Sivut

maanantai 23. lokakuuta 2017

MARI-172.

- Ei me voida jättää taloa ja pinkoa pakosalle! kirahti Mari.
- No ei me voida tännekään savustumaan jäädä! huudahti Mirja ja tarttui
Maria käsipuoleen.
Yllättäen Mari riuhtaisi itsensä irti ja säntäsi Mirjan hämmästykseksi
kammariin.
- Väärä suunta!
Mirja muisti samassa Marin tilan ja päätti, että jokainen hetki on
kallis. Savumyrkytykseen tuupertuneista ihmisistä oli saatu liiankin
usein lukea sanomalehdestä. Mirja loikki Marin perään ja näki tämän
kiireellä pakkaavan Paavon tärkeitä kodin kansioita ja valokuva-albumeja
suureen kangaskassiin.
- Menoksi jo! Jätä mammona ja pelasta henkesi!!! neuvoi Mirja hoputtaen
ystäväänsä. Mari sulloi kansioita ja mappeja hiukset silmille
valahtaneina. Hän nyyhkytti ja kädet tärisivät.
Mirja oli saanut hädältään näppäiltyä Marin kännykkään hätäkeskuksen
numeron. Tuntui vain kestävän ikuisuuden, ennen kuin linja avautui, ja
rauhallinen päivystäjän ääni vastasi.

Mari ja Mirja istuivat pihaveräjän vierellä sijaitsevalla isolla
kivellä. He olivat katsoneet, kuinka paloautot vyöryivät mäkeä ylös
pihaan ja osaava tiimi alkoi sammutustyön. He vastailivat kysymyksiin
parhaan tietonsa mukaan. Mari oli toivonut Paavon pian palaavan. Häntä
väsytti, mutta koetti säilyttää toimintakykynsä, jos sitä tarvittaisiin.
Uteliaita tai auttamishaluisia kyläläisiä oli saapunut paikalle. Monet
heistä näkivät nyt Marin ensimmäistä kertaa ja käyttivät tilaisuutta
hyväkseen arvioidakseen Paavon kihlattua.
Yksi palomiehistä kävi tiedottamassa, kuinka palo oli saatu rajattua ja
kohde sammutettua. Kaiken varalta oli kuitenkin pakollista aukoa talon
toisen päädyn välikattoa, että mahdolliset palopesäkkeet saataisiin
eliminoitua. Lopuksi hän oli kehaissut naisten ripeää toimintaa, kun
nämä olivat ennen talosta poistumistaan sulkeneet yläkerran rappusille
johtavan oven. Näin liekit eivät olleet saaneet sisätiloista lisähappea.
Hurjalta näyttänyt tulipalo oli saatu typistettyä vahingoiltaan
mahdollisimman vähiin.

Ei kommentteja: