Sivut

maanantai 31. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--48

OSA.48.
- Entäpä jos ne Mykylän velijekset alakaa ampumaan. Sen ne tekkee jos niillä on sormet pelissä. Saatana pitäs olla iso tykki mukana. Ampusi pari varotuslaokaosta ennen ku alakaa ovveen koputtee.
- Eihän siinä oo muuta keinua ku asia linija. Ei kukaan niin hullu ole että poliisin ampuu nuin vain.
- Nepä kuulu olevan seinähulluja koko sakki. Niemen isäntä kerto. Siellä ei polliisin henki oo arvostettu kovinkaa korkijalle.
Viskari oli koko ajan ollut aivan vaiti. Nyt hän verkkaan tuumi.
- Jonkunhan nämä hommat on tehtävä. Kaveri eiköhän lähetä?
- Kai valtio pitää kunniahautauksen? Tikka parkaisi.
- Varmasti ja kaupungin kaikki naiset kutsutaan surujuhlaan, Kumarainen sanoi.
***
SEON huoltamo oli keskellä ei mitään. Tosin valtateidenristeys oli aivan lähellä. Paikallinen asujamisto ei varmaankaan suuria summia kassaan kantaneet. Korkeintaan kaljakassaan ja yksikätinen rosvo putsasi mummojen kolikot.
Koska huoltamolta oli pitkä huikonen joka suuntaan, niin huoltamolta sai matkailijat hyvää ruokaa. Autoonpa ei saanutkaan paljon muuta kuin polttoaineet. Jokin lamppupakkaus ja muutama öljykannu.
Tikka ja Viskari olivat ottaneet käyttöönsä Kilikin käytössä olleen Volskin.Tikka ohjasi auton huoltamon pihaan. Parkkipaikalla oli rivi autoja. Monella oli suksiboxi auton katolla. Kai olivat menossa Lapin viime hangille. Taikka jo tulossa.
Tikka otti johtajan roolin pyytämättä. Hän komensi Viskarin seuraamaan ja peräkanaa miehet marssi sisälle.
- Pitteekö oekeen tahissa? Viskari kysyi.
- Tyyli vapaa, Tikka sanoi.
Myyntitiskin takana oli syöneen näköinen nainen. Ikää oli jo varmaan viisikymppinen, Tikan tarkka silmä arvio. Ravintolasali oli erillinen. Kahvion puolella oli vain muutama asiakas.
Tikka meni suoraan naisen luo joka hymyili ystävällisesti. Tikka katsoi naista suoraan silmiin. Tämä kakisti kurkkuaan ja kysyi.
- Mitähän konstaapeleille saisi olla. Kahvia vai joko on nälkä.
- Kiitos vain, mutta maha on täynnä. Sopiiko että kyselemme muutamia asioita?
- Mitä on tapahtunut? Mieheni on tuolla ravintolan puolella... Jospa hän tietää paremmin.
- Ei miehet mitään tiedä. Eivät ainakaa muista. Voisimmeko jutella jossakin jossa ei ole korvia.
Nainen katsahti keittiöön päin ja huusi:
- Mari hei! Tulisitko hetkeksi?
Keittiöstä tuli kuvankaunis nuori nainen. Hänellä oli esiliina edessään ja kasvoillaan kysyvä ilme.
- Mikä hätänä?
- Konstaapelit haluaa jutella. Olisitko tuokion tiskillä?
- Selvä! Riisun vain essun.
Lihava nainen Viittasi sivussa olevaa ovea kohti ja itse lähti menemään edellä. Tikka seurasi kärppänä perässä ja Viskari lompsautteli ison miehen askelin perässä.
Huone oli jokin kokoushuone päätellen pitkistä pöydistä. Nainen kehoitti poliiseja istumaan pienen pöydän ääreen ja istuutui itsekin.
- Joo. Me tutkitaan katoamistapausta. Huoltamo jos mikä on tapahtumien keskipisteessä. Voisi olla että jotakin on sattunut silmään? Tikka sanoi tapaillen yleiskieltä.
- Ikävä kyllä en pysty mitään erikoista kertomaan.
- Eikös Mykylän veljekset asustele tässä aika lähellä.
- Onhan Mykylä lähellä. Näkyykin tuolla metsänlaidassa. Mitäpä heistä?
- Miten he ovat liikehtineet?
- Pääasiassa rauhallisesti. Silloin kun sattuu se Jämsä paikalle, saattaa tulla kähinöitä. Mutta olen uhannut bensaboikotilla se on kummasti rauhottanut.
(jat)

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--47


OSA.47.
- Paskareissu mutta tulipa tehtyä!
- Mikäs sen niin paskamaiseksi teki? Mikä siinä kun istuu ja antaa koneen tehä työn.
- Sen puoleen. Vain kun se ISO HERRA alkoi naputtamaan aivannii turhasta.Minä sanoin että passaa valittaa Kumaraeselle. Minä oun vaen halapa rivikonsta.
- Mikäpä tuolla niin syväntä raapi?
- No kun minä vuajin, käskyn mukkaan, niitä lisävoemija. Siitäpä se alako huutamaan, että tänne on jo integroetu jo koko polliisiaseman kappaasiteetti. Mitähän lienee tarkottanna... Matti kuavahan minullehhii. Vituttaa niin perkeleesti. Ikkään kuin se oesi minun syy ettei pomolle oo muija antanna. Sillä siinähän se syy on.
- Taijat erehtyy! Pomo vanaha ukko. Ei se ennää kaepaa ku unta. Sen saanti on voenu jiähä vähille. On nimittäen joku toenenii katuamistappaos. Seon siellä aluveen pohojoeskolokassa, Kumarainen sanoi.
- Johan on kumma. Liittyykö ne tappaokset toesiisa. Sillon tässä kusessa ollaan. Missä ne ruavot on?
- Luoja tuon tietää. Vaen eipä tuu sanomaan.
Samalla läheni miesraito Rimpiläisen suunnalta. Kaikki neljä poliisia. Keulimmaisena kaikista pieni ja terhakka konstaapeli Tikka. Viskari asteli viimeisenä ison miehen harvoja askeleita.
Poliisit työntyi sisään.
- Ei tullu siltä yöltä mitää kerrottavvee lapsenlapsille. Kenehän iteja sehhii olj jotta tyhyjee vartijoemaan?
- Eipä tuo kovin kaokana lie, Kumarainen naurahti ja vilkaisi Pökiöön.
- Pökiöllä on pökiöt itejat, Tikka sanoi ja astui kursailematta kahvipöytään.
Matti pani neljä uutta mukia pöytään ja kaatoi niihin kahvia. Tosin vain puolilleen.
- Pittee pihistee aluksi. Vuan minä pistän uutta tippumaan. Ottaatte siitä voeleipee. Kummempata pullaa en löytännä.
- Vuan tämä luottaa. Niin... Milleppä sitä ny aletaan. Vejetäänkö henkselit piälle ja lähetään kaopunkiin? Tikka kilkatti.
- Kyllä ne huorat saa Tikkaa oottaa ja kauan. Nythän se homma vasta alakaa.Tikka ja Viskari menevät sinne SEOlle jossa kyselevät ja kuulustelevat huoltamon väkeä ja siinä lähiympäristössä olevat talojen asukkaat. Kilikki ja Mörö hoitavat lähimökit ja -talot. Varsinkin se Jämsän mökki on tärkeä kohe. Kaikki kirjataan muistiin.Muistutan vielä. Nyt ei olla pilipalipoikien kanssa liikenteessä. Varsinkin Jämsä on vankilakundi eikä kaiha mitään... Me Pökiön kanssa tutkimme vielä Rimpiläisen perusteellisesti, kunhan ensin otetaan se päällikkö puhutteluun. Hehe! Ei poliisimies saa polttaa hihojaan tiukassa paikassakaan.Letkeän retee meininki tuottaa tulosta. Tässäpä ne tärkeimmät.
(jat.)

lauantai 29. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--46.

OSA.46.
Kolina eteisessa havahdutti Tikan mietteistään. Pökiö saapui sisälle ja loi katseensa ensin nukkuvaa Möröön:
- Mörö se ei konnia pelekää. Onko ollunna mittee. Kukapa saatana tuonne pimiän kähämään lähtisi... Muu ku polliisi.
- Hilijasta ku huopatossutehtaassa kesällä. Möröllä ei huolet paena. Antaa sen nukkua. Eihän tuota näytä edes viluttavan.
- Varmaan lähellä nollaa. Voi muuttua vaikka räntäsatteeksi.
- Minä taijan mennä tuonne makkuuhuoneeseen nukkumaan.Mukava pehemijällä patjalla...
- Viskariko se alakaa vahtimmaan. Minä oon varmistamassa, Pokiö sanoi ja haukotteli leveästi. - Suakeli eiköhän aleta kaekki nukkuun. Tyhyjee suap pyytämättäkkii.
***
Jos oli ollut surkea yö, niin päivästä näytti tulevan vieläkin pahempi. Matalalla riippuvat pilvet syytivät vettä niin paljon että purosia lirisi joka paikassa ja lammikoita kasvoi joka notkelmaan.
Turakaisen Matti oli noussut tapansa mukaan keitteleen kahvia. Vanhaa miestä ei aamuyöstä nukuttanut.
Matti vilkaisi seinäkelloa. Kello näytti puolta seitsemää.
- Jokohan komisarion kävisi herättämässä, Matti mutisi ja suuntasi askeleet Salmen entistä huonetta kohti. Matti koputti oveen keveästi.
- Jaa! Sisään vain.
Kumarainen istui lepotuolissa lukien jotakin kirjaa.
- Huomenta vuan! Kato kehvellii, tiällähän komisario jo lukupuuhissa. Minä turraotin pöönävettä, että jos on kahvi maullaan niin sopisi tulla juomaan. Taitaa komisario olla lukumiehiä?
- Kiitoksia kovasti! Dekkarithan minnuu kiinnostaa. Huomasin tuossa hyllyssä Mauri Sariolaa. Susikosket piti nuorena aena lukkee. Oli tuossa hyllyssä. Silimäelin pikkusen. Vanahahtavvaa tuo tyyli, Vaen mukkaasahan tuo jo vetäsi.
- Minnen niistä tiijä. Salmen kirjoja. Minä sitä en ou ikkää kirijaa läpi lukenna. Joskus poekasena yritin. Eipä tuosta mittää tullunna. Maltatko tulla kahaville, vuan otakko rahassa!
- Kiitos! Ei tänne lukemaan oo tultu. Konnat pittee suaha telekkiin taa.
Kumarainen asetteli kirjan takaisin, mistä oli sen ottanutkin.Juuri silloin ajoi poliisi Volski pihaan. Kilikki palasi kaupunkireissultaan.
Kumarainen istui kahvipöytään hiemen puuskuttaen. Ylipaino oli rankkaa liikuteltavaa näin aamusta. Kilikki tuli sisään rempseästi:
(jat.))

perjantai 28. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--45.

OSA.45.
Vastaukseksi Mörö tuntui vaan kääntävän kylkeään.
- Jumaliste herrää! Siellä on joku, Tikka sanoi suuremmasti ja nousi seisaalleen.
Silloin kuului äänekäs rämähdys. Se oli kuin metallinen karsina-aita olisi kaatunut betonilattialle. Tikka kiirehti nopeasti Mörön lua ja ravisteli miehen hereille:
- Täh! Onko jo aamu?
- Siellä on nyt joku. Kamala ryminä kuului äsken. Mennäänkö me katsomaan.
- Ja paskat! Älä sinä Tikanpoika ota hommia niin kirjaimellisesti. Mitteepä tuolla lienöö niillä viemmisii. Rupia sinähi urvahtaan. Ukon houreita koko postaus.
- En minä aenakkaa yksin lähe.Ootetaan Pökiö. Se tietää mitä pittää tehä.Eikähän tuolta ennee mittää kuulu.
- Olemattomia kuulit! Suatot ryypätä pikkusen unneen niin kuulit semmosta jota pelekäsit.
- Perkele on siinä polliisi. Oekija kyttä saatana!
- Vittuilla siinä, mutta näen on, Mörö sanoi ja käänsi selkänsä.
- Vittu oo sitte! Tikka sanoi ja istui taas tuolille.
Kymmenkunta minuuttia istuttuaan hänen mieleen tuli kuinka olisi urheaa ottaa yksin rosvo kiinni.Olihan hänellä ase. Näkis saatana Kumarainenkin kuka se on polliisi!
Äänettömästi hiipien ja marjapensaita hyväkseen käyttäen hän kiersi navetan seinustalle.Avoin navetan ovi oli edessä.Tikalla oli ase tanassa valmiina tulittamaan. Sydän jyskytti taas kuin höyryveturi. Hikeä nosti pintaan ja pelottikin niin saatanasti.
Kuu kurkisteli pilvenrsosta ja sen kelmeässä valossa Tikka tiiraili vintinrappuja kohti ja koetti kuunnella pienimmänkin risahduksen. Karsina-aita joka oli päivällä ollut nojallaan seinää vasten oli nyt betonilattialla pitkällään.
Tikka jäykistyi. Vintiltä kuului kuin juosuaskelia jotka lähenivät rappuja.Nopeasti hän kyyristyi navetan keskellä olevan kattoa kannattavan betonipilarin suojaan.
Samalla vintiltä loikkasi iso kollikissa perässään vielä isompi kolli. Maaliskuiset kollit tappelivat reviireistään. Paennut kissa kyyristyi ulompaan nurkaan ja taas kuului se kumma ääni jota Tikka ei ollut ennen kuullut.
- Voihan perkele. Kiimasia kolleja. Oikeita mafiapomoja, Tikka jupisi.
Kissat olivat tapellessaan kaataneet kai karsina-aidankin.Tätä ei kyllä passaa kertoa kellekkään.
Rauhottuneena Tikka palasi sisälle. Kello oli varttia vaille yksi. Olisi piakkoin vaihdonaika. Tikka kirosi homman mielekkyyttä. No, helppo se on muita usuttaa. Itse saa köllötellä pehmeässä vuoteessa.
(jat)

torstai 27. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--44.

OSA.44.
- Kyllä se kuuntellee. Kerro sinä niitä urotekojasi ja naesjuttujasi. Eikö tuo ala naoru maestummaan?
- Vaen siellähän se ratsuväki saapuu,Pökiö sanoi kun katsahti tielle päin.
Tuvassa oli hiljaista. Matti oli mennyt Marttansa kanssa varmaan nokosille. Martta oli ehdotellut heti ruuanlaittoa, mutta poliisit olivat sanoneet juuri syöneensä.
Tikka tuli ensin sisälle. Hymyillen leveästi hän ärhenteli:
- On se kans yhtä saatanaa.Tiällä vaen istuskellaan ja puhutaan naesista. Orijat saa raataa kieli vyön alla.
- Oesitpa aekonasi terhakoitunut niin saattasit olla vaekka polliisipäällikkö. Vaen ei kun pinnaellaan ja töppäellään. Olettako saaneet edes ruokaa, kun noin äreänä ollaan?
- Käötiin me tuolla SEOlla jotakin napsimassa. Ei aevan näläkäkuolema uhkaa.
- Oekein hyvä. Sittenpä minä voinkin kertoa heti suunnitelmat. Onhan ne autossa ne aseet ja muu rekvisiitta?
- Kaikki on, pelikortteja myöten!
- Selvä! Kilikki hyppää rattiin ja ajelee kaopunkiin ja luovuttaa aineiston teknisen pojille. Lähtee aikasin aamulla taas tänne. Soitan päällikölle sovimme hänen kanssaan mitä pittää tuuva.
- Mikäpä se siinä. Minä lähen heti työntämään kaupunkiin. Vien tavarat heti asemalle. Se on moro!
- Entäpä me? Saako lähteä etsimään naisia? Seolla voisi tärpätä, Tikka innostui.
- Tikalla seon suvunjatkamisvietti aina vain tapissa. Eipä se onnistu! Tikka ja Mörö lähtevät heti postaamaan Rimpiläiseen. Koitatte mennä sallaa, ettei mahollinen tarkkailija huomaa. Asseet mukkaan ja siellä ei sitten nukuta. Muistaako Mörö?
- Katotaan ny!
- Saatana kun vituttaa tuommonen asenne. Sinä oot aevan väärällä alalla.
- Voephan tuo olla. Minusta tämmom meleko heleppo ja mukava homma.
- Puhu pukille, perkele! No alakakaa mennä. Sovitta mihin aikaan on vaihto Viskari ja Pökiö tulee aamuhukille. Toimikaa! Kumarainen karjaisi komentoäänellään.
***
Keväinen ilta oli jo hämärtynyt. Pilvetön taivas oli illan tullen vetäytynyt paksuun pilvivaippaan.Hienoa sadetta tihuutti ja kasteli ennestäänkin märkää maata.
Silloin tällöin tiellä kulki myöhäinen auto. Oliko oltu jossain kaljoilla, tai vastako sinne menossa.
Rimpiläisen talossa vallitsi täysi hiljaisuus. Niemen pihalta kuului jotain kolahduksia. Oliko isäntäväki ilta tarkilla.
Tikka istui pihalle antavan ikkunan ääressä. Mörö oli heittäytynyt revittyyn sohvaaan ja oli kai jo unessa.
Tikka oli pirteä kuin peipponen. Hän oli tottunut yöeläjä. Normaalistikin hän meni nukkumaan pikkutunneilla. Hiukan jänskätti tuleva yö. Toisaalta oli paremminkin odotettavissa, ettei tapahdu mitään.
Tikalla oli taskussa paahdettuja suolapähkinöitä. Ne maistu hyvältä ja pitivät virkeänä. Tikka vilkaisi rannettaan. Aikaa oli kulunut vasta vartti, mutta oli tuntunut tunnilta. Hän otti kapulan ja yritti pelata matopeliä. Se ei huvittanut. Hiljaa kiroten hän pani kapulan takaisin taskuun.
Mietteet kulkeusi naisiin ja vitutus iski heti päälle. Kuinka helvetin kauan se pomo aikoo jatkaa savottaa. No, kun on leikkiin alkanut!
Jälleen hän vilkaisi kelloa - yksitoista. Hän terästi kuuloaan. Kuuluiko navetalta jotain? Ääni oli outo.Tikka ei ollut sellaista ennen kuullut. Oliko tämä rosvon juonia.
Tikka tunsi adrenaliiniä hyökkäävän suoniinsa. Sydän löi kylkiluita vastaan. Mielessä kiersi tarinat idän mafiasta ja niiden häikälemättömyydestä. Tikka koitti katsoa sohvalle, mutta oli jo niin pimeää, että ei erottanut valvoikö Mörö. Hän kuiskasi hiljaa:
- Hei siellä on joku.
(jat)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.-43.

OSA.43.
Martta oli ottanut poliisimiehet hymyillen vastaan. Toihan se vaihtelua yksitoikkoisiin päiviin.Kumarainen otti puhelun Kilikille:
- Mitteepä sinne kuuluu? Onko sitä mittee uutta löytynnä? Tai onko etes oltu touhussa?
- Tokhan tässä on paenettu tukka putkella. Tikka on kova poeka tutkimaan, vuan ei tuo mittää ou särkennä. Vaen kysympähän vuan. Mitä pirun hyötyy näestä romujen kaeveluista on? Suatana pikkuhilijoo alakaa vituttaa turha kaevelu.
- Mikäpä se oesi Kilikin linija? Ei kae rikoksia ratkota iliman johtolankoja. Niitä meijän on löyvettävä.
- Onpahan noeta suur luatikko. Sormennii jäläkiä niistä löytynnee. Piäsöö aenaki seleville onko siellä tos suurija rosmoja vastassa.
- Kannatta kaiken tojistusaeneiston aotoon. Kilikki ja Tikka suavat yön aekana viijä ne tekniikanpojille. Eiköhän se ala homma hoetumaan. Myö kolome keskityttään kuulustelemaan nuapureita. Joo kamat aotoon ja ajatta tänne Turakaeseen. Sovitaan sitte lähemmin.
***
- Kyllä seon vaekijjaa noehen jiäräpäehen kanssa, Kumarainen sanoi kun sulki puhelimen. - Saatana nokille hyppivät. Tasan tarkkaan tiijän miten hommaa viijään etteenpäin. Pitäsi varmaan koventaa kuria kun alaiset hyppii silimille, Kumarainen sanoi.
- Vuan Herra iso Herra. Eiköpä ne pomon huolet oo vähäsemmät kun ei tarvihe päätään vaevata. Kysäsee vaen viisaammalta, Pökiö ilvehti.
- Onhan se niinki, vuan pittee se malttoo mielesä, että pomo ehtii kysyä.Nytpä pittäähi kysästä sinulta miten sinä alakasit tätä hommoo junnaeleen.
- Oun minähi mielessäni ihimetelly, että eikö pomolla järki leikkaa. Minä oesin heti pannu ukot kiertään ympäristön talloessa. No, se koerapartio oli kohillaan. Mutta tuo romujen hämmentäminen on huono linija. Aena se joku on nähäny tae kuullu jotahi poekkiavvaa. Romut ei katua, paetti ne Tikan löytämät kamat.Niitä voijaan tulla yön aekana hakemaan. Uskotko? Pökiö sanoi.
- No perkele! Sehän on selevä. Arvokas lasti.Ne asseet on jo kymmenijätuhansia ja jauheet kuinka palijo lie. Jos ne sitten on huumeita? Suap Kilikki männä yksin sinne kaopunkiin. Tikka ja Mörö jäävät kytikselle.
Viskari ja sinä mennettä sitte aamuyöllä. Sopikaa vaehtoaeka keskenännä. Huomenna hajjaanuttaan sitten kuulustelemaan talo talolta.
- Mahtaapa tulla ankija yö.
- No, helevetti! Harvonkos sitä postaellaan. Kerkijjää sitä lonkkaaki vettää kun taas tämä savotta loppuu. Päällikkö soetteli ja kyseli tilannetta. Minä vaen sanon että hommeli hanskassa.
- Viskari niin hilijanen kaveri, että ei siinä palijo vitsi lennä.
(jat.)'

tiistai 25. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.----42.

OSA. 42.
Kilikki oli innoissaan saadessaan kerrankin kantaa vastuuta. Hän soitti Mörölle kutsuen hänetkin navettaan.
- Onko siellä tuolla navetassa pietty jotakin verstasta. Työkaluja seinällä monenlaesta, Mörö sanoi kiivettyään navetanvintille.
- Enpä minä ole semmoseen huomijua pannu. Rosvoja tässä etitään, eikä jakoavaimia. Löysitkö sinä sieltä tuvasta mittää? Vaen ootko vaen vejelly lonkkaa?
- Vitut se kummene romuja penkomalla. Muut keinot siinä pittää olla. Konna pallaa aina rikospaekalle. Ei muuta kun paekat ennalleen ja pusikkoon kytikselle. Johan narahtaa?
- Taetasipa tulla pitkä aeka oottaa. Tuleppa kahtomaan mitä Tikanpoeka on löytännä? Kilikki sanoi.
Tikka oli tutkinut lisää löydostään. Ylpeänä hän esitteli Mörölle jauhepusseja:
- Kato sinä oekijan polliisin työskentelyvä. Saatana siinä poikaset suakii opetella vuosikaosia. Kumaraisen tootisko ei arvaakaan kuinka arvokas johtolanka tämä löyvös on. Minä lähtisin hommaa ratkaisemaan tältä linjalta. Kumarainen vain höpöttää siitä kavonneesta juoposta. Onko edes kavonnu? Lähteny kavereihen kanssa lystiä pitämään.
- Entäpä se verilammikko? Kilikki kysyi.
- Pelekkä lavastus. Tai sitten ei. Vaan ei homma ratkea olemattoman perässä hypäten. Tässä on käsin kosketeltavaa materiaa joka ei varmasti ole laillisia teitä maahan tullut. Nuo tykit yksistään pitäsi herättää hilipeyttä. Vaan ei kun haistellaan vain olemattomia jäläkiä.
- Sepä pitäsikkii sinun laatija semmonen menetelmä, että piäsis nopijasti normaaliin päeväjärijestykseen. Likat kaopungissa kuoloo puutteeseen.
- Eipä se laehan koeran haokku taevaesiin yllä. Pomo junnaa sillä omalla tyylillään varmaankin koko kesän.
- Jumaliste että on pätevän näkösiä tykkejä. Oekein rullarevolvereja. Tekköö pahhaa jäläkiä kun tällä possaottaa, Tikka sanoi ja käänteli asetta käsissään.
- Taetavat olla kiinalaesia piraattiasseita. Onko siellä paukkuja?
- Tietenki ei kae sillä pelekällä mutkalla mittää sua aekaan. Jospa kokkeillaan suako se Kumaraeseen liikettä. Tusjautettaan muutama kerta, Mörö sanoi.
- Joo, minä voisin haastaa Mörön kaksintaisteluun. Varmasti voittasin. Mörö kun on Härmän Hittaen. Nukkumaan alakasi vevon välillä, Tikka sanoi.
- Nyt paskanpuhuminen loppu. Käyvään vielä kaikki läpi. Täällä ja navetassa.Ehkäpä pomo keksii miten jatketaan. Toimikaa! Kilikki leikki pomoa.
(jat.)

maanantai 24. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--41.

OSA.41.
- Onko muullon näkyny moisia markkinoita.
- En minä aenakkaa ou huomanna. Enkä ou niitä isoja aotojakkaa nähnä.Minnoon ny selevittännä mitä tiijän. En palijo kyllä tiijäkkää. Mulla on parempaahi tekemistä ku nuapurin kyttääminen.Jos herrolle soppii arkinen perunasoppa, niin saanko tarijota, Salme yllättäen sanoi.
- Kiitoksia paljon. Vaikka järki sanoo, että älä syö, niin maha mouruaa siihen malliin että jotakin sinne pitäs.Onko se Pökiöllä näläkä?
- Eipä koko päivänä murustakaan. Arvaa?
- Olkaa hyvät ja tulkaa. Soppaa kyllä riittää. Omat miehet näöttääki syöneen joten pöytään vain.
Seppo oli syötyään rientänyt puusavottaan. Matit pelasi Mustaa Pekkaa. Poliisit istuivat pöytään ja alkoivat aterioita.
- Eikö siitä Jyrkistä ole mittään tietoa. Onko se tosiaan tapettu? Verta oli ollu palijo, Seppo kertoi. Ei kae se immeinen elä ilimän verta.
- Joo onhan siellä verta kuin teurastamossa, mutta kenen verta? Siinä se tupakka kulluu, enenkuin tämä savotta on selevä, Kumarainen sanoi ruoka suussa.
- Minä se uskon että se moottoripyöräjengi ovat Jyrkin nupanneet. Tai olisiko ihan ijän mafia asialla+ Mikä nämä nykyvään tietää. Venäläesiäki pörrää joka paekassa.On monennäköstä maahanmuuttajaa. Ei niihen käsissä Suomipojan henki palijua maksa. Jyrki kun oli semmonen renttana. Ei älynny pienuuttaan. Turritti oikeihen miestennii päälle.
- Joo muistanhan minä kun teidän Mansikki pani Jyrkin ottamaan lukua.Olihan se sekin tappaus. Vaan kun on ammattitaitoa niin se tulee ratkaistuksi vaikeakin tapaus. Kyllä se tämäkin alkaa siinä aueta, kunhan hintoihinsa tulee. Olipa emäntä keittänyt maittavaa soppaa. Kiitoksia kovasti. Paljonkohan me ollaan velkaa. Pökiökö se maksaa?
- Se maksaa joka tilaa...
- Ei se mitään maksa. Tulj keitettyä isolla kattilalla. Samapa tuo on syökö liiat polliisi vaen koera. Salme nakkasi.
- Niinpähän tuo taetaa! Nythän se meijän pitäs lähtiä kahtomaan sinne Turakaeseen jos sinne tehtässiin muutamaksi päeväksi miesten huoltopiste. Koko kylä pittää kuulustella ja katella sitä kavonnutta. On siinä semmonen urakka, että aevampa hirvittää.
- Joo voijjaanhan me lähtiä kyselemään mitä se Martta sannoo. Sattuu olleen paha päevä - seon hyvä jos minäkää saan kortteeria.
(jat.)

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--40.

OSA.40.
- Huumeita kuulema käöttävät ja hulluna kirkolla heiluvat. Nyttii viikonvaehteessa olivat kalijabaarissa panneet paekat remonttiin ja asijakkaat ulos. Teällä kun eijoo polliisia niin eipä siitä mittää seoraa. Sitte pittee polliisi kuhtua kun ruummiita tullee. Niin ku Jyrkillehhii on meleko varmasti käönnä. Raato seon melekeempä varmasti.
- Ei iliman ruumista voi murhaa olla.Mutta palataan asiaan. Onkos muita kuin nämä veljekset?
- Onhan se linnakunti se Jämsän Jokke.Varsinainen Jumalan mielharmi. Se kun tulj linnasta niin sillon meni tämän kylän assiit pilalle.
- Muistuuko omakohtasia tappauksia mieleen. Ne kuulopuhheet saa jäähä ommaan arvoosa.
- Kerran satun kirkolla kalijabaariin kun se Jokke tuli sinne reohaan.Selevästi oli huumeissa kun se ei viinaa ottanu. Aevan silimättii oli ouvvot.
- Tämäpä riittää . Jokohan se rouva joutaa hetkeksi. Olisikkohan sillä mittää verestä mielessä.
- Suatampa minä vihijasta.Tiijä vaekka tullooki. Vuan seon meleko naenen. Elekee sitä suututtoo...
- No, eiköhän me pärjätä. Se tuo Pökiö on sellaista vastamyrkkyä naislle, että siinä vaikenee kiivaampikin vaimoimmeinen.
Kului kotva kun Salme tuli kamariin. Kursailematta hän ilmoitti, että homman pitää sujua äkkiä.
- No, eipä tässä tuntikaosia mene. On kyselty kaekenmoesta miesväeltä. Vuan mehän tiijetään, että naesen silimä tallentaa ympäristöä palijo paremmin kuin miehellä, Kumarainen yritti mielistellä.
- Kahella reijälläpä tuota katellaan niin kun ukottii.
- Näempä kyllä. Tarkoetin että naenen kiinnittää huomion muutoksiin.
- Mitteepä muutosta se komissarijo...?
- Sellasiin yksityiskohtiin jotka on erilaella kuin tavallisesti.
- Joo nyt minä käsitän. Rimpiläesen ohi ajaessa sitä aena kiinnitti huomijota mitä siellä tapahtui. Tavallisesti piha olj tyhyjä. Vuan kerran viimme syksynä olj kaksi isoa, mustaa, hienua autua siinä pihassa. Ne oli sellaisia katumaastureita. Kiiltelivät kuin kissan kopekset.
- Näkykö immeisiä.
- Ei ensiimäestä. Kun palasin kirkolta autot olivat häepyneet. Samanpäevän iltana siellä oliki sitten suuret pippalot. Aenakin aotoja ja moottoripyöriä meni ja tuli naapuriin koko illan. Seppo oli kysyny Jyrkiltä että mikkä juhulat siellä? Oli sanonu että kärpämarkkinat ja naoranu pirusti.
(jat.)

lauantai 22. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--39

OSA.39.
- Tuossa viime syksynähän se Jyrki alako valittaa rahan puutetta ja alakoe kinuta suurempata vuokroo maestaan. Semmoseempa me ei suostuttu. Sehän Jyrkii korpesi ja muutennii se män omituiseksi. Olj kuin olisi ollunna toesissa mualimoessa.
- Tiijätkö ketä kylän poikamiehistä siellä kävi?
- Mykylän velijekset ainaki.Jokaenen jeppe.Neon semmosia riitanhaastajia olleet aena.
- Montakos näetä velijeksiä on?
- Kolome. Vanahin on Saoli ja kaksoset Jari ja Kari. Heittijöetä ovat kaekki. Koskaa eivät oo työpäevee teheneet. Ilikeöttä sennii eistä.
- Ja nekö kuulu siihen Jyrkin jengiin.
- Eipä se Jyrkin jengi ollu, vaekka Jyrki olihi mukana.En tarkon tiijä, vaen johonki Helevetin enkelihin ne kuulu. Jyrkillä ei ollu pyörää, vuan oljhan sillä tilat johon kokkoontua.
- Onko näellä Mykylän velijeksillä pyörät.
- On toki! Jokkaesella. Niillä on isot pyörät.
- Kerroit siitä Toyotasta. Sitäkö ei ole ennemmin näkyny?
- En minä aenakaa oo nähäny. Tuskin tuo oesi paekkoo kysyny jos oli tuttava paekka.
- Siinä olet harvinaesen oekijassa. Vielä kysysin muita poekamiehiä tällä kylällä.
- Onhan niitä kymmenkunta. Mutta tuommoisia retkuja ei ole muita lisäksi kuin Jämsän Jokke. Siinä on kyllä vittumaesin jätkä mitä tiijän. Sillä on kaekenmaailiman vinkeet. Väkivaltanen. On kae ollut linnassaki. Muistelen että murhasta.
- Oho! Onko sekin moottoripyörämiehiä.
- Onhan se. Laittoe pyörän tai sai, melkein heti kun tuli linnasta.
- Miten niin, "sae"?
- Sillä oli vanaha äetee ja sillä rahoja. Äetee osti pojalle heti pyörän kun Jokke pääsi linnasta. Liekö aatellu, että paremmin pyssyy poes pahantevosta kun on harrastus.
- Tae poika kiristi äiteeltä rahat? Pökiö sanoi väliin.
- Eipä olisi sekään kumma tappaus siinä perreessä. Se Jokke on ollunna tojella äiteelleen murheenpaikka.
- No niin, jatketaan sitten jos tullee tarvetta. Jospa se Matti tulisi seuraavaksi. Suap emäntä keitee sitä soppoosa.
Kumarainen näpelöitsi konettaan ja saneli siihen lopetus- ja uudet alkusanat. Niimpä voitiin kuulustelu alkaa heti kun Matti tuli kamariin.
- Mitä voisit kertoa Rimpiläisen elämästä?
- Enpähän minä ou iärellä ollu. En minä mittää tiijä. Vuan oon minä kylällä kuullu kaekenlaesta juttuva. Aevan päättömijäkin. Niistä tietee varmasti että ovat pelekkää potaskaa.
- Millaesija juttuja ne kylällä kertoo?
- Muka että Jyrki oesi voettanna lotossa toessa kesänä. Mustalaesakat sen sitte putsanneet putipuhtaaksi. Minä aenahi eppäelen.
- Onhan se mahollista että lotossa voettaa. Entäpä muuta.
(jat.)

perjantai 21. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---38.

OSA.38.
Jonossa miehet marssi sisälle. Seppo keulimmaisena riisui saappaat jalastaan. Siihen täytyi poliisienkin taipua.
- Mitteepähän sinne kuuluu joko se Jyrki löyty jostae vintiltä? Matti kysyi heti Kumaraiselta.
- Eipä ou löytynnä ku jäläkiä. Nehhii vaen koeran kuonoon tuntuvia. Emänteehän tässä pitäsi porisuttoo, että ruahtiiko hiän piästee meijät johonnii huoneeseen. Poekkee lasten korvilta. Pitäsi ottoo talteen muistikuvat tuon nuapurin elämästä. Jokkaenen vuorollaan saesi kantoo kortesa kekkoon. Tällä Isolla-Matillahan se on hiukan pitkä tämä välmatka. Vaen onpa se kaopunkista tuleva liikenne pyyhkässy ohi kumminkin.
- Pakkohan se on järijestee kun virkakunta miäree. Saanko herroja pyytee tänne tulevaan lasten kammariin. Se on entinen vanahan emännän makkuuhuone. Vuan eipä se sitä ennee kaepoo.
- Meille se soppii oikeinkin hyvin. Otappas Pökijö se puhheensäelömiskone. Aletaan hommiin. Kukapa joutoo ensin.
- Eiköpä tuo Seppo lie joutavin. Mulla on keitto kiehumassa. Siitä ei jouva.
- Aevanhan tuo sama kuka. Isäntä istuu siihen pöyvän iäreen niin aletaan.
Kumarainen rupatteli ajan ja paikan ja ketä kuulustellaan. Alkoi sitten kysellä.
- Kehottaisin puhumaan vain tosiasioita. Luuloja tai omia teorioita ei tarvitse kertoa.
Seppo kai jännitti outoa tilannetta. Kasvot punaisena, tuskaisan näköisenä hän odotti mitä oli tulossa.
- Olenko käsittänyt oikein, että kavonnut on ystävä ja tuttu jo lapsuuvesta.
- Kah, niihän tuota on oltu. Lähi nuapurit.
- Millainen ihminen Jyrki on?
- Jykähän olj ennen aivan mukava kaveri. Kuljettiin yksissä ja otettiin joskus viinaakin. Sitten Jyrkin äiti kuoli. Se kai olj Jyrkille tosi vaikea asia. Olihan he eläneet vuosikymmenen kaksistaan. Emännän kuoltua kaikki muuttui.
- Millompa emäntä kuoli?
- Taitaa olla jo kolome vuotta. Jyrkillä olikin silloin, kuoleman jäläkeen, paljon rahhaa ja kavereita. Rimpiläinen muuttui Riemuliiteriksi.
- Millaista porukkaa siellä vieraili. Näin kauempaa katsoen.
- Kylän poikamiehet siellä kävi. Sitten epämääräisiä autoja. Naisia Jyrkillä oli silloin joka sormelle.
- Ahaa! Vai sen poikia! Sattuiko noita eksymään tänne naapuriin.
- Muutamia kertoja kävi kysymässä Jyrkin talloo. Usseimmiten par naesta. Ei heistä juuri haettoo ole ollunna.
- Osaatko sanoa milloin homma alkoi hiipumaan?
(jat.)

torstai 20. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--37

OSA.37.
Kilikki oli koko ajan uteliaana kuikkinut kummaan laatikkoon, mutta ei ollut päästänyt uteliaisuutta valloilleen.
- Minä käyn sanomassa Koukkulalle...
- Kilikki palaa sitten tänne. Hakee kameran autosta ja töihin. Täällä töitä riittää. Viskari ja Mörö tutkii vintin joka sopen. Toimikaa!
- Vuan sepähän tuo passoo.
- Kilikki saa ottaa komennon täällä. Minä lähen jututtammaan tuota Niemen väkiä. Pökiö lähtöö vahavistukseksi. Tikka muistoo sitte pittee järijen päässään.
- Perkele! Vittuillaan vaikka minä oun jo ratkassu koko jutun. Kuka muu oesi älynnä alakaa siirtelleen tuommosta miäree paaleja, Tikka sanoi
- No, hyvinhän sinä toimit ei siinä mitään. Mutta kun Tikka tahtoo innostua liikaa. Siitä ei koskaa hyvää seoraa. Se on aena hyvä muistaa.
- Eipä tässä olla ensikertoo pappia kyytissä. On sitä oltu semmosissaki paekossa jossa suurettii herrat ovat vapisseet kuin huavanlehti.
- Mitteepä noeta vanahoja muistellee.Tuleva kun pyssyy hanskassa niin se riittee.
Samalla Kilikki nousi jälleen vintille. Hän ilmoitti koirapartion lähteneen. Kumarainen varmisti vielä että asiat oli ymmärretty. Sitten hän Pökiön seuratessa häipyi rappusia alas.
---
Niemen pirtissä Matti-vaari leikki pikku-Matin kanssa. Nuorempi vesseli oli päiväunilla. Salme keitteli päivällisruokaa. Seppo urakoi puusavottaa. Rimpiläisestä päin tuli kaksi poliisimiestä. Seppo pysäytti sirkkelin, miesten tullessa lähelle.
- Jaahas! Isännällä niitä hommia riittää. Niin kyllä meilläkin. Taijettiin tullakin oikein karhun pesälle.
- Mitenkä niin. Joko se Jyrkin kohtalo selevisi?
- Se ei edistynyt lainkaan siitä kun jäljet loppui. Paha se on mennä sanomaan mistä päin sitä voisi etsiä. Ensin pittää tutkia tarkoin tämä löytynyt materiaali.
- Mitäpä sitä ihimeitä lie löytynnä?
- Eipä noista sovi huuvella. Mutta noin vihjeenä. Juttuun sisältyy paljon muutakin kuin Jyrkin katoaminen. Niissä merkeissä meijän pittee kuulustella teitä jokkaesta erikseen. Loytysikkö semmosta huonetta jossa voesi kuulustelut suorittoo.
- Me ei ainakkaa ou sekkaannuttu sen Riemuliiterin, niin ku sitä kyläläeset sannoo, pienimpiinkään orgioihin, Seppo puolustautui.
- Ei Toki siitä oukkaa kyse. Kartotettaan millaista väkkee nuapurissa on kulukenna. Myös se kuinka kauan.
- Lähetään tuonne sisälle. Kait se Salme jonkin huonee järjesteee.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--36.

OSA.36.
Tikka hinkkasi tylsällä linkkarillaan paketin teippejä halki. Kumarainen katsoi hommaa odottava ilme kasvoillaan. Kuitenkin kun homma eteni huonosti alkoi puna nousta naamaan:
- Tietääkö Tikka mikä ero on tyhmän ja viisaan miehen puukolla?
- Kylläpä minä sen tiijän. Vaen empä tuota leimaantumisen pelossa ala huutelleen.
- Siitäpä syystä olisi Tikankin aihetta paneutua kalujensa kuntoon.
- Kylläpä se riittää kun on luomuveitti jolla homma hoetuu. Nämä muut pistohommat ehtii vähemmällähi hopulla.
- On tuo kyllä kamalaa kattua. Pitäsikkö miestä vaehtoo. Tahi veistä?
- Pirun hoppuko se nyt tulj? Uamusella puhuttu kiireestä mittee. Onpahan tämä homma männy meleko loekan etteenpäen... Vaen aokesihan se kun hintoehisa pääsi.
Tikka käänteli laatikon kannet auki ja katsoi laatikkoon.
- Jumaliste, on se sitteki sitä kuin aattelin. Huumetta tämä on iliman muuta. Valamiiksi jo jaettu pikkusiin muovipusseihin.
- Nyt ollaan pahojen poekijen jälillä. Ne ei kysele. Niillä on aena kovat piipussa. Mutta miksi huumevarasto on täällä. Syrijäkylän navetanrotiskossa.
- Sanohhan Kumaraenen millon täällä on polliisi viimeksi käönnä.
- Ei varmaankaa vuosiin... Mitä sitten?
- Siksihän tämä varasto onnii täällä, ettei polliisi löyvvä. Eikä varmaankaa oes vieläkää, mutta porukalla taes mennä jokin asia pieleen.
- Kauonkohan tätä lienee jatkunna? Liehän nuo nuapurit jotahi huomanneet. Nyt tutkitaan nämä tavarat tarkkaan ja kirijataan luetteloon. Joka ikinen nappi ja näppylä. Otetaan kuvia joka puolelta missä on vieraita, tännekuulumattomia esineitä.
Silloin Kilikki saapui vintille. Myös Viskari ja Mörö oli liittynyt häneen. Kumarainen loi tuiman katseen tulijoihin ja tokaisi:
- No?
- Vesperä tuli siitähi reisussta. Kyllä se siellä kellarissa se Pökiön nuppaaja on ollunna. Mutta tekonsa tehtyään on luikkinut peltoviemäriä tietymättömiin. Koera seurasi jäläkijä vesraijaan. Siihempä se loppui. Oli kae rosmo juossu vettä pitkin kuin Jeesus. Sitä lähin kysymään onko koeralle tarvetta, vai voiko Koukkula palata kaopunkiin?
- Ei kae tässä koerasta liene mittää apua. Joten se siitä. Palataan astijalle jos tarve tullee, Kumarainen sanoi.
(jat.)

tiistai 18. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--35.

OSA.35.
- Tässä kaveri on varmaankin ollut pitkällään pensaan suojassa. Jaa-ha! Taas mennään. Koira suuntasi navetan päätyyn ja sen vierustaa navetan nurkalle jossa Pökiö oli ollut tyrmättynä.
Taas koira tutki tarkoin paikkaa. Sitten jatkoi aivan suoraan Rimpiläisen ja Laakson talojen välistä valtaviemäriä kohti. Kaivanne oli saanut sakeat pajupensaat pientareille. Pajut ja koivut olivat viimevuosina oikein innostuneet kun kukaan ei enää pannut rajoja kasvulle. Kanavan pohjalla virtasi noin metrin levyinen puro joka oli uurtanut vuosien kuluessa uoman itselleen. Iloisesti solisten keväinen vesi kiirehti purossa eteenpäin.
Pensaiden välistä Kapu riensi puron partaalle. Mutta siihen matka pysähtyi. Jälkien jättäjä oli kai kulkenut vedessä. Kapu nuuski puron vartta kumpaankin suuntaa, mutta vikisi pettyneenä.
- Joo, se siitä ja sen kestävyyvestä. Kaveri on aavistanut koiran hyödyntämisen takaa-ajossa.
- Eikö oo mahollista että se on jatkanut toisella puolen ojan? Kokeilehan.
- Epäilenpä. Mutta kukas kieltää kokeilemasta. Kapu! Hyppää!
Helposti koira ylitti veden. Myös Koukkula hyppäsi ojan ylitse. Koira odotti käskyä. Sen saatuaan alkoi nuuskia puronvartta molempiin suuntiin. Huomasi selvästi että hajujälki oli kadonnut.
- Kuten arvelin, kaveri on jatkanut puroa pitkin. Kumpaan suuntaan ja kuinka pitkälle. Kukapa sen tiennee. Mitäpä nyt keksitään.
- Mitäpä me tavalliset paskalakit tässä voijaan. Palataan talolle ja katsotaan mitä asialle on tehtävissä.
- Joo! Herratpa ne tietää. Taitaa olla meidän pesti loppusuoralla, Koukkula puhui koiralleen.
- Se ei taija ollakkaa paskimpija hommija tuo koerapolliisin homma. Peräti mielenkiintoista, Kilikki sanoi.
- Voi veikkonen. Tämä kenttätyö on murto-osa duunista. Koirien kouluttaminen ja hoito ovat jatkuvaa. Siinä ei vapaa aikoja juuri ole. Mutta kun hommasta tykkää niin ei sitä vaikeana pidä. Kyllä tämä on palkitsevaakin kun koira onnistuu sitä on kuin suuren palkinnon saanut.
- Niinpä! Vieläköhän se jengi on siellä navetalla. Odottele niin käyn kysymässä josko sinua... teitä vielä tarvitaan.
Kilikki häipyi navettaan. Koukkula komensi koiran maahan. Kapu totteli nöyrästi ja katsoi isäntäänsä kuin pomoon katsotaan.
Kohta Kilikki palasi ja antoi Koukkulalle luvan poistua paikalta.
(jat.)

maanantai 17. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.---34.

OSA.34.
- Älä helevetissä! Sitten ollaankin sellaisten piirien kanssa tekemisissä, että hymy vielä hyytyy Tikallakin.
Tikka kumartui ottamaan laatikon pohjalta rasvapaperiin käärittyä asetta ja aukaisi sen. Katsoi Kumaraista ja sanoi:
- No, onko lööperiä. Pitäisi olla enemmän alaiseensa luottamista. Ei pitäisi aina mollata, Tikka sitä Tikka tätä.
Kumaraisen silmät repesi suitsirenkaiksi kun näki paperista paljastuneen aseen. Pökiökin pudisteli päätään.
- Perkele! Kyllä nyt ollaan varsinaisella karhunpesällä. Niitäkö on muitakin?
- Puolenkymmäntä löysin . On siinä aluksi. Sitten on monenlaista nyrkkirautaa ja huligaanien rekvisiittaa. Tuota pahvilaatikkoa en tohtinut aukaista. Ajattelin että Kumaraisen pelihousut repiää oitis, Tikka irvaili.
- Voi jumaliste! Täältä se äijä tulj joka minut kolokkasi, Pökiö ähkäisi. - Vai oliko niitä kaksi kuulolla. Toenen kellarissa toenen täällä.
- Aukaistaampa se pahvilaatikko. Nähhään onko siellä jokin helevetinkone. Eihän se tikitä.
Laatikko oli Tikan käsissä. Tikka kuunteli ja kallisteli laatikkoa.
- Ei tämä aenakaa tikitä. Jonnillaesta suhinata vaen kuuluu. Mutta sehän nähhään kun aokastaan. Varokeehan jos vaekka myrkkyjaohetta pölähtee. Se suattoo kuolema katella ennen ku arvookaa.
Tikka kaivoi taskustaan likkuveitsen ja alkoi nitkutella teippejä auki.
***
Kapu ja Koukkula odottivat pihalla avustajaa. Koira oli jo rauhaton ja Koukkulakin ärsyyntynyt asioiden hitaasta edistymistä. Kun Kilikki viimein saapui paikalle oli ilmapiiri jo sähköinen.
- Mikä siinä maksaa kun miehet vain seurustelee. Joka hetki hajujälki on heikompi. Ei ihme vaikka homma ei onnistukaan.
- Sepä meillä tämä homma on jahkailua. Ei kiireellä pilata hyvää asiaa, Kilikki naureksi.
- Mutta tämä touhu on turhaa jos kauan odottelee. Mistä aloitetaan.
- Kellarissa on joku majaillut. Se on er asja nuijiko se tyyppi Pökiön lukuu ottamaan. Voijaan kai kävästä katsomassa saako koira sieltä hajuja.
- Asia selevä. Kokkeillaan.
Kapu nuuski kellarissa paikkoja. Koukkulan komentoon: Etsi! Koira lähti, kuono maassa kulkemaan mutkitellen varjoisia paikkoja kierrellen. Jokin vanha ruusupensas sai koiran pyörimään paikallaan.
(jat.)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---33

OSA.33.
Tikka piilotteli paalikasan takana. Oli mukava kuunnella esimiehen kommenttia. Kumaraisen punainen naama nousi näkyviin. Reipas liikunta oli saanut veret liikkeelle. Kumaraisen pää pyöri turpean kaulan varassa sinne ja tänne.
Ähkinän välissä suu muodosti sanoja.
- Perkele! Mitä täällä nyt on? Saatana kun joutuu ravaamaan tyhjän takia. Eihän täällä näy koko Mikki Hiirtä. Saatana jos tämä on pelleilyä, niin tulee helposti ratkaistava murha. Tikka lopettaa nakuttamasta.
- Onhan tuossa pelipöytä! Ei tämä aivan huuhaata ole. On täällä jengiä joskus ollut. Pokeria pistetty rutkasti, kun noen kuluneet laput. Ja kalija on maestunu. Nuissahan on ommaesuus noessa tölökeissä.
- Täötenä oesi vielä enempi, Kumarainen kuittaili.
- Mihin helekuttiin se Tikka jo sukelti.Kärppä on hijas siihen verraten. Paskallako istunee? Jospa minä soetallan sille.
- Suathan tuota soettoo ja sano sille että ku oesi jo, tulla tänne.
Tikkaa nauratti. Hän nappasi kännykän hiljaseksi ennen kuin se alkaisi metakoimaan.
- Paskat. Ei se vastoo ies puhelimmeen. Jospa sehhii on kitnapattu?
- Ja minkähän takia senniin ketkun kukkaa nappaesi. Joku huora voesi ehkä yön aekana, mutta toesi päevännävöllä takasi.
- Eläpä iso herra puhu läpijä piähäsi. Seon Tikka kahtelemassa reijän suulla toukkoo... Vaen pirunmoenen se Tikka on naesija kaataan. Vaekkon pien mies niin hirmunen sillä on ase.
- Äläkääpä menkö liikaa henkilökohtasuuksiin! Tikka ei enää jaksanut odottaa, vaan tuli kasan takaa esiin.
- Mitä teällä niin erkoesta, että pittee kiel vyön alla rynnistee. Suakel kun Viskari hyökkevvää kuin olisi mualimanlopun nähnä.
- Tulloopa tänne kahtommaan. Luulen että siinä jäökistyy notkijaki selekä.Kova uurastaminen tuotti tulosta. Nämä oli paalikasassa kaekki piilossa. Vuan eipä se rosmo pärijää Tikanpojan kanssa, Tikka leuhki.
Pökiö ja Kumarainen tulivat laatikon luokse ja se sai kummankin pysähtymään hämmästyneenä.
- Voehan Killin kopekset. Nyt tämä keikaottaa koko jutun aevan uuteen valloon. Oletko tarkemmin tutkinna minkälaesta tavaroo siinä on. Tokhan minä kahtelin että olko vaen isännän romuluatikko. Vaen eipä ollunna. Siinä pomollahhii nuama venähtee kun näkkee mitä siinä on. Siellon puolenkymmntä tykkiäkin tuolla pohojalla.
(jat.)

lauantai 15. lokakuuta 2016

:::ON SE ELÄMÄÄ---32.

OSA.32.
- Me tuota löyvettiin...! Viskari takelteli. Oli koomisen näköistä kun iso jäyhä miehenkorsto oli niin hermona.
- Otetaan nyt rauhallisesti. Missä löyvetty ja mitä?
- Tikka kielsi sanomasta. Käski tulemaan heti navetan vinttiin.
- Millonka siitä Tikasta on tullunna käskijä ja komentaja. Perkele se mies ottaa kyllä luonnolle. Mutta lähetään kun on käsketty. Te jatkatte tutkimusta, Kumarainen katsoi Kilikkiä ja Möröä.
- Entäpä se koerapartio? Oli juuri puhetta.
- Tosiaan! Miksi vielä siinä. Perkele kun pittee yllyttee kun kiärmettä pyssyyn. Mörö sitten paeskii töetä kahen iestä. Onko ymmärretty?
- Eiköpä tuo liene. Vuan kahaviahi pitäsi suaha. Mualimmaa mustuttee silimissä. Meinovaa vissiin verensoket männä alas.
- Kelläpä tässä ei haluja oesi. mutta työ ensin. Mörö pistää haesemaan. Viskariin vilkaisten Kumarainen jatkoi: - No, lähetäänpäs katsomaan millaisen sopan se Tikka on nyt keittänyt.
Tikka oli, Viskarin lähdettyä hakemaan lisävoimia, tutkinut löydöstään. Tilavaan puiseen laatikkoon oli varastoitu kamaa joka lähtöön. Näytti että paikka oli rikollisliigan varasto.Lähikontakti aseita oli useita. Nyrkkirautoja, ketjuja ja hiekkapusseja. Sellaisesta Pökiö oli varmaankin saanut maistaa.
Laatikon pohjalta löytyi viisi painavaa öljyistä kääröä. Sydän hakaten Tikka aukaisi niistä yhden. Sieltä paljastui sinisenmusta käsiase.
- Voi saatana! Nyt ei olla poikasten kanssa tekemisissä, Tikka mutisi ja kääri aseen takaisin kääreeseen.
Laatikon takimmaisessa nurkassa muiden rojujen alla oli vielä laatikko joka oli huolellisesti suljettu. Vahvat teippaukset sulkivat sen. Tikka ei tohtinut ominpäin teippejä rikkoa.
Tikka jatkoi tarkastelua.Porukka oli ollut harvinaisen varma toimissaan koska eivät olleet pahemmin piilotelleet kalustoaan. Oli selvää että jokin suurempi operaatio oli suunnitteilla. Kenties pankkikeikka? Täällä Jumalan seläntakana ei poliisi ainakaan häirinnyt puuhia.
- Narahtipa perkele kuitenkin, Tikka mutisi ja siirteli heinäpaaluja laatikon läheltä. Aina oli mahdollisuus löytää lisää.
Silloin kuului puhetta navetasta ja kohta Pökiön pää nousi rappusten reiästä. Kohta koko mies. Ähkinästä päätellen myös Kumarainen oli nousupuuhissa.
(jat.)

perjantai 14. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--.31.

OSA.31.
- Pietäänni paekalla luova taoko ja suunnitellaan mitä tässä voesi raataa. Suattoo kohta olla navetta tulessa kun Tikanpoeka siellä houhuvvaa. Ei se niin voe mennä tämäkää keikka, ettei jotahi satu.
- Kyllähän se Viirto kerto monia Tikan temppuja, kun ne parina partijoivat.On se kaeken muun lisäksi oekija sonni. Aena sillä on naeset mielessä. Ei taija ennää tälläkylällä olla yhtää nuorempaa naesta.
- Tikka ei tarvii nuorta runkoo. Mitä vanahempi kaarna, sitä ahkerammin kimpussa.
- Mihin astihan se koera niitä heppuja viepi. Mahtaa olla pitemmän päälle Kumaraeselle vaekijaa.Ei ole vissiin pahemmin treenannu.Lenkillä käö telekkarin iäresta ruokapöytään. Se on Kumaraenen vaehattanu taas kaveriiaan. Se onki onnistunna suamaan nurta lihhoo. Oun minä sen hähäny. Nuamaltaan ihan immeisen näkönen. On vuan hännii muistanna olla ruoka-aekana kotona. Oli sillä mahottomat ryntäät.
- Joo, ou minähi sen nähäny. Taes se entinen olla melekonen pirttihirmu. Kerrannii kävin siellä jossae virka-asijoessa, niin elä se mittää. Suatana meinasi syyvä minut elävältä. Huusi punasena kuin palosirreeni, että hänen koti eijoo mikkää polliisiasema. Tulj kaks reissuu yhellä kerralla. Ensimmäenen ja viimenen, Kilikki kertoi kokemuksiaan.
- Perkele, nyt ne jäläkimestarit tullee. Ollaan olevinnan töessä, Mörö hypähti seisaalleen kun kuuli eteisestä kolinaa.
Kumpikin poliisi kumartui lattialla lojuvan sekalaisen tavaran puoleen. Kumarainen itse tuli sisälle. Koukkula oli jäänyt pihalle ja Seppo poistunut hommiinsa.
- No, onkos mitään käänteentekevää löytynyt?
- Eipä häntä mittee kiännöksiä. Suoroo mennä lotjottee! Kilikki vastasi.
- Eikö helevetti pienintäkkkää johtolankoo? Miehissä taetoo olla vikkoo. Nyt kuitennii Kilikki suap mennä Koukkulan kaveriksi koeran jäläkeen. Mulla alakaa kunto pettää.
- Suatana tässon munat vuahossa paenettu duunia. Vuan ku ei oekein tiijä mitä sitä ehtiikää?
- Eikö se menny perille? Kaekki poekkiava otetaan talteen. Joko kaekki huoneet on käöty läpitte?
- Voe veikkonen, eihän sitä ny huitasemalla. Me tehhäänki tarkkaa duunia.
- Eipä ne saavutukset ole kaksisia ennestäänkään, Kumarainen sanoi kuivasti.
Taas kolisi eteisessä ja ovi kiskaistiin auki. Viskari tuli sisään silmät päässä pyörien:
- Herra.. Tuota kun me Tikan kaa...
- Mies äläpä pingota. Mitä se Tikka on saanut taas aikaan?
(jat.)

torstai 13. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---30.

OSA. 30.
- Enpä niin ihmeitä. Mäne eiltä niin minä varmistan.
- Oekeennii hyvä. Joo, valavo ettei käö kuin Pökiölle, että rosmo nappaa takkoopäen nuppiin. Minä mänen eiltä tuonne ylös. Siellä voes olla joki rosvon piilopaekka.
Vetäen aseen kotelosta ja kaksin käsin tähdäten eri sektoreihin Tikka eteni huvittavan näköisenä rappusien luo.
- Nyt Viskari tarkkana. Nyt on tarkat ajat. Eikä pie metakoija.
- Homma hoidossa. Anna mennä vain, Viskari kuiskasi. Häneenkin oli tarttunut Tikan esiin manaama jännitys.
Tikka nousi muutaman askelen. Pää alkoi olla katossa olevan aukon tasalla. Hän vilkaisi vielä Viskaria ja nosti kättään hiljaisuutta pyytäen. Sitten hän kuikisti vintille. Sitä oli käytetty heinävarastona ja vieläkin siellä oli haalistuneita heinäpaaleja siellä täällä sekä paaleista ladottu muodostelma. Siinä oli ikään kuin pöytä ja istuimet. Pöytänä toimivan paalirivin päällä oli jokin vanerilevy.
Tikka silmäsi yhdellä silmäyksellä, että ketään ihmistä ei ollut paikalla. Hän koukkasi Viskarin seuraamaan samalla nousten kokonaan vintille. Olut ja viinapulloja oli runsaasti seinustalla. Resuisen näköinen korttipakka lojui levällään "pöydällä".
- Perkele, täällä on pidetty monen miehen voimalla kortti-iltoja. Akattomat Poikamiehetkö täällä on juhlineet, Tikka arveli. - Ainakin kuudelle miehelle on istuinpaali. Tämähän on selvästi peliluola. Paras olla koskematta. Päättäköön pomo jatkosta. Ei tavitte alakaa huutaan, että väärin tutkittu.
- Eipä tämä yksistään peliluola. On täällä riettailtukin. Onko niillä ollut naisia vai sonniparinako lienevät ähränneet. Ainakin rekvisiittaa on tarpeeksi, Viskari huuteli kauempaa. - On vanhoja Jalluja ja Kalleja. Mitä kaikkea liekään. En koske noihin.
- Kovvoo on ollunna porukka. Mutta hei...! Mitäs sitä teällä? Tikka huusi yllättyneellä äänellä.
***
Kilikki ja Mörö olivat ihmetyksen vallassa. Sekasorto, joka talossa vallitsi tiesi kovaa urakkaa. Lisäksi kun kumpikaan ei tiennyt mitä etsiä niin hommassa ei ollut mitään innostusta.
- En tiijä! Suakeli se pomo on heti niskassa jos näetä hämmentee. Jos taas ei niin se syyttee laeskuuvesta. Mitteepä sitä aletaan? Kilikki kyseli Möröltä.
- Sinäpä sitä oot johtamassa hommoo. Minä oun vuan alhaenen orja ja koetan tehä mitä piiskuri miäree, Mörö venkoili.
(jat.)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--29.

OSA.29.
Kilikki ja Mörö ottivat tutkiakseen Rimpiläisen asuinrakennuksen. Kilikki toimitti Tikan ja Viskarin tutkimaan navettaa. Kilikki varoitti Tikkaa hölmöilemästä.
- Perkele! Kaaja vaen itellesi. Samallaenen töpeksijä ou itehhii. Eipä nuo arvomerkit siunkaa rantapielessä lissäö.
- En minä kuitenkaa oo kävelevä katastrofi. Outellaanhan tuassii ku Tikka piäsee hommiin johan alakaa tapahtua.
- Kumpa ite saesit jotahi aekaan. Tikka sanoi ja näytti etusormea.
Navetassa tuntui vielä lehmänlannan haju vaikka oli jo vuosia kun lehmät olivat lähteneet. Jyrki oli silloin ollut vielä tunnollinen isäntä ja puhdistanut navetan kaikesta törystä. Tosin ikkunoihin ja seinänurkkauksiin olivat hämähäkit viritelleet ansojaan ja viime kesän kärpäsenraatoja oli ikkunalaudoilla kasa päin.
Nuorempi konstaapeli Viskari oli suurikokoinen jäyhän tuntoinen hämäläinen. Mikään ajatuksen aurinko hän ei ollut, mutta ahkera ja sitkeä luonteeltaan.
Tikan muistamme vanhastaan, että miehellä oli enemmän intoa kuin taitoa. Hän meni tilanteisiin päätäpahkaa ajatus tuli vasta myöhäisjunalla.
Tämä epäsuhtainen pari ei juuri ennen työskennelleet yhdessä. Tikka kun oli sopivampi puhelinpäivystäjäksi kuin kenttätyöhön. Nyt oli Kumarainen määrännyt naiskonstaapelin päivystyshommiin ja näin Tikkakin oli pitkästä aikaa tositouhussa.
- Mitähän täältä aletaan etsimään? Viskari kyseli neuvottoman oloisena.
- Eiköhän meiän pie tehä perusteelinen tutkimus. Pittee etsiä esineitä jotka ilimiselevästi on viärässä paekassa ja huomioija tuoreita jäläkiä ja oleskelupaekkoja. Viskarin poeka tekköö sitten perusteellista työtä. Kiirettä ei ou. Paremminnii on syytä pitkittee tutkimusta, niin suahaan olla pitempään muaseuvvun raohassa. Jos vaekka jonnii naesennii kaatasi!
- Mikäpä se siinä. Aletaan hommiin. Minä taijan kivuta tuonne yläkertaan näkkyy rappuset olevan tuossa nurkassa.
- Poeka, poeka. Ei sitä niin mennä. Siksihän sitä parina mennään, että toenen varmistoo toesen turvallisuuven. Onko polliisikoulun opit unohtunneet.
- Ajattelin, että jospa täällä ei ole vaaraa.
- Voe poeka! Näkkee että out novviisi näessähi hommissa. Älä kuule turhoo piätäsi vaevoo ajattelemalla. Minä suatan uatella sunnii puolesta. Kato on tuota urroo takana.Niin mitä sinä kysytkään?
(jat.)

tiistai 11. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.---28

OSA.28.
- Luulen että miestä on raahattu maata pitkin ja toinenkin saapas on lähtenyt pois. Vai onko kitnappaaja tahallaan riisunut uhriltaan saappaat.
- Outoa hommaa tämä on! Onko Pökiöllä mitään visioita.
- Minusta tuntuu, että kitnappaajia on ollut vähintään kaksi. Uhri on selvästi maannut tuossa maassa. Katsotaanpa lähemmin onko siinä verijälkiä.
Pökiö kumartui alas ja tutki paikan tarkkaan. Verestä ei kuitenkaan ollut jälkiä.
Koira oli jo kuono maassa jatkamassa matkaa. Koukkula katsoi kysyvästi Kumaraista. Kai odotti ohjetta miten jatketaan.
- Anna mennä vaan. Ei tämä saapas vielä mitään ratkaise. Saahan nähdä mitä on jälkien päässä.
Koira eteni määrätietoisesti. Viivasuorasti epäröimättä se suuntasi eteenpäin.
Metsän läpi kulki tie Niemen suoviljelyksille. Tiellä koira pysähtyi kun seinään. Kehää kiertäen se etsi vainua, mutta ei löytänyt kohdetta. Vinkuen se yritti suorittaa tehtäväänsä.
- Jäljet loppui tähän. Valitettavasti. Kohde on kai nostettu autoon tai itse noussut.
- Tämäpä ei potkaisut juttua yhtään eteenpäin, Kumarainen huokaisi.
- Mutta hei täällä on aika tuore autonpyörän jälki täällä rapakossa, Pökiö sanoi. Hän oli heti kiinnittänyt huomionsa laajemalle ympäristöön.
- Siitä pitäisi kai ottaa kipsivalu? Mutta Suomessa on milijoonia autonrenkaita. Taitaapa olla aivannii turhaa touhua? Kumaraisnen päätti.
- Eipä sillä taija olla tojella merkitystä. TV-sarjojen romantiikkaa, Pökiö vahvisti.
- Mitäpä nyt neuvoksi? Koukkula kyseli?
- Älyäisikö se koira sen Nukku-Matin jäljistä? Mitään esineitä ei tosin ole nuuskittavaksi. Näkisi ainakin jos vainu pitää, että mihin päin se sankari on luistanut, Pökiö sanoi.
- Voidaanhan sitä kokeilla. Kyllä Kapu on hyvä noin tuoreen jäljet hoitelee.
(jat)

maanantai 10. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--27

OSA.27.
- Kapu ja konstaapeli Koukkula valmiina palvelukseen, nuoren näköinen koirapoliisi selvästi jännitti komisariota.
- Lepo vaan. Näissä hommissa ei kannata jännittää. Reilu meininki puolin ja toisin tuottaa parhaan tuloksen, Kumarainen sanoi isällisesti.
- Selvä, Koukkula sanoi. Kapu istui vierellä virkeän näköisenä. - Pitäisi olla jotain kadonneelle kuuluvaa... Löytyykö?
- Hetki vaan. Juoksen hakemassa sisältä. Kelpaako vaikka villapaita? Seppo oli heti valmis toimintaan.
- Sopii hyvin, kunhan ei ole vasta pesussa ollut. Sukkakin on oikein hyvä, Koukkula sanoi.
Seppo toi talon sisältä Jyrkin vaatekappaleita. Kapu nuuski niitä innolla. Koukkulan komensi: -Etsi! Kapu sai todellisen innon päälle. Kuono maassa se alkoi etsiä hajujälkiä. Aivan lähellä eteisenovea Kapu sai vainun. Määrätietoisesti se alkoi kulkea pihalta suoraan Niemen pihatien takana kasvaa metsikköä kohti.
Koko poliisi joukko seurasi pienen välimatkan päästä koiraa ja Koukkulaa. Kuin viivasuoraa kulku jatkui pellon poikki Niemen tien yli metsikköön.
- Kylläpä Kapu hommansa osovaa, Kumarainen sanoi. Kuinka pitkälle se meidät kuljettaa.
Hetken kuljettiin jonossa. Kumarainen vilkaisi perässä tulevia alaisiaan. Hän käännähti alaisiaan päin ja kirosi:
- Mitä vittua te perässä tuutta kuin lehemälauma. Kilikkiki? Eikö järki sanonut että täällä ei koko porukkaa kaivata. Sassiin takaisin. Pökiö seuratkoon! Muut tutkimaan löytyykö talosta tai ympäristöstä mitään asiaa valaisevaa. Toimikaa!
- Minäpä se mahannii joutaa ommiin hommiin? Seppo kysyi.
- Jos passovaa niin lähtisit kahtommaan mihin koera meiät vie.
- Kun tälle mallille männy niin haetanneeko jos muuvan tunti männöö. Oes mukava tietee Jyrkin kohtalo.
- Lähetään!
Koira ja Koukkula olivat jo edenneet metsikköön. Jotakin oli löytynyt koska koira oli pysähtynyt ja Koukkula antoi koiralle komennuksia.
- Nyt ollaan oekeilla jälillä, Koukkula sanoi heidän ehtiessä paikalle. Maassa oli miesten kumisaapas. Se oli selvästi Rimpiläisen eteisessä olleen pari.
- Mitä helvettiä! Saappaita ja sukkia. Miestä ei kuitenkaan?
(jat.)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---26.

OSA.26.
Pökiö siirtyi ovelle. Hän koitteli kahvaa ja se antoi periksi. Sitten riuskan miehen raju tempaisu. Ovi aukesi helposti ja kellarin ummehtunut haju tulvahti vastaan. Ovipielestä Pökiö haparoi sähkökatkaisiaa ja löydettyään näpsautti valon palamaan.
Kellari oli aika tilava.Laareissa näkyi pitkällä idulla olevia perunoita. Saattoivat olla monen vuoden takaakin. Haju oli mädäntyneen perunan hajua ja siihen sekottui ummehtunut homesienien haju.
Pökiö katsoi edessä näkyvää näkymää. Betonilattialla oli jokin vanha laatikko. Sen päällä oli puolet HK Sinistä lenkkiä ja Karhu tölkki keppanaa.
- Kyllä täällä joku on pitänyt kortteeria. Ainakin tilapäisesti. Ehkäpä juuri täältä se hyökkäys tehtiin. Täältä ei ole pitkä matka navetan nurkalle. Varsinkin kun käyttää näköesteitä hyväkseen. Helppo tuossa onnii iäneti kulukee, Pökiö arveli.
Kumarainenkin ehti paikalle ja puuskuttaen kuin henkilaita hevonen huuteli:
- Onko siellä ketään?
- Eipä ou kummoset sualliit. Lenkin pätkä ja keppanapurkki. Vaekija sanua kuka ollu ja minkä tähen. Luulen kuitenki että tiältä se nukuttaja tulj.
-Eikö oo jiännä mittee kouriintuntuvaa? Saesi sen ketaleen sormenjälet. Kerätään kaekki mitä siellä näkkyy tutkimuksen varalle.
- Voephan noessa sormenjäläkiä olla. Pökiö kaivoi taskustaan muovipussin ja pisti esineet sinne.
- Perkele! Taas tuntuu mahottomalta alakaa tutkimuksia. Kaekki on levällään. Suattaapa olla kymmenijen kilometrien takana. Saatana ja koko alue pitäisi tutkia. Oikeastaan tässä ei oo vielä tapahtunut edes rikosta.
- On kai se rikos kun polliisia isketään, Pökiö sanoi.
- En tiiä, voe olla että vaenu paranee kun koppaa kopistellee, Kumarainen sanoi.
- Seon laki kun puhhuu, kuhan se nukku-Matti tullee näkyviin. Onhan se varmoo. Vuan sieltähän se ratsuväk suapuu, Pökiö sanoi kun kaksi Wolkkaria kääntyi Rimpiläisen pihaan. Toinen oli poliisin väreissä, toinen postiauton värinen.
- Mitteepä ne miehet ihimettellöö? Onko jo suatu mittee aekaan, Kilikki sanoi kun laskeusi poliisi Wolkkarin kuskin paikalta.
- Tässä Pökiötä herätelty. Sattu Nukku-Matti kulukemaan maisemassa. Johan tuo alakaa olla silimä kirkas.
- Miten se niin? Pökiöhän on vöyre kaveri.Pittee olla tavallista parempi jos meinovaa Pökiön nukuttee...
- Kunpa takkoopäen salloo. Vuan tulukoompa nokat vastatusten. Saatana!
- Onko se koera mukana? Kumarainen kysyi.
- On se tuolla toisessa autossa. Eiköhän nuo kavonneet löytyne, Kilikki sanoi ja viittoi koiraa hillitsevää poliisia tulemaan lähemmäs.
(jat.)

lauantai 8. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ----25

OSA.25.
- Aenahi kaekki männöö päen persettä kun tänne erehtyy. Polliisi keskittää nyt tutkimukset täyvellä teholla tänne. Seon perustettava väliaekanen tukikohta tänne. Kaopunkista asti männöö aeka ajellessa. Missähän tuota oesi sopivata tilloo?
- Tiällä on nuo pojanvekarat, että tänne ei aenakkaa, Salme kiirehti sanomaan.
- Seon totta. Nännöö perhe-elämä liian raohattomaksi. Tuossahan oes tyhyjä talo tuo rikospaekka. Vuan ei siihenkään passoo sotkeotuu kaekki johtolangat...
- Turakaeseen mahtuu vallan maenijosti. Siellähän on jo perinteitä. Pontikkooki löytyy. Jos niinko tulloo paeneita liikoo.
- Antaapa olla ne pontikat. Kahta kertoo ei passoo tehä sammoo virhettä. Mutta pijetään sovittuna, että Turakaesessa on johtokeskus. Toki kentällä se työ tehhään. Luoja armaha kuinka laaja se työkenttä onkaa. Vuan juuaampa nyt ne emännän kahvit viimenki. Piäsöö keitteen uutta.
- Joku raja se on minunnii pannussa. Vuan tämän kerran...
- Martan pannussapa se ei pohoja paesta eikä kattilasta soppa lopu, että tervetulloo vaen meille. Ompahan vaehteluva meijännii elämään, Matti sano
- Toki kaekki kulut ja haetat korvataan sitte aekanaan. Vuan nyt Pökiö kahavia kulukkuun ja menoksi. Joutooko se isäntä vielä oppaaksi, että piästässiin alakuun.
Seppo vilkaisi Salmea ennen kuin sanoi.
- Kyllä se pittee suaha Jyrkin kohtalo seleville. Eipä tuota tiiä vaikka oesivat pottukuoppaan...Saatana seon tutkimatta. Jos neon vieny Jyrkin sinne?
Kuoppa on siellä pihanperällä.
- Sepä on tosiaan mahollista. Pökijö alahan juosta. Ole varovaenen jos se siellä se nuijamies pittee kortteeria.
- Lähtöökö se isäntä varmistukseksi? Vaeko emäntä, Pökiö nauroi.
- Mänköönpä isäntä seon enempi tottunu rosvojen kanssa saikkaamaan.
***
Hiljaisuus huokui Rimpiläisen pihapiirissä. Keskipäivän kirkkaus suorastaan häikäisi. Tuulessa oli selvä kevääntuoksu. Se tiesi luonnossa mahtavaa meininkiä lähiviikkoina.
Pökiö ja Seppo harppoivat ensiksi pihanperällä olevan kumpareen luo. Kumpareen yhdellä sivulla oli punaiseksi maalattu ovi. Pökiö otti virka-aseen esille ja näytti Sepolle että nyt piti olla hiljaa.
(jat.)

perjantai 7. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--24

OSA.24.
Kääntäessään miestä parempaan asentoon Pökiö alkoikin toipua Kohta nosti päätään ja sanoi:
- Voehan perkele! Mikähän se lienee ollunna? Vuan olpa tavallisen tehokasta unliäkettä. Jalat män alta kuin mullikalta lekalla piähän lyötäessä.
- Kukapa se sinnua piähän moksaotti?
- Luoja tietee vuan eipä se sano. Suakeli tulin tähän nurkalle kuselle. Kaekessa raohassa laskin vesiä. Viimme tippoja lerkuttelin niin se tulj takkaa se isku ja siihen vilimi katkesi, Pökiö selitti ja kapusi jaloileen. - Saatana ei rosmo sentään sepalusta vetäny kiini.
- Lähetään sisälle. Kumaraenen siellä on kuumana, kun soetin sille, että jo toenen mies on kavoksissa.
- Eipähän tuo haettoo vaekka sillähi välliin kuumiaaaltoja. Ylleesä se antoo kylymää kyytiä.
***
Kumarainen oli määrännyt kaupungista lisävoimia. Kaikki vapaina olevat voimat tarvittiin nopeasti paikalle. Polisipäällikkö tosin väheksyi ensin operaation ylimitoituksesta. Kuitenkin kun Kumarainen lisäsi, että myös Pökiö on kadonnut päällikkö antoi hommalle siunauksensa.
Kumaraisen lopeteltua puheluaan kaupunkiin Seppo ja Pökiö saapuivat sisälle.
- Ei kae perkele se Pökiö ollu nukkumassa? Vielähhii ku nukkuvan rukkous.
- Vitut kuttuilla siinä! Olkii tos kysymyksessä. Vetelinnii syvät unet. Rosmo anto semmosta unjliäkettä, että tepsi heti.
- Ei saatana? Sielläkö oli rosmo liikenteessä?
- Joo, kusella olin niin hiipi taakse ja anto hiekkapussilla tae jollahi. Muistan kun silimissä löe tulta ja muuta en muistakkaa.
- Niinkö olit sen pikkukaverin lummoessa ettet vahtinna ympäristöä? Saatana, joka paekassa näetä pitäsi olla vahtimassa. Nythän se on rosvo jo huut helevetissä. Ossaatko sanua oliko pitkät unet?
- Tuskin nuo pitkät... Muutama minnuutti. Työ kun lähittä kahtelin sisällä ympäriisä ja lähin sinne navetalle. Vuan alako alavesi haettoomaan, nii uattelin puristee esliinan kuivaksi.
- On sillä etumatkoo. Vuan jospa se kun koerapartio tullee... Saatana männee taas vaekijaksi. Tämä onnii kirottu kylä.
- Mitä sitä hevon paskoo! Pillua on riittännä ja kirottuhi on omiksi tarpeiksi. Vaen että joku kirrous... Matti epäili.
(jat.)

torstai 6. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.---23.

OSA.23.
- Mitäpä tässä . Tämän mukavempoo hommoo oukkaa. Jokopa se kavonnu lammas löyty?
- Mahtaa olla jossahi muuvalla ku saonan takana. Se voe olla että vielä veri pierastaan ennenkun juttu on selevä.
- Minneppä se toenen polliisi unehtu? Kahavillehan pittee tulla. Sitte jaksoo rynnistee, Salme sanoi.
- Suatampa tuolle killaottee...Kumarainen painoi nappia.Hälytys ääni kuului Kumaraisen korvaan, mutta vastausta ei kuulunut, ennen kuin "Tavoittelemaanne hekilöön ei... - No jo on perkelettä! Eikae se nukkumaan ruvennut? Hakemaanko tuota piti... Kumarainen ähisi ja alkoi nousta tuolista.
- Istu vaen. Minä käyn nuoremmakseni. Ei mene kauaa, Seppo oli valmiina.
- Jos haluat ravata niin johan tuo minulle soppii. Minä alan soetella sinne asemalle, että laettaat apuvoemia.
***
Seppo riensi pitkin askelin jälleen Rimpiläiseen. Jotenkin vihlaisi kun hän ohitti rankakasan. Homma ei edistynyt tänäkään päivänä lainkaan. Muijalla taas on sanomista.
Täysi hiljaisuus vallitsi naapurin pihalla. Sisältäkään ei kuulunut ääniä. Ihmeissään Seppo meni sisälle ja suoraan makuukamariin. Ohimennen hän pani merkille, että tutut tuvan seiniä koristaneet taulut olivat poissa.
Seppo oli ymmällään. Mihin helvettiin oli poliisikin kadonnut. Onneksi Kumaraisen numero oli kännykässä. Hän vetäisi kapulan esiin ja etsi numeron.
Komisarion vastatessa hän sanoi:
- Ei täällä näy miestä. Joka huoneesta olen katsonut. Mitäpä minä nyt...?
- No mihin perkeleeseen se hävisi? Pökiö ei ole niitä miehiä jolla olisi tumput suorana. Se on jotakin keksinnä? Oletko käynnä navetassa.
- En ole. Pitänee kahtua ulukorakennukset. Soettelen jos ei näö, Seppo sanoi. - Jokin itea sillä varmaankin on. Olisiko löytäny sen johtolangan joka vie Jyrkin luo. Kahotaan!
Seppo lähti navettapolkua etenemään. Ympärilleen vilkuillen hän ohitti navetan päädyn ja säpsähti. Aivan lähellä nurkkaa seinän vieressä makasi poliisipukuinen mies hievahtamatta.
Seppo tutki tarkasti maiseman joka puolelle. Pienintäkään liikahdusta ei näkynyt missään. Hän kumartui Pökiön puoleen ja kokeili ensin kaulalta pulssia. Se oli onneksi vahva.
(jat)

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--22.

OSA. 22.
- Joo! Sillä on aena ollunna hyvin herkkä leppä lentämään.
- Vaen eikae tuommonen vermiärä kenenkää nokasta lähe, Pökiö epäili.
- Nyt tehhään nii, että Pökiö tarkastaa onko mittee poekkijavvaa näkyvissä. Myö lähetään isännän kanssa sisähommiin. Tutki kaek paekat ja kirijaa muistiin näkemäsi. Navetta myös, Kumarainen antoi määräyksiään.
***
Ähkien Kumarainen tuli Sepon perässä Niemen pihalle. Juuri silloin Salme ajoi autonsa porraseteen. Salmen tukka oli saanut kuparinpunaisen sävyn ja leikkaus oli lyhyt. Kokonaan erilainen kuin ennen.
- Päevee! Onhan ne polliisittii ehtinneet paekalle. Jokopa Jyrki löyty? Eikäe se huima järveen lie männy.
- Mistäpä nämä huumehörhöt tiennee.
- Huume...?
- Kuhan ny sannoen, Kumarainen yritti korjata sanomaansa. Ei nyt passaa hönkiä kaikkia tietoja kuuluviin hän ajatteli.
- Mihinkä ihmeeseen tuo oesi voenna männä. Minähi sitä suappaalla heitällin. Vuan ei kae siitä vammoja tullu. Mitä ny nokasta verta tulj. Vaen sepä ei ensimäenen kerta näellä tantereilla.
- Taes tosijaan olla, mitä muistelen, melekonen veijari. Ruttas polliisiaotonnii.
- Ny lähetään pirttiin. Kahtommaan miten se Vaari lie pärijännä niihen rasavillijen kanssa. Komisarijoko on yksin liikenteessä? Salme kyseli.
- Ei sitä parane polliisin yksin lähtee näen raohattomalle kylälle. Se suattoo olla se viimmenen reissu. On se konsta tuolla naapurissa. Tutkii onko siellä seleviä johtolankoja.
- Jospa ne on olleet tavallisia rosvoja? Jyrkin äiti oli hieno kulttuuri ihminen. Sillä olj arvokkaeta tauluja. Ja palijo koruja, Salme tiesi.
- Voe suakel. Ny minä sen hoksasin. Tuntu niin ouvvolle siellä tuvassa. Se suur maesemataolu olj poekessa. Suakeli ne pittee käyä muuttii. Vaekken ou taeteentuntija, niin aenaki neoli sieviä minusta.
- Onko siinä ollutkin ryöstö? Nyt männöö vaekijaksi. Suakeli kun valtijo supistoo miärärahoja ja rikokset vaen mutkistuu.
- Ottakeeppa aekalisä ja tulukee jo kahaville, Salme kiirehti miehiä sisälle.
- Päivee vanhaisäntä. Sitähän onnii piästy vaarin vaekijjaan rooliin. Aena pitäsi joutoo lapsenlikaksi, Kumarainen sanoi ja kätteli Mattia.
(jat.)'

tiistai 4. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--21.

OSA.21.
- Jaa niitä on poekijahhii urakoetu yötöenä. Niimpä se pittää.
- Onhan niitä par vessellii. Männään tuosta oekopolokuva niin ollaan pian Rimpiläesessä.
- Tulehan Pökiö sinähi, Kumarainen huuteli autossa yhä istuvaa alaistaan.
Jonossa miehet marssivat polkua Rimpiläisen pihalle ja menivät sisälle.
***
Seppo aukaisi tuvan oven ja se paljasti koko kaaoksen Kumaraisen näkyville:
- Perkele, ei voi kyllä olla totta. Jyrki itekkö se näen vallattomaksi on heittäötynnä. Onko se järkesä kavottanna.
- En minä sitä usko. Se Jyrki käväsi eilen uamupäevällä tinkoomassa ennakkoon muanvuokroon tuntu olevan meloko vähissä rahhoessa. Huonossa hapessahan se Jyrki olj. Oli jotahi räöhäviinoo juonna. Tae oeskiikko sillä huumeita? Seon ollunna toesinnaan niin outo.
- Vae semmosta. No, onkos liikkunna mittee yljmiärässii kulukijoeta. Tae outko huomanna mittää muuta erikoesta.
- Eipähän tuota mittee. Vaen suakel nythä mie syyllistyn viranommaesen erehyttämisseen? Suapkoo tuosta kovattii rapsut?
- Ei tuossa hirveitä ehi, ku heti kakaset tietosi mäkeen, Pökiö sanoi väliin.
- Niin se olj eilen iltanavetan aekoehin kun tuossa pihassa kävi savuava Toyotan romu.
- Perkele Kilinä?
- Kilinäkö olj vaeko Kalina. Sitäpä en tiijä... Sano se jonku nimennii kun esittäötyi niin ko herrasmies. Jyrkiä se kysyi ja minä sille neuvvoen paekan. Tosin jo päevällä sammaenen aoto kuluki tuossa tiellä, hittaasti ajjaa lenottaen.
- Olisikkohan se sentään Kilinä. Se on paremmin harrastanut niitä koruliikkeitä. Kyllä sen on pitänyt olla joku muu, Kumarainen epäili.
- Olipahan se Pahkaperälläkin. Omin siliminhän tuo nähtiin. Tokihan tuo Kilinä tunnetaan. Kyllä se herrasta käy, Pökiö pisti lisää faktoja.
Seppo katseli hiljaisena kun poliisit nuuskivat huonetta ympäriinsä.Kumarainen ähisten ison mahansa kanssa päällisinpuolin. Pökiö hoikempana miehenä konttaili sängynalustatkin.
- Kyllä tänne pittee suaha lissee voemija.Tutkimukset on pantava käöntiin verekseltään. Koerapartio mukkaan. Kaeppa tiältä suap jossahi pittee kortteeria. Aenaki pari päevee pittee varata aekoo. Eiköpä se Jyrkihi löyvvy. Sannoetko Seppo, että Jyrkillä nenästä tulj verta?
(jat.)

maanantai 3. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---20.

OSA.20.
Tehtyään auton korvaushakemuksen Pökiön serkulle poliisit pääsivät jatkamaan matkaa.
- Vieläkin harmitti epäonnistunut toimenpide. Pitikin sattua juuri samanlainen mummelin Toyota ja sotki suunnitelman.
- Sepä kävikin kuin kerran nuorramiesnä Oulussa kun sievää likkaa suattelin, Pökiö sanoi.
- No miten tuolla kävi?
- No ei niin mitenkää... Vesiperä.
- Parempi se on sentää että niinnii sattuu, kuin ettei satu mitenkään, Kumarainen sanoi.
- Ka, suattoopa se olla niinnii, tae voehan se olla toesellakkii laella. Mistä nämä tiennee.
Näin syvämietteisissä tunnelmissa alettiin lähestyä Ruikanrantaa. Tie putkahti yht äkkiä kyläaukealle. Hyvinhän poliisit muistivat kylän eri talot. Kaikki oli lähes ennallaan. Kukaan ei ollut kulkenut edes maalipensselin kanssa.
Kylänraitti oli autio. Pari laihaa koiraa oli irrallaan. Kenties etsimässä tunkioilta jotakin ruuantähteitä.
- Kylläpä suakeli on tämähi kylä melekeen kuolemassa. Turakaisen navettahhii on sen tulipalon jäliltä. No pyssysankarin paloroippeet on raivattu. Varmaankin vakuutusyhtiön kustantamana. Siinä on ollunna melkonen urakka.
- Mitäpä se nykysenä koneaekana. Seon kullinluikaos kun isottii raoniot on tasasena.
- Niemen Sepossa sitä kuitennii yhä virtoo riittää. Eiköhän ajeta Sepon porinoelle, Kumarainen sanoi kun huomasi Sepon olevan puuhommissa.
- Päevee! Mitteepä sitä kuuluu. Jyrkihi on vissiinni löytynnä, kun isäntä jo ruotoo halakohommissa. Lähettiin joutessaan ajeleen kun rosmot näöttee olevan kevälomalla, Kumarainen sanoi ja hemputti Sepon kättä.
- Ei oo Jyrkii näkynnä. Mahtaa olla meleko pitkä matka kaopunnista kun män melekeen koko päevä. En ruahtinna vuottoo ennee kun männöö turhoo työaekoo, Seppo sanoi ja napsautti virran sirkkelistä nollille.
- Ihannii totta? Myö Pökiön kanssa uateltiin että mahtoo istuu paskalla koko mies. Oukko käönnä kahtomassa.
- Tietennii oon kiertännä kaek paekat kellarista vinttiin ja navetannii vintille kurkistin. Uattelin ettei vuan ou tehennä sitä viimmestä tekkoo itelleen, vuan eipä siellä näkynnä kettee.
- Jospa lähettässiin kahtommaan.Vae haettaako se hommia?
- Kyllä se nuapurin ja kasvinkumppanin kohtalo on tärkiämpi kuin jotku sirkkelöennit. Emänta on kirkolla, vuan on siellä appiukko poekijen kanssa.
(jat.)

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ...19.

OSA.19.
- Kolmosesta viiskymmentä. Hän viskasi kaksi viisikymppistä tiskille.
Nainen näppäili kassakonetta ja antoi vaihtorahat. Kiittämättä mies survoi rahat taskuunsa ja poistui.
- Helvetti nyt pitäisi olla siviiliauto. Katsottaisiin mitä Kilinällä on mielessä. Jokin ketunhäntä sillä takuuvarmasti on. Ei oikein passaa pelästyttää miestä poliisiautolla ennen kuin on jotain konkreettista käsissä, Kumarainen supisi Pökiölle.
Poliisit nousivat ja Kumarainen sanoi lähtiessään:
- Hyvää päivänjatkoa ja kiitoksia tiedoista. Ne voi olla vielä hyvinkin tarpeen.
***
- Nythän minä muistin mun serkkupoika asuu aivan tässä lähellä. Jos pistetään autot vaehetuksiin. Sillä on kähee Bemari. Riisikuppi tulee perse eellä vastaa tuokiossa, Pökiö sanoi.
- Suostuisiko se siihen.
- Se on mukava mies eikä uskalla polliisia vastustaa. Ja ohan meillä pamput. Kyllä se aoto irtovaa.
- Jos, niin anna mennä. Äkkiäkös siinä kauan mennee kun vaehetaan rattaeta, Kumarainen sanoi ja kipusi Mondeoon.
Jo muutaman minuutin päästä heillä oli allaan iso BMW. Sen matala murina nostatti poliiseissa kilpailuviettiä. Nyt oli ajossa homman maku.
- Kato, kato! Täällähän se Kilinä kilistelee, Kumarainen sanoi kun auton perä alkoi lähestyä Bemarin keulaa. - Pidähän hajurako, ettei se meitä huomaa. Tunsitko muuten kuka sillä se kaveri oli.
- Minulle oli aivan outo, ainakin noin autoon katsottuna. Mustaviiksinen mies. Melko julman näköinen, Pökiö selitti.
- Mitähän niillä on mielessä kun noin hittaasti ajjaa lesottavat.
- Jotahi niillä on mielessä. Pyssäötettäänkö me ne.
- Se pittää tehä. Saakeli koko päevee kehtoo lenottaa niihen perseessä.
Pökiö pisti Bemariin vauhtia ja hetkessä Bemari pyyhkäisi Toyotan edelle.
- Saatana, Kumarainen kirahti kun he ohittivat Toyotan. Hän huomasi että vanha mummeli ajeli tärkeänä vahtien, että tienravit pysyisi tarpeeksi kaukana.
- Nytpä haokkasi paskoo tämähi yritys. Sepä on turho jatkoo. Kiännyttään ja käyään vaihtamassa auto. Männään sitte sinne Niemen Sepolle. Pittee siellä käyä vaekka pikkusen lipsahti iltapäevälle.
(jat.)

lauantai 1. lokakuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ....18

OSA.18.
Toki Kumarainen oli tämmöiseen tottunut. Ei kannattanut provosoitua vaikka provosoitiin. Hän oli huomannut, että viisain tie oli vastata asiallisesti asiattomiinkin kysymyksiin.
- Kiitos kysymästä. Aivan normaalisti pyyhkii. Ei ole rikollisuus Suomenmaasta loppunut.
- Eikä lopu. Poliisit juo vaan kahvia, niin kuin se muuan poliitikko.
- Tokihan poliisikin on vain ihminen. Syö ja juo niin kuin kuka vaan. Kaljaakin vapaa-aikana.
- Jaa, juoko kalijaakin? Ilmankos rosmot saa hiihtää ympäriinsä.
- Juo ne vapaa-ajalla.
- Uskotko sinä komisario. Minä olen rehellinen mies. Myönnetään!! Kaljaa otan raskaasti, mutta rahalla maksan. Niin on hilijaa tosi.
- Uskonhan minä. Enkä edes aio pidättää sinua. Ollaan matkalla eteenpäin.
- Kuule komisario. Minä tiiän. Huumekauppiaita on rantautunut tänne syrjäänkin. Me pojat ei huumeita tarvita. Me ryypätään kaljaa.
- Se on surullista kun nuoriso kokeilee ja sitten joutuvat rikosten teille.
***
Poliisit istuivat ikkunapöydässä josta oli hyvä näkyvyys mittarikentälle. Vanha Tojotanrisa ajoi juuri mittarille. Auton pakoputkesta nousi vahva sininen sauhu. Kuljettajan paikalta nousi tumma mies. Mies alkoi tankata autoaan.
Kumarainen katsoi pitkään ja kirosi.
- Kato perkelettä. Sehän on itte Kilinä. Mikä helvetti sen on tuonut tänne syrjäkylälle? Nyt ei ole peli rehellistä.
Kaljaveikot olivat varmaan kuunnelleet poliisien keskustelua koska ryypyn välillä pöydästä kuului:
- Tuttu jätkähän tuo on täällä. Taitaa olla mafian miehiä tai jotain. Aika usein on täällä tankannut. Taitaa tuo Toyotan romu kuluttaa öljyä yhtä paljon kuin bensaa, eräs miehistä sanoi.
- Paskat se mitään mafiaa ole. Sillä on tapana kilistellä kaupungissa näyteikkunoita. Olisiko se vaihtanut bisneksiä? Pökiö sanoi.
- Minä luulen että huumeita levittävät. Ne pojankossit ovat aina olleet paikalla, kun se käy. Taisivat nyt säikähtää kyttiä.
- Vai sen poikia, Kumarainen mutisi ja hänen leukalihakset kiristyivät.
Kilinä saapui sisälle. Hän ei vilkaissutkaan poliiseja. Rennosti hän asteli tiskin takana olevan naisen luo ja sanoi..
(jat.)