Sivut

tiistai 10. lokakuuta 2017

MARI-159

Hädissään hän veti ilmaa sisäänsä, mutta kuin lyijyn raskaina
silmäluomet pakottautuivat sulkeutumaan, viimeiseksi Mari havaitsi,
kuinka maailma pyörähti ympäri.
- Hei Mari!!! kirkaisi Mirja.
Paavo toimi salamannopeasti. Kyynärsauva ei vauhtia haitannut, kun mies
oli Marin ääressä. Hän painoi soittokelloa vaativasti ja tarkasteli
samalla Marin pulssia. Mirja siirtyi vuoteen jalkopäähän pois tieltä,
kun kaksi hoitajaa kiirehti sisään.
Kari tuijotti ilmeettömänä, mitä oli saanutkaan aikaan. -Taas, ajatteli
hän. Hän tunsi valtavaa syyllisyyttä. Hän ei pystynyt selittämään
itselleen, mikä häneen oli äsken mennyt. Kunnes hänelle se valkeni,
mustasukkaisuus!
Piinaava hiljaisuus hiipi paikan ylle. Hoitajat tekivät nopeinliikkein elvytys toimenpoiteitä. Lisä happi tuottikin äkkiä tulosta ja Mari aukaisi silmänsä verkkaisesti, kuin ihmetellen missä oli. Nopeasti paikantaju palasi hänen ilmeeseen ja hän katsoi vuoronperään kaikkia , kunnes jäi tuijottamaan Karia kuin lamautuen.
_ Herra Kulju, olisikkohan parempi kun poistutte huoneesta. Ajattelematonta tulla sairaan luokse humalassa, Paavo sanoi.
- Tuota, en tarkoittanut.....lähdin....halusin. Mitä minä sainkaan aikaa? Mari koita antaa anteeksi, en pahaa.....Kari sanoi ja kääntyi poistuen huoneesta.
- Täh? Nyt en kyllä ymmärrä pätkääkään. Missä mennään? Sanokaa hyvät ihmiset,
Mirja sanoi.
Hoitajat tarkkailivat vielä tilanteen , ja huomattuaan että kaikki oli taas kunnossa poistuivat vähin äänin huoneesta.
- Mari? mistä on kysymys. Oletko sinä raskaana? Mirja kysyi tarttuen Maria kädestä.
- No ei mistään niin maatakaatavasta. Se vanha tarina taas toistui. Raskauteen tarvitaan kaksi, mutta kun vahinko sattuu, nainen on yksin syyllinen. Siitä saa huoran ja lutkan nimen ja maineen, Mari selitti hiljaa.
- Joo, nyt ymmärrän sun kolarisi ja muunkin. Voi Mari kulta!
Paavo ontui Marin lähelle tarttuen toisesta kädestä, näki että Paavon sisällä myllersi suuri taistelu. Silmäkulmassa kiilsi kosteaa kun hän katsoi Maria.
- Ei mitään hätää, kaikki järjestyy, Paavo sanoi.
- Niin, pakko järjestyä, mutta lastani en ainakaan pois ota, sen olen päättänyt, kun sain hänet pitää tämän keikauksenkin jälkeen. Hölmö Mari kun silleen ryntää, Mari hymyillen sanoi.
- No, siinä tilanteessa taitaa mennä itsekeltään pikkusen tiedosto sekaisin. Hyvä kuitenkin että selviät tuosta muutamassa päivässä. Mikä ei tapa se vahvistaa. Mirja sanoi.

Ei kommentteja: