- Nonniin, sepä onkin sitä myöten selvä. Mä lähenki niitä patukkahäntiä saalistaan. Missä kaikkiaan lienevätkään. Vaikka toisessa pitäjässä. Minä jätän teijät tänne oman onnenne nojaan. Olkaa varovaisia, ettette telo toisianna lisää. Luumurtuma on aina melko riskaapelia, Mirja antoi äidillisiä neuvojaan, lopetettuaan kuppien tiskauksen.
- Heh, ei me varmaankaa kovinpahaa jälkeä pystytä tekemään kumpikaan. Noi kipsit rauhoittaa kummasti. Paavo nauroi.
- Joo, kyllä siinä taju kankaalle katuaa kun kipsillä hujauttaa päin näköö, Mari sanoi.
- Sepäs ny oliski kun täällä kumpiki pökkerössä, kun vielä illalla käyn kattomassa , puuttuuko teiltä mitään. Niin ja tarviiko käyä kaupassa. Voisin heti hurauttaa, Mirja kysyi.
- Mukavaa kun huolehdit. Luulen että kaikkea on mitä tarvitaan. Kiitos vain sinulle kun olet ollut auttamassa, Paavo sanoi.
- Kiitos Mirja minunkin puolesta, mihin tässä olis joutunutkaan ilman sinun apua. Varmaan oisivat rahdanneet ongelmajätelaitokselle Mari sanoi.
- Oikeastaan kaikki on olosuhteisiin katsoen aikahyvin. Kumpikin voisitte.....Mirja lopetti äänen sortuessa.
- Seon tuurissa, ennen sanottiin, ja ei kai mikään ole muuttunut. Sattuu mitä sattuu. Ei niitä kohdalleen sattuvia voi kiertää, Mari sanoi.
- Mutta mun kantturat kohta kiertää hiijen kuusessa, jos en saa jalkoja alleni. Hei vaan iltaan.
Hiljaisuus laskeusi Lehtosen pirttiin kun Mirja painoi ulko-oven kiinni. Vain seinäkellon tasainen naksutus kuului ja muutaman Raid kylvystä selvinneen kärpänen surina. Paavo katsoi Maria hiukan arkaillen. Ilmassa oli nyt selvästi jännityksen makua. Nyt varmaan tulee ratkaisuun kaikki asiat, joilla varmaan on vaikutusta heidän molempien elämään ja tulevaisuuteen.
- Tuota, oletko väsynyt, pitäiskö sinun mennä lepäämään? Paavo huolehtien kysyi.
- Ei mua väsytä lainkaan. Koipee kyllä jomottaa, vai jomottaa se sängyssäkin. Joten voimpa istua tässä sulle seurana. Oikeastaan meidän pitäisi puhua. Olet ollut mielessäni viimeaikoina paljon..
Paavolla nousi pala kurkkuun kun kuuli mitä Mari sanoi. Hän kakisteli ja köhi, mutta sai vaivoin kuulumaan:
- Niin.
- Minun täytyy sinulle kertoa , että kyllä minä sen sormuksen näin siellä paikkarasiassa. Mutta silloin en vielä tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Kuulit sairaalassa että olen raskaana........Karille! Mutta hän yllätti minut täysin. Alkoi huorittelemaan ja syyttämään minua tapahtuneesta. Siksi olin niin shokissa, etten tajunnut mitä ympärillä tapahtuu, Mari selitti hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti