niin kauas nähdä saa,
kaikki tuntuu taas paremmalle!
-
Mutta jokapuolella laaksoja on,
niissä sumujen peikot kulkee.
Ne yksinään kulkevan ihmisen,
epätoivon häkkiin sulkee..
-
Oi rakkaani jäämmekö vuorelle,
siellä taivas on lähempänä.
Siellä sinun sylissä rakkaani,
ovat huolemme vähempänä.

Ei kommentteja: