- Hih! Kyllä minä ymmärrän. Olethan ollut kauan isäntä talossasi. Ja toki saat olla edelleen. Mutta......?
Mari vaikeni yhtäkkiä. Hitto eikai tässä pidä mennä asioiden edelle. Pitäähän sen miehen kosia ennenkuin alkaa ehtoja sanella.
- Niin, mitä aijoit sanoa.....?
- Ei se ollut tärkeää. Hohhoi, väsyttääkin. Joko känkkästään nukkumaan?
Paavo katsoi Maria rakastuneen miehen silmillä. Näytti ettei hän muuta nähnytkään kuin Marin loistavat silmät. Äkkiä hän kahmaisi Marin käden omiensa väliin , puristi sitä kuin sähköttäen hermoratoja myöten, kuinka rakasti.
- Tuota Mari! Tuota, tuletko minulle vaimoksi ja täysivaltaiseksi emännäksi tähän taloon, Paavo sanoi juhlallisesti.
Marin silmäkulmassa kiilteli kun hän katsoi Paavoa.
- Tulen minä jos sinulle kelpaa.... toiselle lasta odottava nainen.
- Mari...ei se ole enään toisen? Haluan olla lapselle oikea isä. Saanhan?
- Oi Paavo.....
Mari kampeusi Paavon kaulaan, painaen huulet Paavon huulille. Huohottaen he suutelivat toisiaan. He olivat vain he kaksi. Seinäkellon tikitys ei häiriintynyt kahden ihmisen syleilystä.
- Paavo, tuletko minun viokkoon?
- Mari....Oletko aivan tosissaan,
- Olen olen, aletaan vaan kompuroida vuoteeseen. Eihän meillä jokapaikka ole kipsin peitossa., Mari pelleili
- Tuota, minusta tuntuu että menen ihan kipsiin, Paavo nauroi onnellista naurua.
***
Kesäinen aamu oli heleän kirkas. Lily ajeli hotellista Marin maatilkkua kohti. Hän oli loistavalla tuulella. Kaikki oli onnistunut yli odotusten. Kunnan päättäjät olivat innostuneet hänen ideaan kuin lapsi tikkunekkuun. Nyt vaan piti saada Mari käsiinsä.
Jo kaukaa Lily huomasi Marin vaunun kadonneen. Lily pysäytti autonsa ja
käveli vaununpaikalle. Kyllä se oli viety pois. Mitähän tässä voisi nyt tehdä? Paavo!
Lily oli varma että Paavolla on sormet pelissä vaunun suhteen.
Nopeasti Lily hyppäsi autoonsa ja ajoi Lehtoselle päin. Kohta hän huomasi Marin vaunun Paavon pihalla.
- Ahaa! Mari tehdä vika liike...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti