RUNOTTAA.

KOULUTIE
Nyt muistan aikaa lapsuuden,
kun kouluun kuljettiin.
Talvella mentiin hiihdellen ,
keväisin käveltiin.
Ei ollut muovisuksia,
monoja , sauvoja.
Vaan sittenkin vain pärjättiin,
puutteelle naurettiin.
-
Oli sukset isän tekemät,
samoinkuin saappaatkin,
Niiden kippuraiset nokat,
mäystimiin laitettiin.
Vain kepit oli sauvoina,
kun kouluun lykittiin.
Vaan sittenkin vain pärjättiin,
puutteelle naurettiin.
-
Ei pakkanen lannistanut,
ulkona aina kisattiin.
Ei TV:täkään ollut,
mäkeä laskettiin.
Ei ollut levysoitinta,
vain itse laulettiin.
Vaan sittenkin vain pärjättiin
puuteelle naurettiin.
-
Nyt kaikki on kai paremmin,
vai onko sittenkään.
On tavaraa nyt runsaammin,
ja hyvin eletään.
Mutt´kuka aina jaksaapi,
ostaa ja kuluttaa.
Kai sitten viimein nauraapi,
kun puute kurkistaa.