- Jos sinulla rahat riittää niin siitä vaan, vai mitä Paavo sinä sanot?
- Minusta asia on kyllä oikeinkin hyvä. Mainoshan tuo turistin mihin vaan ja mainosta saa rahalla. Jos vielä kunnan isät katsoo suopeasti suunnitelmaa, niin en näe mitään heikkoa asiassa. Yleensähän se on kiinni rahasta. Ja jos sopii niin voisimmehan me Marin kanssa tulla yritykseen osakkaiksi.
Marin posket lehahtivat punaisiksi. Näyttäen hetken hämilliseltä, hän viimein sanoi kipakasti.
- Minullapa ei ole ylimääräisiä rahoja työntää epävarmoihin yrityksiin. Mutta työhon voin tulla, ja vaadin siitä normien mukaisen palkan.
- Mutta, Paavo sanoi. Mehän ollaan kohta yhtä Yhteistähän kaikki....
- Kyllä ne on sinun rahoja. Mulla ei ole niihin osaa ei arpaa. Olen tähän asti tullut omilla toimeen, tullenen vastakin.
- Enhän minä sitä epäilekkään, mutta annetaan olla. Eipä se Lily taida tarvita lisärahoja?
- Minä ei haluta mikään kolhoosi. Tehdä ensin paikka kuntoon. Sitten laskea raha. Ei se olla sen kummempi. Minä olla hyvin varakas nainen. Minä ei haluta raha pakkiholvi, minä haluta se tuottamaan ja antamaan työ ihmisille. Minä tietää mitä olla työtön. Kun olla pikkutyttö. Oli huonoaika. Isä vailla työtä, ei ruoka, ei leipä. Sitten isä perustaa yksi yritys ja se menestyä . Isäkin olla rikasmies kun hän jättää maallinen!
- No asia selvä. Eihän sinulla Lily ole niin kiire ? Keitän kahvit. Vasta juotiin Paavon kanssa, mutta juodaan harjakaiset uuden yrityksen kunniaksi.
- Ei olla mihinkään kiire. House valmistua huima vauhti. Kuljun miehet ammattimies. He osata joka homma. He osata nainenkin lämmittää.
- Vai niin, mutta kuinka monta mökkiä sinä rakennat? Mari muutti äkkiä puheenvuoroa.
- Oooo, mitä tehdä niin monta kuin tarvita. Ensin muutama sitten lisää. Tehdä suuri ravintola, siellä tassisali ja kaikki että turisti viihtyä. Aika näyttää sitten.
Lilyn selostaessa. pihalta alkoi kuulua volkkarin tuttu säksätys . Ei aikaakaan kun
Mirjan nauravat kasvot kurkistaa ovelta.
- Piti lähteä katsomaan ovatko nämä potilaat nuijineet toisensa hengiltä. Kovin rauhattomia illalla puhuivat. Henki taitaa molemmilla olla tallella.
- Kyllä tässä vielä hengissä ollaan, vaikka tuo ameriikan-serkku tuli tänne kuin olisi halunnut vähintään piiskata, Mari sanoi.
- Eikä kukaan ole tietenkään keittänyt edes kahvia, Mirja kyseli, mennen hellan ääreen.
- Juuri sitä suunniteltiin. Mutta keitäppä sinä kun olet hoitajan vakanssilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti