-Yhtään en huomannu, tuolta ison tuomen takaa se ajoi suoraan tielle… ei
se kyllä yhtään katsonu eteensä…, mies selitti hiljaisella äänellä, - ei
mun tapanani oo tässä hurjastella, mutta autolla … …, hän koetti vielä
jatkaa, mutta hänen äänensä sortui soperrukseksi. Poliisi taputti vanhaa
miestä rauhoittavasti olkapäälle: -Ette te olisi voinut sille mitään.
Naisen olisi ilman muuta pitänyt väistää…
Kun Lily ja Kari ehtivät paikalle, oli ambulanssi jo lähtenyt matkaan
sireeni ulvahdellen. Kari tuijotti Marin pyörää, joka oli aivan kieroon
vääntynyt. Se oli heitetty pois tieltä ojan penkalle. Auto oli siirretty
tien sivuun. Hiekassa näkyi verta, samoin auton etuoven kohdalla, johon
Mari oli törmännyt. Poliisi talutti vapisevan kuljettajan poliisiautoon saattaakseen tämän kotiin.
- Minä vaatia saada tietää, miten Marin kävi! kirahti Lily kovaäänisesti
toiselle poliisille.
- Me emme voi valitettavasti siinä auttaa. Hänet siirrettiin tajuttomana sairaalaan..
Kari nieleskeli sivummalla. Poliisiauto lähti hitaasti ajamaan, hiekka
ratisi renkaiden alla.
- Voi hyvä Jumala! Ei ne sano mitään! Onko kuollut vai mikä se olla…!
huusi Lily suureen ääneen poliisiauton perään katsoessaan. Hän piteli
käsillään päätään.
- Ei ne tiedä, sai Kari sanottua.
Hänen päässään pyöri kuin lakkaamattomana nauhana se, mitä hän vähän
aikaisemmin oli Marille parakissa sanonut. Hän näki silmissään, kuinka
Mari silmät kyynelissä itseään sisukkaasti hilliten juoksi ovelle kuin
tahtoen pois …kaikesta.
- Voi hyvä Jumala, älä anna sen päättyä näin!!! Kari hautasi kasvot käsiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti