Sivut

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

MARI--164

- No täs tämänkin kuuli! SITÄ se siis oli, se höpötys projektista ja elinkeinoasiamiehen luona hyppäämisestä! yhdisteli vuorostaan Mari.
- Vaan eipä ole sulta tullut kysyneeksi…totesi Paavo.
- Se on niin Lilyn tapaista. Lilyn…voi Lily, millainen serkku… lausahti Mari hitaasti puoliksi vaivautuneesti, puoliksi liikuttuneesti.
- Kuulehan Seppo, me kun ollaan tuon "emännän" kanssa vähän tämmösiä raihnaisia, niin käytä itsepalvelua ja ota jääkaapista virvokkeita, kehotti Paavo naureskellen. Mariakin alkoi hymyilyttää. Seppo mittaili katseellaan heidän kipsejään ja siteitään ja arvion tehtyään nousi ja käveli jääkaapille.
- Kaadanko teillekin?
- Voispa maistua. Otapa lasit sieltä kaapista, niin juodaan!
Kun Seppo oli lähtenyt Paavo kysyi Marilta, mitä tämä oli ajatellut, kun oli tituleerattu mökkikylän vetäjäksi.
- Hoopolta. En osaa tältä istumalta kommentoida mitään. Täytyy nyt odottaa ensin kuulevansa sen Lilyn omasta suusta. Kyläläiset on voineet ymmärtää asian aivan nurinkurisesti.
- En kyllä usko, että mitään valtavia turistivirtoja tännepäin suuntautuu, mutta ehkä joku poikkeaa ohikulkumatkalla. Kun ei ole paljoakaan nähtävyyksiä… mitä nyt toi mutkainen tienpätkä, jolta on tänäkin kesänä suistunut useampi… ja yksi naiseläjä leikkinyt gladiaattoria… vihjaili Paavo ilkikurisesti.
- Joopa… Vaan mistä tiedät, mitä nähtävyyksiä meiän Lily loihtii turistirysäksi…!
- Toivottavasti ei kuitenkaan mitään huvikumpua. Luonnonrauha on enempi meikäläisen makuun.
- Olen samaa mieltä.
- Mutta kaikenkaikkiaan ei hullumpi idea. Sittenkun meidät vihitään niin on selvää
ettet varmaan viihdy pelkkänä kotirouvana.........
- Vihitään? Vihitäänkö meidät? Ethän sinä hyvä mies ole edes kosinut.Mistäs tiedät alanko sun akaksi? Kun on se lapsikin tulossa.
Paavo meni hämilliseksi. Punastuen korviaan myöten. Kakistellen kurkkuaan änkytti:
- Lu-luulin että välität minusta. P-pidin aivan selvänä, että menemme naimisiin. Ku-kuten jo sanoin lapsi on minusta vain hyvä asia.
- Voi sua höpsöä! Tietysti sinusta välitän. Joka hetki yhä enemmän. Mutta en suostu siihen että pidät kaikkea itsestään selvänä. Myös minulla on asioihin oma kanta.
Paavo meni kipsiin yhä enemmän. Ähkien hän puisteli päätään. Sitten viimein rauhottuen sanoi
- Voi mua paukapäätä. En tosiaan epäillyt yhtään. Ja tuon sinun vaununkin raahasin pihaan kuin omani. En ihmettele yhtään jos häivyt muihin maisemiin.

Ei kommentteja: