Sivut

tiistai 17. lokakuuta 2017

MARI- 166.

Mari ja Paavo olivat aamukahvilla Lilyn työntyessä tupaan kiharat
heiluen. Molemmat laskivat mukin kädestään pöydälle kolahtaen. Äsken
niin tunnelmallinen tuokio oli kerralla poispyyhkäisty.
- Mitä te pelleillä!? TE! huudahti Lily ja polki jalkaansa tuvan
leveisiin lattialankkuihin.
Lankut olivat nähneet jo monenlaista Lehtosen tuvan rakenteina
palvellessaan, että ne tyytyivät vain vaimeasti kumahtelemaan
korkokengän alla.
- Meillä päin on tapana tervehtiä ensin… koetti Paavo tyynnytellä.
- Huomenta vain, nuori pari! Magneettikenttäkö Marinkin veti tänne
mäelle, sairaan ihmisen! Minä joutua ajaa ristiin rastiin, mistä löytyy
serkku! Täällä vain istuu ja leikkii varmaan kotileikki!!! Ei, minä
sanoa, EI ! Lily pauhasi antamatta toisille suunvuoroa.
- Itse asiassa, sitä aiomme juuri leikkiä… vahvisti Mari.
- Me aiotaan mennä naimisiin.
- Mitä!? Se vasta tästä puuttuikin!!! Valitan, mutta se ei käydä! Se
mahdoton ajatus, totesi Lily tuohduksissaan.
- Anteeks nyt vain Lily, mutta me ollaan täysi-ikäisiä eikä tarvita
siihen erikseen sun tai kenenkään muunkaan holhoojan suostumusta. Kyllä
me vain näin ollaan päätetty, Paavo ja minä. Eilen illalla Paavo kosi,
ja minä vastasin myöntävästi.
- Haa, aivotärähdys olla pahempi kuin luultiin! SITÄ VIRHETTÄ ei Mari
tee!!! Mari joutua orjan asema. Mies hyvä, jos miehellä kapitaalia, mies
hankkii naisen, jolla myös kapitaalia. Se hyvä. Mari olla köyhä. Mari
väärä ihminen. Eriarvoinen liitto. Ei hyvä. Minä Paavolle hyvä. Minulla
raha ja mammona. Järkevä avioliitto ainut hyvä liitto. Kestävä ja
näyttävä.
- Sinä puhut kuin eläisit sata vuotta ajasta jäljessä, huomautti Mari
kuivasti. Hänestä tosin tuntui kurjalta, kun Lily puhui suoraan hänen
vähävaraisuudestaan.
- Lily, me odotetaan vauvaa, paljasti Paavo yhtäkkiä kuin saisi sillä
Lilyn lopettamaan puheensa.
- Vauvaa! TE!?!
- Kyllä se on totta, vakuutti Mari.
- Ei lapsen takia mennä naimisiin! Huudahti Lily muuttuen
silmänräpäyksessä nykyaikaiseksi.

Ei kommentteja: