MARI-154

- Olipa mukavaa että tuli "virallisesti! todistettua meidän pitkäaikainen toveruus,
Mari sanoi. - Missähän muu jengi mennä viuhtonee ja mikä lienee kullakin elämän tilanne.
- En tiedä muista, mutta hyvä kun tiedän sinun "tilanteen", Paavo nauroi.
- Joo, on tässä tilannettä. Ämmä makaa rojorankana ja äija kulkee keppien varassa.
Äkkiä Marin valtasi selittämätön kaipuu. Hän ojensi kätensä Paavoa kohti.
Hölmistyen Paavo katsoi Maria. Tajusi sitten missä mennään ja kumartui painamaan suudelman Marin huulille, mutta se olikin liikaa kipeälle jalalle. Paavo rojahti Marin käsivarsille. Kuitenkaan ei aikomus jäänyt siihen vaan Paavo painoi huulensa Marin odottaville huulille.
Pitkän suudelman jälkeen Paavo katsoi Maria silmiin. Niissä oli lupaus joka pani Paavon hämilleen. Kurkkuaan köhien Paavo punastui. Hän ei kuitenkaan vieläkään tohtinut puhua mitään. Katsoi vaan kuin lumottuna Maria silmiin.
***
Lily oli työmaan ruokalassa valmistamassa työmiehille ruokaa. Kastike oli hiukan kärähtänyt ja sininen savu leijäili keittiön ilmapiirissä. Kari tulee totisen näköisenä ovesta ja loi kiukkuisen katseen Lilyyn.
- Joko sinä käydä katsomassa Mari. Miten hän voida.
- No enpä ehtinyt kysyä, kun potkittiin pellolle. Eikäpä paljon kiinnosta!
- Herranenaika! Mitä olla tapahtunut? Minä olla se yksi hämmästynyt.
Kari katsoi Lilyä ankaran näköisenä. Päätti sitten olla puhumatta koko asiasta ja vaihtoi puheenaihetta. Nuuhkaisten ilmaa hän sanoi:
- Kuulehan Lily, ei nämä sinun kokkaukset taida saada suosiota miesten keskuudessa. Nytkin on jotain palanut. Miehille kuuluu ruoka etu joten sen tulisi olla kunnollista.
- Ooo, minä olla tehnnyt se yksi hyvä muusi ja soossi. No soossi aivan vähän kärytä, kun en huomata. Mutta kyllä olla aivan hieno aromi.
- Kyllä on jostain löydettävä ammatti-ihminen. Kohta saamme itse rakentaa koko housen jos ei ruokailuasiaa saada kuntoon.
- Minä luovuttaa! Varmaan löytyä työnvälitys, se yksi kokki. Minä lähteä kampaajalle. Siinä olla koko virka ja värkki!
- No, en minä sitä tarkoittanut. Kai se tämä ruokailu pitää viedä kuitenkin läpi! Jatka vaan, kesken ei saa lopettaa.
- Minä olla se yksi poropeukalo. Sinä tehdä vaikka mikä sörsseli. Minä en osata. Minä mennä katsomaan Mari!.
Vaieten Kari katsoi Lilyä, kun tämä puki takkiaan ylleen nykivin liikkein.
***
Paavo ja Mari olivat löytäneet toisensa. Toisiaan katsoen he väliin suukotellen havahtuvat siihen kun hoitaja tulee sanomaan vioerastunnin loppumisesta.
- Paavo, tulethan taas?
- Minua ei pidättele vaikka olis kumpikin jalka poikki. Voi hyvin, tulen varmasti huomenna.
Mari jäi kummallisin tuntein vuoteelleen, kun Paavo sauvoineen poistui huoneesta. Kovin paljon oli tapahtunut päivän aikana. Kuin unena oli hämärän peitossa kohtaus Karin kanssa. Paavo tuntui niin läheiseltä. Mari yritti luoda ympärilleen turvakehystä. Muistelemalla keväällä tapahtunutta. Mutta sitten hän hymyili. Sehän todistaa että Paavolla on miehen halut. Mitäs pahaa niissä!