LEHMÄ.
Lehmärouvan kun näet sä arvokkaan.
Osaatko häntä arvostaa ollenkaan?
Ylväästi hän kedolla astelee.
Kesäntuoksuja nuuhkii ja haistelee.
-
Se on sellainen lehmällä elämäntyö,
että ahnaasti apilaa suuhunsa syö.
Maidolla hän hoitajan palkitsee,
vaahdoten maito kiuluun kun kohisee.
-
Myös sielusi hoitaja lehmä on.
Kun olet sä murheinen , onneton.
Lehmänkylkeen voit silloin painaa pään
ja puhjeta surujasi itkemään.
-
Viisas lehmä kohta jo huomaa sen,
että hoitaja on kovin surullinen.
Jopa kohta ilostuu murheinen mieli,
kun lipaisee poskeas karhea kieli.
-
Kohta huomaat on huolesi haihtuneet,
tummat soinnut kirkkaisiin vaihtuneet.
Olosi on reipas ja huoleton,
terapeutti parahin lehmä on.
-
On raadollinen ahne ihminen,
lehmä kun ei enää ole hyödyllinen,
se lehmää kirveellä otsaan lyö,
siltä hengen ottaa ja lihat --syö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti