Sivut

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

LÄHTÖ

Pukki on lähössä lahjusta jakaamaan
passaa ei jäähä nyt sohvalle makaamaan
kierrellä pitänee kai kautta Takamaan
ritirati ritirati rallaa
-
Tormakas  matkalle saatteli Pukkia
veteli jalkoihin hän villasukkia
kesän muori on käytellyt rukkia,
ritirati ritirati rallaa.
-
Pukilla päällänsä hirmuinen rapula
hankeen hukkunut puhelinkapula
lompsakin tyhjänä vaivaako nyt pula
ritirati ritirati rallaa.
-
Kapula löytyykin Pukki jo soittelee
linja pätkii se hermoja koittelee,
Tormakas Pukin suksia voitelee
ritirati ritirati rallaa.
-
Pukki Tontulle antaapi sulkeista
moittii pirusti  naisista julkeista
vielä lisäilee tonttuista, nulkeista,
ritirati ritirati rallaa.
-
Viimeinkin lahjat kaikki on lastattu.
muorin kiukkuisiin neuvoihin vastattu
Petterin kuono reissulle rasvattu,
ritirati ritirati rallaa.
-
Tonttu pukille Onnea toivottaa,
muori vieressä itkeä voivottaa,
Pukki ryypit pullosta kallistaa
Joulun jäläkeen kotia taas pallaa.
‎30.‎11.‎2014

lauantai 29. marraskuuta 2014

PUKKINA

Joulupukki se punasessa nutussaan
lähti maailimaa kiertelemään
erehtyi pukki paikassa tutussa
vanahaapiikaa jo silimäelemään
Liijan pitkään se neitoa suuteli
sekä riettaeta sanoja huuteli
sae Neiton kuumenemaan - tottatosiaan
sekä kaulaansa kapsahtamaan.
-
Vaen sehän oli Pukilla jo meininki
päästä tytön viereen makkoomaan
suunnitelmaa mielessään tuumaeli
tulosta ei menny takkoomaan
Ensin ukkeli anteeksi pyyteli
lahjat runsaat kontista syyteli
Sitten halamaan vaan - tottatosiaan
Neito käönyt ei vastustamaan.
-
Pukkisänkyyn sitten jo kavuttiin
Pukkikin riisui turkin pois
himokkaasti siinä jo suuveltiin
mitähän tästä tulla nyt vois
Pukki huomasi kampe ei pelitä
mutta ei sitä neitolle selitä
sieppaa turkkinsa vaan - tottatosiaan
lähtee Muorin kylykee koisailemaan
‎29.‎11.‎2014

perjantai 28. marraskuuta 2014

SALARAKAS

Jouluaikaan Joulupukki rauhatonna mietti
alkanut on vaivaamaan se sukupuolivietti
kahdensadanvillitys nyt ukkelia vaivaa
seksihalut jatkuvasti ajatusta kaivaa.
-
Muorista ei ukkelille helpotusta hommiin
aena kun on kokkeillu homma menee pommiin
kuivaa niinko Saharassa Muorilla puutarha
Pukki ei pääse muokkaamaan - se on suuri harha.
-
Netistä nyt Joulupukki etsi salarakkaan
mynkään menee hommeli melkeinpä sen takkaan
ensirehveilla jo huomaa eipä luista suksi
Pukin seksikalenteriin tuskin tulee ruksi.
-
Kiivasti Pukki tekstareita taipaleelle pisti
kovasti hän muistiansa hommassa pinnisti
kymmenijä vuosia on ollut rauhallista
siinäpä nyt Pukilla on paljon pohtimista.
-
Täysin unohtuneet ovat päästä lemmenaatteet
tavatessa pysyi päällä toki Pukin vaatteet
- Kylmähän ja iskias se heti iskee kroppaa
jos ei Pukin vuosilla himojansa stoppaa.
-
Niinpä Pukki salarakkaan heitti hevonkuuseen
Muorin kylkeen palasi istunnolta puuseen
parempi on vanhan miehen paatilla vain soutaa
hempijämmät ajatukset romukoppaan joutaa.
‎28.‎11.‎2014

torstai 27. marraskuuta 2014

PULLAA

Siskot kuulkaa, sattui mulle kummallinen juttu
onko tämä tapahtuma kenellekkään tuttu
hermot meni minulta ja päästä lähtee tukka
mokailuaan siunaileepi täällä tyttö rukka
-
Pullaa aioin leipasta ja tarpeheksi asti
maidon ensin lämmittää meinasin varovasti
mutta sisko kilautti - Joulua toivotteli
samaan syssyyn kaikki vaivat mulle voivotteli.
-
Enhän lainkaan muistaa voinut maitokattilaa
arvaamatta tietysti se maito kiehahtaa
Luurin iskin siskon korvaan arvannette sen
kyllä oli meikä tyttö tosi kiukkuinen
-
Kattilasta paloi pohja aivan pilalle
mistä löydän yhtähyvän vanhan tilalle
Kaksioni muuttui aivan savusaunaksi
naapurikin haukkuu mua nokikanaksi.
-
Kunhan Joulu menee saa kuulla vietävä
ei köyhätyttö kaikkea sentään sietävä
pyhänajan kostoa meinaan miettiä
palvoessani syömiseni viettiä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

JOULUSAHTIA

Pojat on istuneet
kimpassa kivassa,
vierailla meinaavat
pitkässä rivassa,
loppuneet rahat
 pitkässä juoksussa
raha kun kasva ei
vienossa tuoksussa.
-
Niimpä niin, näin aateltiin!
-
Nestori puuskahti;
-Rahaa voi vipata
suuria summia
tilille kipata,
taikka voi myöskin
arpoja ostella
voittoja  suuria
tietenkin nostella.
-
Niinpä niin, näin aateltiin.
-
Mietittiin tuota
asiaa kovasti
paikalle ajeli
Mossella rovasti
almua pyydeltiin
pappi ei antanut
köyhän saatanan
tuskaa ei kantanut.
-
Joopa joo pappi siunatkoon
-
Pojat jo riutuu
viinantuskassa
vettä heittääpi
jo pajupuskassa
joku jo hoksaa:
kiljusta iloa
kaupasta sokerit
muutama kiloa.
-
Juupa juu nyt suttaantuu.
-
Pihisee aineet
pöntössä suuressa,
pojat kyttäilee
panoksen juuressa
Jouluksi tulossa
on kunnon sahtia
jossa on voimaa
maukasta mahtia.
-
Ahaa  nyt maistamaan!
-
Kilju on makeaa
mukeja kipataan,
heikommat horjuvat
sitten jo sipataan
komijaa Joulua
kiljujen juojille
kepijät unet
maljojen suojille!
-
Ahaa ja halleluijjaa!
‎26.‎11.‎2014

tiistai 25. marraskuuta 2014

TIPOTELLAAN

Kasperi illalla käynnisti Rellua,
saalistaa aatteli jouluksi hellua,
iskeä meinasi naapurin Tellua,
Tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Rellussa kuitenkin on jotain vialla,
Kasperin mieli kuin Jouluna sialla,
matkaan  pääseekin veljensä Kialla,
tipo tipo tipo tipotellaan,
-
Tellun luo ajelee matalaa lentoa,
ryypitkin ottaa ja näyttelee rentoa,
Tellu nainen on tyyppiä hentoa,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Tellu Kassulle kieltänsä näytteli,
sanoja rumia lisäksi käytteli,
Kasperin tunteet rikki räjäytteli,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperi nahkoista huonoa tykkäsi,
Kiian sakastiin perseensä lykkäsi,
sydän vihasta Kasperin sykkäsi,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperi oli jo viinoissaan kovasti,
pubissa nuhteli Kassua rovasti.
- otahan poika  nytten varovasti,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperi tuosta ei ottanut oppia,
katseli nurkkista sopivaa soppia,
etsi nääs itselleen kusemiskoppia,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Sepalusketju on Kassulla jumissa
hilpeyttä herättää miehissä rumissa,
virtaahan Kassussa kuin  Fortumissa,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kassulla silmissä vilahtaa punasta,
mies on sekona kuin jäänyt ois junasta,
karjuu miehille suureta munasta,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Hetkessä Kasperi makailee kedossa,
rumat miehen on kovassa vedossa,
mietteet julmat on kuin villipedossa,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperin siihen makaamaan jättävät,
naamariin vielä nyrkillä mättävät,
keskenään mennessä vielä käkättävät
jaloin Kassu kotijansa tallaa.
‎25.‎11.‎2014

maanantai 24. marraskuuta 2014

VALOA

Syksyinen tuuli
vaikeroi oksissa puiden
jähmettää huulet
iloisien naurusuiden
pimeys synkkä
ottaa valtaansa tienoon
maisema peittyy
harsoon utuiseen hienoon.
***
Kynttilän liekki
lepattaa edessä paaden
valoa hiukan
pimeyden keskelle saaden
toinenkin syttyy
satoja kai tuhatkunta
näkymä kaunis
aivan kuin kaunista unta.
***
Hautausmaalla
katselen valojen merta
on satumainen
tunnelma jokainen kerta
muistoksi niiden
jotka on eläneet kerran
jokainen varmaan
tehdä voisi sen verran.
‎21.‎11.‎2014

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

SUMUN LÄPI

Sumujen usvaan
katosi haaveeni laivat
aikojen taakse
kurssin uuden ne saivat
majakka sentään
vilkuttaa varmuutta luoden
kulkua ohjaa
reitin turvaisan suoden.
***
Usva jo väistyy
meri on tyyni ja vakaa
aurinko armas
kurkistaa pilvien takaa
helppo on laivan
reittinsä selväksi muuntaa
väistellä karit
etsiä oikeaa suuntaa!
‎20.‎11.‎2014

lauantai 22. marraskuuta 2014

KUOHUISSA

Jäätyi jo järvi
kahleissa vierivä virta
elämänkankaan
kutoi jo iskevä pirta
elämänehtoo
kohta on lähellä aivan
kauneimmat hetket
esille muistoista kaivan.
***
Kuohuva virta
elämän haasteista suurin
helposti mursin
tahdolla vahvankin muurin
elämänvirtaa
sitä kun soudella koitin
rakkauden voimin
synkimmät syöverit voitin
***
Nyt on jo tyyni
laantuneet  merellä tyrskyt
kaikonneet kauaksi
ukkosenilmat ja myrskyt
löytänyt olen
rauhaisan poukaman pienen
sataman rauhaan
purteni huteran vienen.
‎20.‎11.‎2014

perjantai 21. marraskuuta 2014

KANTELE SOI

Jos joskus kuulen
kanteleen helkynnän vienon
sielussa soinnun
heleän hempeän hienon
rinnassa tunnen
tunteitten riemua syvää
soinnut nuo antaa
elooni evästä hyvää.
***
Kanteleen kielet
sointuja kauniita antaa
rakkaani luokse
kaipaavat aatokset kantaa
vaikka en koskaa
kättäsi koskea saata
rakkaus sinuun
ei rinnasta koskaan voi laata.
***
Vanki mä lienen
kalterit rautaiset estää
vapautta en saa
lukot nuo vahvimmat kestää
kanteleen soiton
yhäti korvissa kuulen
vai lieneekö se
huokausta syksyisen tuulen.
‎19.‎11.‎2014

torstai 20. marraskuuta 2014

ENKELIPARVI

Näin kerran unta
iltana arkisen ehtoon
lastani laitoin unille
pehmeän kehtoon
hyräilin hiljaa kun
äänen hiljaisen kuulen
se huokaus lienee
tohailevan syksytuulen.
***
Rauhassa jatkoin
ihanaa unelmaunta
enkelten joukko
ainakin satakunta
lenteli lapsen
kehdon pienoisen yllä
rauhan niin syvän sain
silloin rintaani kyllä.
***
Kuin suuri taakka
putosi mieleni päältä
jos tuska painaa
löydän apua täältä
enkeliparvet lasta
matkalla suojaa
muista siis aina
kiittäen rukoilla Luojaa
‎19.‎11.‎2014

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

PUTOUS kirkossa!

- Kirkon suunta muuttumassa
arkki-piispa tuumaa
kirkkokin on pelaamassa
Putousta ja Huumaa
Kansa kirkonpenkit täyttää
mainiolta homma näyttää.
***
Nakuna nyt heiluu pappi
taustalla nuoret naiset
eipä kesken lopu happi
sketsit on monenlaiset
Niin hauskaa on ja mukavaa
kaikkia touhu kiihottaa.
***
Tunnelma on katossa
pois lentää yksi takki
ja lisää kohta ratossa
nakuna koko sakki
Duutsonit homman hallitsee
täys sekasorto vallitsee.
***
Äänestys tuottaa tulosta
 perinteet on tippunut
nyt kaikki on niin sulosta
ahdistus loppunut
Kirkossa riittää säpinää
vain tosikot nyt kotiin jää.
‎16.‎11.‎2014 

tiistai 18. marraskuuta 2014

KOPISSA

Mummo lasikopissa
se kiihottaako miestä
vaikka on ilkialaston
ja kroppa kiiltää hiestä
"parasta ennen" täyttynyt
kuulemma taidetta on vainen
ja tietyt merkit vahvistaa
se ainakin on nainen.
***
Ketähän mahtaa kiinnostaa
"taidevarkaus" moinen
kas luultavasti tekijä
kun mahtaa olla toinen
Taiteilijaparka itkee :
- Poliisi suuri pulma
mummo istuu potalla
on tuore näkökulma.
***
-Taiteellinen näkemys
sijoittuu omaan luokkaan
nestettä aina lirahtaa
vaikka ei mummo juokkaan
siis ikäkään ei tuone
siihen mitään estettä
aina jostain tippasee
jos ottaa nestettä.
‎16.‎11.‎2014

maanantai 17. marraskuuta 2014

VAIHTO

Synninpäästö ale-hintaan
kirkoissa nyt tarjotaan
eipä tuijoteta plntaan
kaikkea nyt annetaan.
Valikoimat ylimalkaan
saavat vipinöitä jalkaan.
***
Tarjonta on moninaista
suvaitaan ja sallitaan
sisällä on miestä naista
kaikki keinot hallitaan
Kaikki perin rauhallista
oloissa ei moittimista
***
Raaka rokki repii jalkaa
on vapaus viimein koittanut
kalliit urut ylimalkaan
viime virret soittanut
Pirunkeuhko lurittaa
Piru tuo ilosanomaa.
***
Jeesus Piruun vaihtettuna
kirkossa nyt hommaillaan
paljas perse taikka muna
estoitta nyt hengaillaan
Jeesus nurkassa nyt itkee
piispat vanhat opit kitkee!
‎16.‎11.‎2014

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

ANTAKAA...

- Kaikki varmaan Taivaantiellä - jotka siellä
suuret summat nurkumatta lahjoittaa
joka pihtaamatta uhrimiellä - enpä kiellä
parhaat paikat tahdon sulle  varmistaa.
***
Jumalalle toki arvatenkin - kerron senkin
kenellä suurin raha-arkku on
maailmalla tehtyäsi lenkin - kirkonpenkin
sinulle on lohtu pohjaton.
***
Rahavarasi jos siirrät mulle - varmaan sulle
taivaanportit tiukat aukeaa
synneistäsi voisit irti päästä - riippuu säästä
milloinka ne auki ponnahtaa.
***
Vielä sanon sinulle sen verran - että kerran
ryvettynyt kruunus kirkastuu
kilvoitellen voinet vielä jatkaa - loppu matkaa
kunnes musta monttu avautuu!
‎14.‎11.‎2014

lauantai 15. marraskuuta 2014

TAIVAASEEN !

Niin hartaana soivat sävelet Taivaan
ne antavat lohtua tuskaan ja vaivaan
nainen hurmahegessä julistaa:
-Runsas lahja synneistä vapauttaa!
Siunaten sitten pirun karkoittaa
jaloiltansa uhrinsa horjumaan saa.
-
- Isot  setelit kolehtiin varmistaa
että Jumala antajaa armahtaa
on armoton Jumala sille ken
joka vaarantaa elämän ikuisen
eikä raaski paikkansa lunastaa
selkävoiton perkele silloin saa!
***
Nainen aivan vaipuu hurmokseen
julistaa sanomaansa uudelleen:
- Kun luovut niin sinulle annetaan
sinut Taivaanilohin kannetaan
jos on lahjasi runsas - varmaa on
tiesi Taivaaseen sileä - estoton.
   ‎14.‎11.‎2014

perjantai 14. marraskuuta 2014

KURJAA

Aina täällä, sadesäällä, joudun kulkemaan.
Korpiteitä, liettyneitä, aina vaeltaan .
Aivan yksin, yrityksin, kilvotella saan.
Pimeässä , itkemässä, olen aina vaan.
-
Usein siellä, korpitiellä, uupuin lankeaa
Askel juuttuu, valo puuttuu, elo ankeaa.
Mikä voisi, riemun toisi, tähän surkeuteen.
Kun mä tässä, elämässä, kuolen kurjuuteen.
-
Miksi mulla, sorretulla, kaikki vaivat on?
Mutta toiset, monenmoisen, saavat huomion.
Vailla rajaa, mua ajaa, epäonni vaan!
Kun taas muille , suositulle, aina hurrataan.
-
Aina kuulen, myrskytuulen , mua seuraavan.
Vaikeroiden , kuulen noiden, mua uhkaavan.
Mistä suojaa, lämmöntuojaa, täällä löytää voi.
Toisten noissa , asunnoissa, onnensävel soi.
-
Milloin mulle, kolhitulle, päivä paistanee.
Onnenranta, kultasanta, aina pakenee.
Jos mä voisin, unelmoisin, tuulten kääntyvän.
Onnen mulle, sorretulle, viereen vääntyvän.

torstai 13. marraskuuta 2014

KILPAA

Vaka vanha Aika poika,
lauloi niitä,lauloi näitä,
lauloi lauluja lamasta,
luritteli lypsäjille,
kertoi kauniisti kesästä,
tarinoitsi talven säästä .
Vaka vanha Aika poika,
runon rustasi rutosti,
pakinaa niin perkeleesti,
ihan itsensä iloksi,
agro kansan kiusallakin.
Piruillen joskus peräti,
huumorilla höystätellen.

Tuli Lieto lappalainen,
poron kellesten purija,
väärä leuka vätkyttäjä.
Mies on mieleltä mahoton,
aatokselta uskomaton.
Vaikka lie pirun penikka?
Liekö saatanan sukua?
Eipä Lieto mielistellyt,
eipä anteeksi anonut.
Sanat saatti suomalaiset,
kaartamatta,kysymättä
aivan aidosti alati,
luontevasti lausueli.
Salaisen jutun sanaili,
sanan riettaan riimitteli.

Pitäneet ei ne typerät,
sallineet ei saamattomat.
Sivistyneet ei tykänny ,
teko sievät tahtonunna.
Jopa nappulat natisi,
eräs etsi entteriä.
Sitä paineli pirusti.
Ovat halvat hullun riemut.
Vaka vanha Aika poika,
lähtee miekan mittelöhön,
sanan säilällä sotahan,
kahakkahan kanssa Liedon.
Runon rustaukseen rutosti,
laulukilpaan kirpeästi.
Nytpä nähdään se nätisti,
salat saadaan lausutuksi.
Kumpi lauluilta parempi,
jutuiltansa juohevampi?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

LUUSERIT

Ilman työtä ei oo mitään
laiskurintili alkaa itään,
toinen kun sen eestä painaa,
laiskuri vaan on kuin vainaa.


Suu vaan vaatii lisää hyvää,
hyvinvointii lisääntyvää,
tuet muka liian pienet
järjen liekö vienyt sienet.


Kaikki laiskaksi jos alkaa
hommat seisoo ylimalkaan
mistä silloin leipä suuhun
luulen, äijät nousee puuhun


Apinana huutaa noita
luuserien kapinoita.
talventullen laulu lakkaa
kaikki vainajana makkaa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

MATALAA

On turhia haaveet ,
turhaa tuulentuvat.
On turhia toiveet,
ne poissa haihtuvat.
Mitä jääkään jäljelle?
tyhjää vain.
Pettymystä kai liikaa
jo kokea sain.
-
Ei onnea mulla,
pelkkää tuskaa vain.
Tällä maisellamatkalla
kokea sain.
On suljettu minulta
onnenukset.
Vaanii minua vain,
huonot kokemukset.
-
En suosikki liene
onnetarten.
Ei menestys olekkaan
minua varten.
Pelkkää harmautta
matkallain kokea saan.
En riemua , iloa
murustakaan.

maanantai 10. marraskuuta 2014

SYDÄNSURU

Itke sydän hiljaa nuo kaihon kyyneleet,
ne yksin sinun tähden vain ovat vierineet.
Oi kuinka paljon oonkaan mä sua kaivannut,
on ikäväni sinuun vain yhä kasvanut.
-
En tiedä sitä lainkaan miks´minut hylkäsit
ja miksi rakkauteni sä maahan polkaisit.
Oi, kuinka minä voisinkaan sinut unhoittaa.
kun kaikki ympärilläin sinusta muistuttaa.
-
En tiedä miten voinkaan mä jatkaa elämää ,
kun tiedän ettén sua mä koskaan enää nää.
On tulevaisuus harmaa, arkinen, ankea,
ei onnenovi koskaan minulle aukea.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

ISÄNPÄIVÄ

 Isänpäivä tulossa nyt meillä jälleen on
mielestäni keksintö on vallan verraton
herkistelyyn saa nyt harmaahapsen
itse tehty kortti lastenlapsen.

Moni päivää moittimassa sanoin hepposin
vaikka tunnelma on aina mitä lepposin
onko väärin joskus tunteita myös paljastaa

eikä aina ivan mustaan kaapuun valjastaa?

Isänpäivänkortti se on aarre pysyvä
selostuksen niistä saanee vieras kysyvä.
Hyvän mielen vallassa sen sanon lisäksi
On parasta se miehelle jos pääsee isäksi.

lauantai 8. marraskuuta 2014

MYRSKYJÄ

  Nyt on syksy ja hyytävä halla,
apeaksi mun mieleni syö,
toisinaan aivan kuin kaatamalla,
sade syksyinen ruutuihin lyö,
viima vihainen nurkissa pauhaa,
lehdet ilmassa lentelevät,
mulle mietteeni ei anna rauhaa,
sinun luokse ne kiitelevät.
-
Kesä niin kaunista oli meillä,
rakkauden aika uskomaton,
kahden kuljimme rantateillä,
onnemme oli loppumaton,
mutta syksy saapuikin silloin,
kuihtui rakkauden kukkaset nuo,
kesää kaunista muistelen illoin,
mikään tuskaan ei lohtua suo.
-
Rajuilmaksi tuuli jo yltyy,
puista hennoimmat katkeavat,
myrskyn raivo tuskimpa kyltyy,
taivaat raivoonsa ratkeavat,
sysimustat pilvet viskoo,
rakeet kattoihin rummuttaa,
puita maasta juurineen kiskoo,
kunnes lopultakin rauhan saa.

perjantai 7. marraskuuta 2014

AUTTAJA

Yksin kuljin polkujani
vaeltelin korpimaita
kinttupolkuja kipaisin
tarvoin tiellä laatuisalla
väliin horjahdin vähäsen
usein tunsin tuskaa suurta
kun ei kimpassa minulla
ollut kunnon seuralaista.
-
Miettein mustin matkustelin
metsän synkeän sisässä
tuli vastaan pieni miesi
urho peukalon pituinen
musta parta miekkosella
nuttu vihreän värinen
paljaat varpaat vilkuttivat.
huopatöppösten sisältä.
-
Ukko loihe lausumahan
sanan suuren suoltamahan
kysyi karskisti kaveri
heitti riimin rohkeasti:
- Mitä miekkonen murehdit
mikä kalvaa kantapäitä?
Kerro huolesi minulle
toverille taitavalle
-
- Orpouttani murehdin
siitä mulla mieli musta
Maamo hempeä emoni
lähti Tuonelan tuville
sinne Kalman kartanoihin
jätti poikansa poloisen
yksin tietä tarpomahan.
Taatto taitava takoja
muihin maihin matkustellut
yksin jäänyt oon osaton
ilman turvaa taipaleelle.
-
- Älä huolehdi hupakko
keinot kyllä keksitähän
uudet konstit koitetahan
sepä tuottavi tulosta
antaa palkan pyytäjälle.
-
Ukko pienoinen urahti
alkoi kumma kuiskutelu
sekä  jatkuva jorina
tuntui  tuimat tuiskahdukset
sumu sankea sakeni
liekkejäkin leimahteli
sitten kuuluikin räjähdys
-
Haihtui  sauhu saatavilta
sumu sankea pakeni
edessä näin ihmeellisen
naisen kaunihin, ihanan
tukka hohti kultiansa
loisti silmissä  timantit.
-
Sanatonna tuota katsoin
vaiti  kaunista  tapitin
tuoko mulle ystäväksi
matkakumppani minulle?
Saisinko tuon tuttavaksi
rinnallani kulkijaksi
riemuntuojaksi todella
ainaiseksi kumppaliksi.
-
Ukko kättänsä ojensi
osoitteli neitokaista,
sitten saatteli sanoiksi
verkkaisesti näin valisti:
- Mikä lienet miehiäsi
kuka kumma kulkijakin
tuota täysin en tajua
eikä ymmärrys yletä.
Nytpä helpompi sinulla
jatkaa maista taivallusta
Sanoi ukko ja katosi!

torstai 6. marraskuuta 2014

YLÄMUMMO

Oli enkelikuorossa yksi vaan
joka aina lauleli omiaan
soraäänin häiritsi laulua muiden
ihanien enkelten kultasuiden.
***
Ylämummo tuosta jo hermostui
enkelille pienelle vihastui
hänet pudotti takaisin päälle maan
säveliä oikeita oppimaan
***
Maan päällä sitten enkeli rakastui
muusikkoon kuuluisaan hullantui
oppi nuotit ja soinnut tarkalleen
oli saanut katetta markalleen.
***
Lähti enkeli takaisin taivaisiin
ei kuulunut maanmato-vaivaisiin
niitä harpun sointuja viritti
rokkibiisin kuumimman sovitti.
Ylämummo kuunteli ihmeissään:
-Nämä biisit taivaassa soimaan jää.
‎‎5.‎11.‎2014

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

HARMAATA

Synkkä syksyinen harmaus ympäröi,
jokapuolella nyt nään usvaa vaan.
Syksy kolkko hengiltä kesän löi,
tappoi kukat ja kuihdutti maan.
Jokapuolella näen kun elämä kuolee,
sade syksyinen kesän muistoja nuolee.

Ei auringonsäteet jaksa lämpöä luoda,
sen voittavi puhurit pohjoisen.
Ei lehdetön puu voi suojaa suoda,
elo vaikeaa on linnun pikkuisen.
Kun se yrittää tuulelta suojaa löytää,
lumikin kohta kattaa sen ruokapöytää.


Usva lohduton, harmaa, kietoutuu,
puun oksien koukkuisiin sormiin.
Lintu pienoinen , harmaa piiloutuu,
kylmissään höyheniensä suojiin.
Kaikki lohdutonta on ja ikävää,
kesän kauniin on surmannut syksynsää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

KOHTALO

Kohtalo kanssamme leikittelee,
jokainen kuitenkin huomannee.
Se todellista on aina,
ystäväin tämä mieleesi paina.
Joskus voi sulle onnenkin antaa,
usein pettymyksiä kantaa.


Luota silti sä kohtaloosi,
se ei mitään vilppiä suosi,
jos sitä yrität pakoon juosta,
voittajana et selviä tuosta,
Siksi riemuiten ota vastaan,
millä Kohtalo muistaa lastaan.


Kohtaloaan kukaan ei vältä,
lainata et voi elämältä.
Itsesi pitää kolhusi maksaa,
maksun lykkäys korottaa taksaa.
Siis älä laskujas lykätä koita,
vaikka kertyisi paljonkin noita.

maanantai 3. marraskuuta 2014

HIETIKOLLA

Kesää vietin laiskotellen
hiekkarannalla makasin
painanut ei mainen huoli
suru silmiä sokaissut
annoin mietteiden muhia
ajatuksen kiemuroida
kaikenlaista mietiskellä
aivan hulluja kuvia.
-
Suljin silmät puolitellen
luomet viiruina vakoilin
taivaan pilvenhattaroita
lammaskatrasta kokeilin
panna niille verrokiksi
niiden mennessä ohitse
kauas niiden matkatessa
taivaan rantojen rajalle.
-
Rauha huokui kalliolla
kosken pauhina unetti
lempeästi linnut lauloi
tuuli kasvoja hyväili
muistanut en huoliani
surrut suuria suruja
virtuaalissa elelin
kuvittelun maailmassa
kaikenlaiset kuvitelmat
pyöri mielessä minulla
miete karkaa kankahalle
olen vahvassa unessa.
-
Kuulen silloin loiskahdellen
vesi virrassa värähti
ääni kiiri korvihini
koko tienoota satutti
lakkaa linnut laulamasta
kulkee mielessä visiot.
Katsoin virtaa purppuraista
verenkarvasta katastin
joki tulvi valtoimena
hirmuhäijyä otusta
liekit suihki sieraimista
savu korvista kohosi
-
Lojuin rannan hietikolla
rojorankana rojotin
sätki koivet jännitystä
keho kauhua todisti
kunnes rankka tuulenpuuska
minut harhoista herätti
helpotusta huokaelin
unta kaikki vain olikin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

ORPO

Oi hempeät tuulet tuulkaa,
minun rintaani sulattaen.
Niin kauan tuntenut olen
sydämeni jäätyneen.
Viimat pohjoiset jäädytti rinnan,
siitä maksanut oon kalliin hinnan.


Olen orpona kulkea saanut,
vailla rakkautta ,lämpöä
Oi jos vielä kokea saisin
hiukan aitoa lempeä.
Mutta tuomittu oon tähän kohtaloon
olen luotu vain tuskaan ja ahdinkoon.


Ei onnenruusut kasva
minun polkuni reunalla.
vain ohdakkeet ja horsmat,
kukkivat tieni varrella.
Minkä vuoksi en minäkin onnea saa,
orpokin toki rakkautta halajaa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

APATIA

Jostain kaukaa taivaanrannan takaa,
nousee pilvi tummareunainen.
Tunnelma niin luottavainen vakaa,
saanut on nyt sävyn suruisen.


Tunnen kuinka hiljaa sielussani,
tumma sointu ylivallan saa.
Valonkajoa en näe missään,
syöksynkö nyt kylmään, pimeään?


Kauan kesti kaunis onnenaika,
aurinkoinen tiemme valaisi.
En silloin tiennyt että arvaamatta,
mustat pilvet jälleen palaisi


En tiedä, voiko enää päästä suojaan,
alta myrskytuulten viuhuvain.
Miten paeta voi kohtaloaan,
pystyy kaiken hyväksymään vain.


Tapahtuu, mi´tapahtua pitää,
omaa rataa kaikki taivaltaa.
Kohtaloaan kohden täytyy rientää,
suunta kohden on pääteasemaa.