Sivut

lauantai 14. lokakuuta 2017

MARI-163.

- Vai sellainen se Kuljun herra on. Naissankarin maineessahan he molemmat veljekset on. Mutta sepä on heidän asia.
- Niinhän se tietysti on, mutta en mä yksin syypää ollut. Jokin vain vei ja tapahtui mitä tapahtui. Mutta lapsestani en kyllä luovu, en vaikka tulisi kuinka vaikeaa.
- Mari, minä rakastan sinua, olen aina rakastanut. Jo kouluaikana sinusta haaveilin ja rakentelin pilvilinnoja. He, taisivat olla kyllä tuulentupia. Taisi vaan olla se rakkaus yksipuolista. Et sinä ainakaan koskaan mua noteerannut
- Silloin nuorena tyttönä sitä ajattelee niukan toisin kuin varttuneempana. Tosi on - et sinä tainnut olla oikein tyttöjen suosiossa. Muistan kun porukalla tyttöjen kanssa sua kiusattiin. Ala luokilla lähdit itkien kotiin. Sitten yläluokillla aloit puhua hävittömyyksiä, joka sai meidät tytös entistä enemmän sua karttamaan. Sittenhän minä lähdin täältä pois .
- Mutta oletpa nyt tullut takaisin.Niin monen temput oisi saanut jäädä tekemättä. Sainhan monia haukkumanimiäkin. Kyllä ne syväällä tuntui, mutta kestettävä oli. Myöhemmin viinan avustuksella.
- Mikä muuten tuo ulkoa kuuluva pörinä on? Mari terästäytyi kuuntelemaan lähestyvää ääntä, joka kuulosti traktorilta.
- Toivottavasti et pahastu, mutta pyysin Laitisen Seppoa hinaamaan sun vaunun tänne mun pihamaalleni. Ties minkä ilkivallan kohteeksi voi siellä joutua. Ja onhan sun tavaratkin siellä… sanoi Paavo.
- Voi sua! Se oli hienosti ajateltu. Enhän minä sinne vähään aikaan kykene, mutta tavaroita tosiaan tarvitsen kipeästi.
- No hyvä, ettet suuttunut! Käytin tällaista omaa harkintavaltaani, kun en viitsinyt sua vaivata. Näytit niin heikolta siellä lasareetissa…
- No, sitä ei usein ole sattunut.
Eteisestä kuului ulko-oven kolahdus ja samassa aukeni ovi. Marille tuntematon nuorimies ilmestyi lippalakkia käsissään pyöritellen ovensuuhun. Paavo suoritti nopean esittelyn ja kehotti tätä peremmälle. Seppo totteli arkaillen ja vilkaisi ohimennen Maria.
- Ai sää oot SE Mari, kun kylillä puhuvat, että alat mökkikylän vetäjäksi, tuumaili Seppo kuin yhdistäen kaksi palapelinpalaa toisiinsa.
- SIIS MITÄ? Minne? pääsi Marilta.
- Ai etkö olekaan sama… nuorimies meni hämilleen. Paavokin oli yhtenä kysymysmerkkinä.
- Kertoisitko, mitä olet kuullut? pyysi Mari.
- Kyllä sitä kunnassakin on käsitelty, se amerikkalainen nainen suunnittelee isoa matkailubisnestä. Olen kuullut, että se on sanonut, että hänen serkkunsa saa siitä työpaikan, muuten kunta menettää paljon rahaa ja asukkaita… selitteli Seppo sekavasti.

Ei kommentteja: