Sivut

maanantai 23. lokakuuta 2017

RUNOTTAA.


JOKO SIITÄ ON NIIN KAUAN

-
Kyllä toesinaan elämä koettellee, vaen ussein myös hyvältä tuntuu,
Sen muistaapi varmaanki ikäsä, kun tarvittiin morsiushuntuu.
Monellaesta on matkalla sattunu, sitä aevannii mielellään muistaa.
Vae ohan siellä toki semmostakkii, kun mieleen tulloo niiv vilu puistaa .
-
Voe mahoton, kaekkeja suunniteltiin, tuntuhan se mukavalle.
Vaen ku arki tarttu vaatteisiin, tuntu joskus myös tukalalle.
Mutta kaekesta ehheenä selevittiin, riijeltiinki en sitä kiellä.
Mutta kultahäetä nyt juhulitaan, aevan raohallisella miellä
-
Voe ihime kun meilloli mukavvaa, ku yhteistä pessää tehtiin.
Arkipäevinä työssä aherrettiin, vappaa aekana mentiin mehtiin.
Aena yhessä koetettiin uurastaa, että saataesiin jottaen aekaan.
Mutta monesti sentään haaveiltiin, ja uskottiin lemmentaekaan.
-
Äkkijä nämä vuuet menneet on,jokohan siitä on niin kauan?.
Samanverran ku matkaa jatketaan, tarvittee jo kumpiki sauvan.
Mutta palijohan tässä keritään, monellaesta voe aekaan saaja.
Jos ei vaen mitkää mullistukset, tätä mualimmaa kokonaan kaaja.
-
Lapsenlapsissahan tuo huomataan, eipä menny oo elämä hukkaan.
Polovi uusi jo nousee voemissaan,meillä harmaata nousee tukkaan.
Vaen niihän se kuuluu ollakki, mitäpä tässä turhia surraan.
Kun aekaa kulluu ja hampaat puttoo, niin ikenillä sitte purraan

MARI-172.

- Ei me voida jättää taloa ja pinkoa pakosalle! kirahti Mari.
- No ei me voida tännekään savustumaan jäädä! huudahti Mirja ja tarttui
Maria käsipuoleen.
Yllättäen Mari riuhtaisi itsensä irti ja säntäsi Mirjan hämmästykseksi
kammariin.
- Väärä suunta!
Mirja muisti samassa Marin tilan ja päätti, että jokainen hetki on
kallis. Savumyrkytykseen tuupertuneista ihmisistä oli saatu liiankin
usein lukea sanomalehdestä. Mirja loikki Marin perään ja näki tämän
kiireellä pakkaavan Paavon tärkeitä kodin kansioita ja valokuva-albumeja
suureen kangaskassiin.
- Menoksi jo! Jätä mammona ja pelasta henkesi!!! neuvoi Mirja hoputtaen
ystäväänsä. Mari sulloi kansioita ja mappeja hiukset silmille
valahtaneina. Hän nyyhkytti ja kädet tärisivät.
Mirja oli saanut hädältään näppäiltyä Marin kännykkään hätäkeskuksen
numeron. Tuntui vain kestävän ikuisuuden, ennen kuin linja avautui, ja
rauhallinen päivystäjän ääni vastasi.

Mari ja Mirja istuivat pihaveräjän vierellä sijaitsevalla isolla
kivellä. He olivat katsoneet, kuinka paloautot vyöryivät mäkeä ylös
pihaan ja osaava tiimi alkoi sammutustyön. He vastailivat kysymyksiin
parhaan tietonsa mukaan. Mari oli toivonut Paavon pian palaavan. Häntä
väsytti, mutta koetti säilyttää toimintakykynsä, jos sitä tarvittaisiin.
Uteliaita tai auttamishaluisia kyläläisiä oli saapunut paikalle. Monet
heistä näkivät nyt Marin ensimmäistä kertaa ja käyttivät tilaisuutta
hyväkseen arvioidakseen Paavon kihlattua.
Yksi palomiehistä kävi tiedottamassa, kuinka palo oli saatu rajattua ja
kohde sammutettua. Kaiken varalta oli kuitenkin pakollista aukoa talon
toisen päädyn välikattoa, että mahdolliset palopesäkkeet saataisiin
eliminoitua. Lopuksi hän oli kehaissut naisten ripeää toimintaa, kun
nämä olivat ennen talosta poistumistaan sulkeneet yläkerran rappusille
johtavan oven. Näin liekit eivät olleet saaneet sisätiloista lisähappea.
Hurjalta näyttänyt tulipalo oli saatu typistettyä vahingoiltaan
mahdollisimman vähiin.

JÄÄKUKKIJA

.....niitä entivahahaan pirtin akkunalasissa pskksella. Kovemmin pakastaissa lasi oli umpi jäässä. Nykysin ei taija ennää semmosta löytyvä..etteen päen on menty.Nyhhän yhteiskunta avustaa kehenosti asuvaa. Tiukassa paekassa pyhkii perseenki jos älyvää pyytää.
***
Se luuseria kirpassee  kahalatessaan siellä tukiviitakossa. Sieltä on tukkee ja täältä on tukkee ja pönkkää siellä ja pönkkää täällä...Luulis saateri siinä alakaa katse kaehtammaan rehellistä immeistä silimmiin kattoessa.Paeneitahan luuseri purkaa punttisalilla! Vae onko tyytyväenen?
***
VAEN mitä hulluja. Julukijasti vuan huuvvettaan tämä mulle ja tämä. Kansalaespalakkaa ja sosijaaliappuu, asuntotukkee ja aotonostotukkee. Kaekki perkele pittää suaha makkoelemalla. On perkele se pääsy pahaksi.
***
JOOPA! Seon moni heti piilopaekkoja ehtimässä kun naarastiikerit hyökkejjää. Tae puuma!  Seon usseimmalla  tolokku poes kun kiimanen misu tekkee tosihyökkäöksen. Eikä ne ennen raohotu ennennku polliisit saavat sen kiinni ja pistävät raohottummaan. Semosija oon netistä ja töllöstäki havannoenu. Helepostihan tuon uskoo!.
***
NO, syytön kae minä oon. Minnoon vankasti pysyny asia linijalla. Joku voe tietysti eppäellä, että ei joo ollunna kaekistellen homma hanskassa. On ehkä lirahtanna jotaki rietasta joukkoon ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Hylykimisrejaktijuva ja semmosta. Mutta riski on otettava. Historijankirijat sittä aekanaan valaskoon pimmeitä kohtija.
***
Vaen kyllä se siitä. Vaekka syksynen sää hyyvyttää kaeken kaoniin, niin uusi valakeus on oottamassa jo nurkan takana. Kyllä se siitä lutviutuu ja tilanne paranee jos ei pahene. Paekalaanhan sei pysy kumminkaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

SKETSI

KOVA POEKA.
***
Katohan ite! Miten se tie on nuin kattelussa?
- Hän? A-alakko he-heti vittuileen...
- Ehän minä vittuile. Huomasin vaen, että aeka tarkkaan käötät tien koko levveyven. Et kae sinnoo ryypänny? Uskovaenen mies?
- -kele! Jo-oos ei suu mee suppuun, s-ee tu-tukitaan -tana. Oo-oon minä vaen semmonen poeka..
- Kovahan sinä poeka, en sitä kiellä. Ihimetelin vaen kun alakuviikosta oot alakanu! Ekkö sinnoo läpiraetis mies?
- Ennen e-en oo tippaa ma-maestanu
- Sitähän minäki- Ei oo kelevannu kun oon tarijotellu.
- Ru-rupesi niin vi-vituttaan. Pakko he-helepottaa -tana
- Mikä se niin? Persu ei ota raskaasti mittää. Tehän kierrättä kaekki vastuut.
- Si-siksi kun ne vihirijät vie Su-suomen koko-konkurssiin. Ny oes Hakka-raeselle tö-töetä.
- Vituttaa ne vihirijät minnuaki, vaen temokratijassahan tässä elellään.
- Va- vaen kun kaekki ki-kielletään. Sa-saatana että vituttaa!
- Otahan ryyppi, siitä se helepottaa...
- -tana! Ny se vasta vituttaaki. Kossu loppuu. Ennää y-yksi ku-kullaos.Sa-shaatana kun pyörii!....
- Nukuskelehan siinä nurmikolla pää seleväksi. Saahaan sixpäkki hallitteen nii ei muuta huumetta tarvitakkaa!

SOHVIN HORMONIT.

Sohovi ihimetteli mielessään, jotta nyt puuttuu jottae elämästä. Suurella huolella se aamulypsyn aekana tutki persoonaasa, että missä se vika oekein on. Äijältäänki se kysy jotta , oonko minä niin ko tavallisesti.
Ukko mulijaotti, altakulumiisa ja urahti:- samallaenen pyryharakka ku ennenki.
Sohovi ei jaksanu oekein uskuva moeseen analyysiin vaen tutki tarkemmin viimme päevijen tapahtummia. Hän koetteli toesta hormooniijaan,ja vähä puristiki sallaa. Aenae on se puoli kunnossa. Alapäässä tuntu selevijä väristyksija. Sitte Sohovi lypsi parit lehemät ja jännäsi jotta uskaltassiko puristaa toestae hormoonija.Arveli jotta jos se toemii, niin missä se sitte vika on?
Ihanko se siellä?
Lypsy oli jo melekeen tehty , ja äijjäki jo lähteny kylän paariin kahavelle. Sohovi kun ei raskinu antaa. Niin sillon Sohovi päätti jotta nyt jos koskaan. Seoli se vasen hormooni joka oli vielä testaamata.
Sohovi reenasi sormijaan ja mallasi miten se äijjä puristellee. Sitte Sohovi otti tukevan otteen vasemmasta hormoonista, ja puristi sillae hellästi ensin, Vaen kun tulta ei tuntunu syttyvän , eikä kumin käry haessu, puristi niin jotta meinasi sormet mennä haalarikankaasta läpitte.
Vaen ei mittää !Nyt taes vika löytyvvä, tuumi Sohovi ja hiero hormoonija , oekein kierreotteella rytmikkäästi.
-Tässähän seoli vika siellä Matteirallaki. ilemanko ne kikolot näöttivä niin luotaantyöntäviltä.Sohovi istahti vasikkakarsinan riuvvun päälle ja yritti pistää mietintäkonneen käöntiin. Vaen helepommin sanottu kuin tehty. Koko konneisto oli tiltannu kuin tietokone.Ei minkäällaesta kehityskykystä ajatusta löytyny. Neoli vaen niitä tallennettuja toemintoja, Lehemänlypsyvä ja ruuvanlaettuva ja tiskaamista , pyykinpesuva.
Yksi käöttökeleponen ajatus kuitenkin löyty sieltä arkisen sekamelskan alta. Se oli tallentunu sillä Matteiran reissulla. Joo nyt lasi viinijä ja justiin, tae kaksi. Vaekka Sohovi ei juoppo oo niin etelänmatkalla pittää ottaa muutama lasi viinijä. Joku erehtyy vielä pitämään kantaasukkaana. eikä jonku periverijan syrijäkylän akkana.Ja se nostaa jo immaakua.
Juoksujalakaa Sohovi kiirehti sisälle, ja aokasi äijjän paarikaapin Eihän siellä viinijä ollu , vaen kelepaase konijakkiki, päätti Sohovi, ja heitti täyvven lasin hetulaan kakistelematta. Istahti navettahaalareissa siihen parraempaan nojatuoliin ja ootti vaekutuksija. Pikkusen poskija lämmitti, vaen eihän tässä poskija lämmitelty vaen hormoonija.
Kun vaekutus viipy, Sohovi heitti löylyä lissää, eli siis konijakkija ääntä kohti. Kursaelematta pullon suusta. ja pitkään. Aevan pohojia myöten.
Nyt tuntui jo siltä että molemmat hormoonit oli lämpimät. SOhovi mietti uskaltasko sen puristuskokkeen tehä. Vaen Sohovi on kova akka, se ei jätä mittää arvelun varraan. Eipä tarvii kun pikkasen hipasta, niin tuntu jotta renkaat sullaa alta ja akka jää tuuliajolle. No passasihan siinä naottija kevvään tulosta mahala virtasi ja terälehet kostu pienen satekuuron käydessä paekalla.
Äijjäki näötti saaneen paarilla kahavit selevitettyvä , koska näötti tulevan pirttijä kohti. Ohhoo mitenkä se näöttääki mahottoman komijalta. Tuohan pittääki kellistää alta aekayksikön. Tosin se yksikkö oli tunti, vaen se tässä ei niin olleellista ollukka. vae se jotta toemii!!!!!

RUNOTTAA

RAKASTAA, EI RAKASTA.

Toisinaan minun polkuni laaksossa kulkee,
sumu sakea siellä minut ympäröi.
Väliin esteet vahvat matkani sulkee,
sielu hädissään empii ja epäröi.
-
Toisinaan taasen nousen vuorelle tuonne,
missä raikkaat tuulet mua virvoittaa.
Silloin sisälläni on vahva tunne,
että armaani minua rakastaa.
-
Olen jälleen laaksossa päivä ei paista,
joka puolella usvaa ja pimeää.
on jalkaini alla vain kapea kaista,
joko kohta mun jalkani lipeää.
-
Minä huhuilen sinua armaani,
sinä kuuletko mulla on hätä?
Minä rukoilen sinua rakkaani,
ethän pimeyteen mua jätä.
-
Anna rakkauden valoa tänne päin,
suunnistaa voisin sinun luokse.
Sumussa harhaillen sua odotan,
oi rakkaani luokseni juokse.
-
Rakkauden valo meidät johdattaa,
tuonne vuorelle korkealle.
Sieltä kauas, niin kauas nähdä saa,
kaikki tuntuu taas paremmalle!
-
Mutta jokapuolella laaksoja on,
niissä sumujen peikot kulkee.
Ne yksinään kulkevan ihmisen,
epätoivon häkkiin sulkee..
-
Oi rakkaani jäämmekö vuorelle,
siellä taivas on lähempänä.
Siellä sinun sylissä rakkaani,
ovat huolemme vähempänä.

MARI--171.

Paavo vaikeni, poliisien poistuttua. Mari vatkasi kaakkutaikinaa, pysäytti vispilän katsoi Paavon apeaa olemusta.
- Älä ota raskaasti. Asiat menee rataansa. Ilman sitä kolaria mekään emme olisi koskaan löytäneet toisiamme. Ei siitä vuosiksi joudu linnaan.
- Olet oikeassa. Tehtyä ei voi perua. Joten seurakset pitää kestää. Minä lähdenkin sinne asianajajan luo. Pitää soittaa naapuriin joutaako se Joke kyytimieheksi. Heti kyllä ostan auton kun saan kortin takaisin.
***
Helteinen heinäkuun päivä oli ehtinyt jo iltapäivän puolelle, kun Mari sai kaakun paistettua ja rutiinityöt tehtyä, hän huomasi taivaalla tumman ukkospilven joka laajeni nopeasti. Aivan läkähdyttävän kuuma ilma väreili varastorakennuksen kattopellin pinnalla.
Kuului jo kaukaista jyrinää. Mari oli aina tykännyt katsoa luonnon upeaa näytöstä., joten häntä ei pelottanut lainkaan. Taivas oli synkän musta . Kirkkaat salamat välähtelivät. Jyrinä kuului yhä lähempää
Mari katsoi ikkunasta kun huomasi Mirjan juoksevan bigineissään pihalla.Kauniisti ruskettunut hoikka vartalo kiilteli hiestä. Mirja juoksi ovelle ja saapui kohta sisälle.
- Terve! Huh, taitaa tulla oikea hirmuilma. Sähköä on ilmassa että oikein rätisee. Kävin juoksulenkillä niin tulin odottamaan että ukkonen mene ohitse, Mirja pursui hyväntuulisuutta
Silloin myrskynpyörre humahti kovalla voimalla pihalla . Se sieppasi mukaansa
talon nurkalla olleen vesitynnörin, joka kovalla ryminällä kieri pitkin pihaa.. Sitten seurasi aavemainen hiljaisuus. Tumma, uhkaava, hämäryys pimensi huoneen.Luonto odotti tulevaa. Toisinaan huikaiseva salama kirkasti maiseman, jota seurasi juhlallinen jyrinä. Suuria vesipisaroita iskeytyi ikkunoihin harvakseltaa.
Yhtäkkiä kuului valtava pamaus. Kumpikin nainen valahti kalmankalpeaksi.Eteisen seinällä olevasta mittaritaulussa leimahti liekit.
- Hui kamalaa! Se ainakin iski lähelle. Meniköhän mitään rikki. Ainakin sähköt katkesi. Hei, tunnetko sinä savun hajua? Mari kirkaisi.
- Tunnen ja näen, sankka savupilvi leijaa tuolla pellollla. Talo paalaa, Mirja huusi.. Ulos nyt ja äkkiä.

ITE.....

... kuki tyylillään se mualimmaa husseeraa. Siihenhän on meillä vappaos. Vähä erilaenen ku valakovennäällä tae ylleesä tiktaattorien hallittemissa maessa. Seon niissä yksilönvappaos meleko vähästä. Onneksi meiillä Suomessa saa ellää pitkin tae poekin, kuhan ei polliisin kynsiin sorru. Se mahtaa ollakki pahempi tappaos!.
***
NÄMÄ kaenalontuulettajathan ne yrittää mulukata sääntöjä uusiksi. Monenlaesta veijarija sitä mahtuu pellaamaan kometiijaa. Niitä riittää vaekka niitä menis nelejätoesta tusinaan. Tae jopa enempi. Nämä punavihirujät näötästää olevan semmosuja pellejä ettei ennen mooesija, oekeita paskanpuhujia!
***
TAASKIN pittää toestaa. En oo minkää puoluvveen jäsen. Joskus vihirijässä nuoruuvessa oo kepussa ollu jopa aktiivi jäsen=? jäsenki, mutta oon ihimetelly myöhemmin minkähän tautta. Sittei nuorena ällyvä, ettei kaekkiin konnuuksiin pijä sortuva.
***
EN oo ikkää nostanna minkäällaesta tukkee. En työttömyyskorvaosta(tuki) en kilometri rahhoo, en asumistukkee, en syöntitukkee, en hoetotukkee. Nytä tuo alkaa näyttää, että keppijä jopa rollaattori joutuu pitämäänkavereuna!. Eipä tuota tiijä millon sitä sortuu poes itellisyyven tieltä.Joutuu toesten käänneltäväksi.Elämä on...
***
JÄMERÄSTI häätyy kuitenki yrittää tulla toemeen, kaekki maksaa. Pihistän syömmisiä, ettei tuu konkurssi. Ruoka tosin on liijan halappaa, sen huomaa töllöössäki. 90% kansasta on ylipaenosta. Ruuan hintaa puolet lissää, eiköön tuo tepsisi. Minusta oesi oikein hyvä keino. Saes saatana temarriitti laoluihisa uuven erinomasen säkkeistön. -On kurijuu aena vieraanamme...........

lauantai 21. lokakuuta 2017

TUKIJAISIJA

Näenä kaoheina aekoena, jolloin tukeja tarvitaan muuhunki kun huonojalakasen kaveriksi, huomasin selevän markkinaravon. Minähän perustin hetimiten tukiaseman jolla on valtijon tuki ja joka myö tukeja joka hättään. Tujet on mitotettu jokkaesen yksilöllisten ominaisuuksijen mukasesti.
Tutkijessani huomasin kuinka suuri epäsuhe onkaan eri tukijen suhteen, siksipä hommasin materijaalija jokaselle erikseen ja kaekille yhteisesti. Täällä pohojosessa ollaan erikoisasemassa nuihen tukijen suhteen. Helekutti, tukeja ja muita pönkkijä tarvitaan melekeen joka paekkaan!
Siksipä minä perustin helevatun hyvän bisneksen. Minä avasin tukikaopan(kilipaelija vijakralle!) Tuki on helevatun hyvä, kokoja on 30mm ylöspäen aena tuonne 300mm Raaka aene on halapaa ja valamistus on vähän niinko aotomaattinen!
Kaho, kun jätkä ei pääse ennen tujen ostoon ennenku on sahannu, yksilöllisten mittojensa mukasen pätkän salaojaputkesta? Helekutti kun kysyntä on ollu mahtavvaa.
Niinku tiijättä jokapaekkaan vaajitaan sitä joustova, mutta hallittua. Niinpä tämä tukiki joustaa vaen ei taetu! Niin ja vastaanotto on ylittäny sietokyvyn, tekkee kuulema niin hyyvää(seon sitä rypyläestä). ettei mittää rajjaa.

SKETSI

KITARA.
- No, mitäpä oot ropottanu?
- Seon mulla ny vaeheessa.
- Jaa ekkö hoksaa mille alakas?
- Sitäpä oon äplistelly millekä rupijaes?
- Oon kyllä huomannu, että sulla jää tuo hiilijalanjäläki olemattoman pieneksi.
-Joo se pittää aatella luontuva. Ei pijä hötkyillä turhija. Akka tienaa senverran, että pystyy leipäpalasella hankaan tuota kapijaa kohtaa.
- Täh! Äskön sanot jottae vaeheesta?
- Oekein älysit, joka sinasä outuva. Joo oon siinä vaeheessa, että oon pari viikkuva funtsinu oesikko siinä mittää mieltä väärää jos ostasi kitaran.
- KITARAN?? Mitä sinä sillä? Ossaakko sinä ees soettaa. Harppuva jos havittelet sen tajjuisin.
- Ehän minä ees tajuva mussiikista, turhaa rämpytystä. Vae oesi se soma katella kun kitara roekkusi seinällä. Varmaan kiihottasi mielikuvia. Rokkareilla seon elo meleko hurijaa.
- No jaa. Heitä helevettiin tuommoset huppaelut ja asetu asijaan. Osta riippumatto voet funtsija riippumattomija haaveita. Siihen kitaroeta tarvita,
- En minä semmosija. Herraen kotkotuksija lisäksi akka saa uutta vettä myllyysä. Muka minnoon laeska. Saakeli aena haokutaan vaekkei tee mittää!

RUNOTTAA

KIITOKSET.
Viitityttää nyt vähäsen,
kainostuttaa kauheasti,
kehut kaikkien kamujen,
kiitoksetkin kaikenlaiset.
-
Kukaan ei oo kummastellut,
panetellutkaan pahemmin.
herjannutkaan hemmetisti
vihan vimmassa vikissy.
-
Päätin pikkasen pakista,
jutustella joutessani.
Jos sä mielesi pahoitat
vihastunet valtavasti
äijän tuhman väitöksihin
"teinipojan"toilauksihin..
-
Pane "kampoihin"kovasti
väitä vastaan vuorollasi.
-
Onko sittenkin parasta,
aatokselle ansioksi ,
että vauhtia vähennän,
juttujani jarruttelen?
-
Olen aatellut sitäkin,
mietiskellyt mittavasti,
josko tykkänään lopetan
lopen lakkaan "laulamasta"?
-
Voinhan pellenä pelata,
pöljänlailla hullutella,
jäisi "aikuisten"asiat
huoleksi vain huolellisten.
-
Kiitos kuitenkin sinulle
kumarrukset kuppalille,
pusu poskelle tytöille,
valiolle vaimopuolen.
Viimeiseksi nyt lähetän,
menestyksen toivotukset
Kunnon karjankaitsijalle,
konemiehelle kovalle.

MARI. 170.

- Mitäs jos ei mentäisikään naimisiin. Ollaan kihloissa, kyllä se mulle
ainakin käy, ehdotti Mari.
- Minä haluan, että mennään oikein vihille. Sitähän ei Lilyn
suunnitelmat saa muuttaa, tokaisi Paavo, - Kun tässä aika kuluu, saattaa
Lilyn alkuperäiset hurjat suunnitelmat karista aivan normaalille
tasolle. Se alkuinnostus teettää joskus melkoisia pilvilinnoja.
- Olet kyllä varmaan oikeassa. Eihän ne häät vielä hetkeen ole
ajankohtaiset. Varmaan Lily karsii turhat hössötykset pois.
- Minä en ainakaan suostu miksikään pelleksi omissa häissäni.
- Täytyyhän hänen meille esitellä ideansa, pitäähän niihin saada
tutustua. Yhdessä sitten mietitään, mitä jätetään pois. Kaikenlainen
teennäinen jenkkihömpötys voidaan kieltää.
- Niin. Onneksi ollaan näin samaa mieltä, tässäkin asiassa.
- Sepä onkin hyvä.
***
Kesä oli jo ehtinyt heinäkuuhun. Kipsit on otettu potilailta pois. Kaikki näytti hyvältä kunnes eräänä päivänä poliisiauto ajaa Lehtosen pihalle..
- Mitä ihmettä he hakevat, Paavo ihmetteli.
- Taitavat jahdata rosvoja. Varsinkin sinua, isoa rosvoa, joka päissään olet ajanut auton romuksi. Nyt ei kuule kunnian kukko laula. Rosvo linnaan ja tukka pois, Mari kiusasi
- Ei tässä taida olla nyt leikki kysymyksessä, Paavo sanoi totisena, kun kaksi virkapukuista poliisia asteli poikki pihan.
- Hyvää päivää! Ollaankohan me oikeassa talossa? Vanhemman näköinen poliisi kysyi.
- Päivää...riippuu siitä kenen talossa pitäisi olla, Paavo sanoi.
- Etsimme Paavo Lehtistä. Ohjeiden mukaan pitäisi asua näillä seuduin.
- Joo, kyllä olen, Paavo sanoi lyhyesti.
- No, hyvä sitten pääsemmekin asiaan. Kysymys on siitä kolarista. Teitä epäillään rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Tässä olisi haaste seuraaville käräjille. Tuletteko itse paikalle?
- Olen antanut jutun asianajajan hoteisiin. Hän hoitaa hommat, Paavo sanoi.
- Sittenpä asian kunnossa.. Tässä tämä haaste. Poliisi sanoi ja ojensi Paavolle virallisen näköisen paperin.
- Tuleeko tästä suuretkin rangaistukset. Tuli tyhmyyksiä tehtyä, Paavo sanoi.
- Näitä tyhmyyksiä joku aina jossakin tekee päivittäin. Se kun viina ja auto on huono yhdistelmä. Oikeushan se päättää mitä seuraa . Sakkoja ainakin tulee.

KAARASSAHAN.........

...sei raha oo parraeten tallessa, mutta onneksi osakkeet tuottaa senverran hyvin että mese vuuessa ja vaehtoon. Pittää naapurit katteelisena ja seki on kohillaan kun sopivasti pöyhii pankkitilliä. Eivät alimmat setelit homehu. Seon terveyvven kannalta kovasti tärkijjää. Homepöly on vaarallista varsinki rahapöly. Muuhun elämisseenhän tullee monelle firmalta kultasta käjenpuristusta ja huommenlahajaa. Sopivasti eläkkeelle soluvessa. Säästyy omat ja ohan se kultakello komijaa kateltavvaa.  Kyllä seon mahtavvaa kun joku on osannu hommelit hoetaa ja olla hymypoeka.
***
Joopa. Näöttää tuo järkitojellissuus olevannii sitä mitä oun koko ajan äläppiny. Kun käöttää ällijä pääsee ruppi helepommalla ja sillonhan sitä pittää rääkätä maratoonilla ja punttisalilla. Sitte se antaaki ommaan eccoon mukavasti pisteitä kun saa toverille leohkasta saavutuksijjaan.
***
Huumorriin varijollahan tässä on koetettu jutustella puutaheinää, jopa heinäseipäitäkin välillä, vaen niistä tullee tikkuja kieleen. Niitä nyppijessä se kitalaki ahavettuu ja sehän eijoo lasinkaa suotavvaa. Sissäenen ahavettuminen saattaa olla nykytietämyksen valossa sanken vaarallista.
***
Ei siinä mittää, suaphan sitä olla vaen ei pitäs rikasta näötellä jos on köyha saatana ja kuristumassa näläkäkuolemmaan. Seon kamala kattuva jos on lama ruummis, lihaa vaen kielessä ja seki töhönän peitossa.Vaen tätähän se on. Ei Paavali pahalla kato vaekka ei niin juhula asussa portille könyvä. Siellä putsaoslaetoksesa harijattaan porstalla puhtaaksi ja taevaskeleposeksi. Kerta rytinällä uusattaan vielä päähän uuvet sisuskalut, semmoset lempijät ja hartaat! Sittepä sitä pääseeki enkelikuoroon laoleleen halleluijaa ja muita hittejä.  Jo vaen!

perjantai 20. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

MAAJUSSIN VEROILMOITUS.
Kunnian ja omantunnon kautta ilmoittelen,
että vuodentulot ovat nollan kahtapuolen.
Miinusmerrkkiset on tulot jotka tuotto tuo
akka pienet tukimarkat kahvissansa juo.
-
Kehnosti on mennyt, rahaa en oo nähnytkään,
vekselit vain kitisevät aivan yhtenään.
Rehulaskut valtavat ne tulot kaikki vie,
kauppiaitten ahneus kai siihen syynä lie?
-
Me akan kanssa kahestaan koetetaan rehkiä,
kaikesta huvituksesta on pakko tinkiä.
Sä voisit kyllä Verottaja mua armahtaa,
että muijan lomalle vois joskus kustantaa.
-
Ei katuvalot loista eikä teitä aukaista,
silti ei tule vapautusta kiinteistömaksuista.
Sen kuka hullu aikoinaan lieneekään keksinyt,
ja viimeisetkin markat täältä maalta lypsänyt.
-
Jos ahdingossani teen vähän metsäkauppoja,
niin siitäkään ei näppiini jää lainkaan markkoja.
Oot monenlaiset maksut siihenkin sä keksinyt,
ja kusetuksen paikan siitä hyvän löytänyt.
-
Et kuitenkaan sä usko lomakkeen jos täyttäisin,
siihenkin aivan turhaan aikaani kai käyttäisin.
Saat vetää suuren rastin sinne minun kohdalle
ja pitkän miinusmerkin tulojeni viivalle.
-
Sen ymmärrän yhteiskunta rahaa tarvitsee,
mutt miksikä se heikoimmista uhrin valitsee.
Ei maksuista saa syrjäkylä mitään hyötyä,
vastinetta veroille pitäisi löytyä.
-
On posti viety,koulu viety,kylä tyhjenee,
mutt´silti yhä verokarhu täällä kyttäilee.
Sä sano mulle mistä oiken sulle maksaisin,
ja viimeisetkin pennoset sinulle antaisin?
-
Siis Rakas verokarhu jäät ilman tulosta,
sä tiennet .tyhjä vatsa ei mitään ulosta.
Mä ilmoitan sitten kun rahaa liikenee,
ja kohtuullinen elintaso maalla vallitsee

SKETSI

PALIJO PORUVA
- Perseperse, mitä toveri.
- Mitä sinä persuttelet? Eikö vähempiki passaa?
- Eiko se oo persyjen uusi tervehys? Eihän teille mikkää tavallinen käö?
- Mehän ollaan kansanomanen puoluve. Puhutaan sitä mitä kansaki
- Sitäpä meinasin. Puhheet on pelekkää paskaa ja mistä se tullee? Kysyn vaen.
- Sinnoot ikävä immeinen.
- Ehän minä semmonen pelle oo ku persu! Mitäpä oot puuhannu?
- Oon koettanu ja saanu.
- Joo, eihän persu muuta kun koettaa... Mitä siitä saesi? Koettihan se mennä hallitukseenki pari kertaa.
- Palijo lööppijä ja maenetta. Nelijän vuuen päästä rykästään semmonen kasa, että katainen kansaki sen huomaa! Hulluhan se hallitukseen. Kaekki haokkuu!
- Taetaa persu lyyvä kätesä paskaan. Piiloonhan persut ryntää kun pitäsi vastuuta kantaa.
- Sepä on raskasta ottaa liijan suurta kantamusta. Parempi on porista ja puhuva mukavija, siitä kansakin tykkää ja suosijo kasvaa.
- Vaen mitä helekutin hyötyvä siitä on?
- Kansalla aokijaa silimät kuinka kehenot johtajat sillä on.
- Elämässähän on vaekijoetaki asijoeta. Neki on hoijettava. Jos ne pistää piiloon ne kassaotuu ja sinne persu nujertuu niihen alle.
- Ratekija on valamis. Vanahat puoluveethan siihen on syynä. Oesi hoetaneet hommat.
- Ootta saatanat te tolloja! Perkele jaksa paskaa jaohaa. Lähtijä pesemään suusa.
Taetas olla paekallaan kaekille poliitikoelle. Paskaa on pari kk. jaohettu ja raskaasti.

MARI.169.

Vaiheikkaiden aamukeskustelujen jälkeen tuvassa vallitsi viimeinkin
sopuisa ja iloinen ilmapiiri. Kahvinkeittimen hiljaa turahdellessa Mirja
lennätti pöytään lisää kuppeja ja leikkasi pitkosta leveitä viipaleita.
Jutustelu rönsyili. Mirja kertoi kylän kuulumisia. Maria huvitti
kuunnella niitä, hänestä tuntui vielä oudolta asua paikassa, jossa
suurinpiirtein kaikki tunsivat kaikki.
Kesken kaiken Lily löi kämmentään pöytään ja vaati osakseen kaikkien
jakamattoman huomion:
- Häät! Ne teidän häänne! Minä järjestää teille häät!
Mari oli vähällä nielaista pullapalansa väärään kurkkuun, kun hän
kiirehti kommentoimaan ajatusta heti tuoreeltaan:
- Ei…kiitos vain, Lily, mutta EI.
Paavonkin mielikuvitus ampaisi jo liikkeelle ja kuin kaikenlainen
ylenpalttisuus olisi alkanut jo vyöryä heitä kohti. Sillä eihän Lily
voinut järjestää muunlaista kuin amerikkalaista hääseremoniaa, joka
poikkesi, totta vie, perinteisistä seurantalohäistä.
- Emme me varmaan-kaan pidä kovin isoja häitä. Jos vaikka muutaman
ystävän vain kutsuisimme… aloitti Paavo.
- Höpön-pöpön! Vaatimattomuus ei kaunista, se olla totuus! Jättää vain
kaikki minun huoleksi! Ahhh! Ihana tehtävä! Kaiken on oltava glamouria!
Minä osata, minä osata hyvin,
Lily hieroi kämmeniään yhteen. Hänen silmistään näkyi, kuinka innostunut
hän jo oli.
- Minusta sinun pitäisi ottaa huomioon Marin ja Paavon mielipiteet…
huomautti Mirja hieman närkästyneenä.
- Mitä joutavia! Jos he saavat päättää, marssivat varmaan vihille
kauppareissulla. Ei! Se ei käydä päinsä! Minä auttaa, juhla tulla
ikimuistettava! Hieno! Tyyliä. SE OLLA MINUN HÄÄLAHJA! Ja lahjastahan ei
voi kieltäytyä… muistutti Lily painokkaasti.
- Lähdetäänkö karkuun? ehdotti Mari katsoen Paavoon.
- Minnekäs me raajarikot…
- Teidän häät sitten kun olette terveet. Ja minä järjestän ne, kertasi
Lily vielä uudelleen.

Naisten lähdettyä, ja Marin varmistettua vielä ikkunasta, että Lily oli
varmasti jo tien päällä, heille sukeutui pitkä keskustelu tulevista
häistä. He koettivat keksiä, miten välttää ne tai päästä mahdollisimman
vähällä. Mutta tuntien Lilyn periksiantamattomuuden he alkoivat luovuttaa.

ULOSTUS

***
LUMI hiutaleita hilijalleen...Talavella pelottellee. Ei hyvältä näötä - jos ei pahaltakkaa. Yks haelee millasta akkunan takana, Toppila lykkää kaokolämpöö ja Foorttumi tuo valua pimijään.
***
TYHYMISTYNY järkimies huhuilee vaikka on vitsit vähissä. Vain tähissä voi löytää jotain mista mainita. Varsinki Otava pistää siilimään kun kuikkii yläilimoehin. Otavan sakara silimässä karsastaa aluksi. Vaen tottumus tuo helepotusta tuskaan.
***
 AENAENEN kiire saa kellot hulluksi. Kohtahan niitä siirrellään sinne ja tänne...On kai selvää, ettei selvää päätä näy näissä maisemissa. Kai se siellä missä on parempi paikka. Ota se ja tyydy siihen minkä sait. Eläkelläisen on lupa juopotella. Glögijä naamaan ja kinkkuva poskeen.Kuhan joulu saa.
***
KOMIJAT on ovet taivaassa. Pietari vahtaa portilla kuka on kelevollinen kuhunki loppusijotuspaekkaan. Moni pyrkii sinne paremmalle puolelle. Vaekka seon kyllä aevan turhaa. Kaekki tutut on siellä lämpimällä puolelle.
***
 TUOSTA ulos siitä sisään siitä mun matkani pitää. Näen syksyllä seon hyvä seki muistaa, ettei mikkää oo itestään selevää.  Kaikuvat kellot ja elämänvirralla käy kolea kuolemantuuli. Vain huuli pyöreänä katson miten mahdoton mahtuu olemattomaan.
***
PAJUPILLIT soittaa laulujaan ja särähtäen kitarasta  kielet katkeaa. Lääkäri reissu. Sielläki jää kielestä kiinni. Puhelijas lekuri. Jos nuolasee jäestä raotaa niin kieli jääpi kiinni. Ei vienyt kissa kieltä . Nyt suu on lukossa ja turpa tukossa.

torstai 19. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

MEIJJÄNKYLÄN PORNONÄÖTTELY.
Huomasi meijjänkylässä setkanmies, maatallous on tuurinhommaa.
Se möe kaekki kantturansa poes, kanarijalle meni viettään lommaa.
Siellä sattumalta se eksyikin, kaoppaan missä sexikammaa myyvään.
Siinä huomasi kohta lapinmies, tuossa hommassa rahoiksi lyyvvään.
-
Mies tarkasti kaopassa tutkaeli , mitä selekoseen mukanaan veisi.
Mutta ei palijo häntä viehättänyt, pumpattavan muovinen reisi.
Tekoelimet hyvässä sovussa, oli hyllyllä vieretysten
Ja veistoksissa ja tauluissa , oli ihimiset sylitysten
-
Kauan lapinmies noita katteli, sitte mietteissään puisti päätään.
Eihän muovi lapissa menesty, kun taas kohta rupiaa jäätään.
Kyllä paremmat konstit on löyvvettävä, lapin kaamoksen piristeeksi
Ja valistusta on annettava, ettei kirkkovene muutu reeksi.
-
Kotikaeroilla mies sitte päättiki, pornonäöttelyn avata justiin
Oli tietysti niinkuin pittääki, sonnustautut trikkoisiin mustiin
Oli akkasa rinnat palijaana, se pornotunnelmaa tuottaa.
näellä konsteilla rahat voe nyhtää poes, akkaansa hän täösin luottaa.
-
Pornorekvisiittaa on keränny, setkanmies kyllä aeka laella.
Semmosta irstaelua ei, koskaan oo nähty näellä maella
Punaset lyhyt tunnelmaa korosti, jono riitti aevan tielle asti
Oli ujoimmat mustatlasit silimillä, kun niitä hävetti niin kamalasti.
-
Oli pornotavaraa hommannu, mies aevan valtavasti.
Pari sillitynnöriä ovensuussa, tuoksui kovin kiihottavasti.
Pesismaela ja kaksi palloa, sae ylleisön punastummaa.
Viherkurkku sekä pannaani hyllyllä, oli kaekista kovvaa kammaa
-
Ja karijalanpiirakka miehet sae, jo kokemaan kiihkoja noeta.
viilikset siitä vielä parani, kun näky suuri kulho munavoeta.
Monenlaesta törkypornua, oli lapinmies esille tuonu.
Ja seksuaalista tyytytystä, meille kyläläesille suonu.
-
Herrojakin näöttelyyn poekkesi, arvionsa toevat heti juluki
Paheksuva ilime oli naamallaan, kun he näöttelyn keskellä kuluki.
- Kyllä tämmönen on jo irstasta, tästä kansan turmelus alakaa.
Ja nuoret huonoja malleja saa, ne helevettiin mennee yhtäjalakaa.
-
Ei huomannu kukaan onneton, itehän se sen pornon oli luonu.
Setkanmies vain arkista tavaraa, oli meille näötille tuonu.
Tosin katiska viittasi sinnepäen, mitä miehen mielessä rillaa
Oli katiskannieluun pistäny, suuren tukun lampaanvillaa.

SKETSI

KUUMA.
---------------
- Mitenkä se naama on nuin levijässä virneessä?
- Saahan se hyvälle mielelle kun on näen notkijat nämä kelit.
- Vaen seijoo hyvän eillä! Kohta tullee rompija ja hirmumyrskyvä. Mehtää kaatuu ja sähkyvä katkoo.
- Seon pieni kiusa siihen verraten että tarkenee.
- Vaen entäpä jos on henki katkolla. Oekijjaan myterriin joutuu neon päevät luvetut.
- Siinei suurta vahinkuva satu, nämmon jo nähty.
- Nii seon sulla se lämmin loppusijotuspaekka.Se voe perseläskit vielä tiristä.
- Siitä se iloksi muuttuu. Äkkijä siihen tottuu. Vaen totta phhuin, sehän avviisi kerto, että aorinkossa oli jämähtäny hirvijä räjähys. Liekkö jo se loppuräjähys? Se aekasa vie kun roeskeet yltää tänne.
- Joo huomasin sen minäki ja pilikkujaki on siellä aorinkossa, ei vaekuta hyvälle?
- Sehän on mennäyönä ollu joku avaruusmytäkkä. Oesi kuulema pitäny revontulina näkyvä. Liekkö perrää. Kuka helevetti semmosija kahtoo? Nukkumisaekana.
- Herrat keksiit kaekenlaesta juttuva, että kansa nöyrtysi Eihän ne saa ees hallitusta kokkoon.
- Paskat koko hallitus! Korkijaa tienestijä vettäät. Siellä Rysselissähän ne päätökset tehhään.
- Asijat hoetuu virkamiesten hoijossa. Ministerit on turha sakki. On niitä tosin mukava kahtuva kyselytunnilla. Siinä on joskus mahtavija roolisuorituksija.
- Joo ei sitä kummempata tijatterija tarvihe.
- Vae eikae siinä. Pittää lähtijä osallistumaan. Terassille kalijalle ja noetumaan helteitä, kun on niin kuumaki,

RUNOTTAA

PUAVON NAEMAHUOLET
-
Olj Puavo sitä asijaa tuumaellu,
itetykönään montahi kertoo,
ussein naesia sallaa katellu,
eikä yhelle tiennynnä vertoo.
Tuo nuapurin rehevä leski-Lempi
onj Puavolle ollu muita lähheisempi.
-
Puavo olj tuota miettinnä iltasin,
miten Lempin tuon omaksees saesi,
tullee joskus mieleen väkisin,
jospa Lempin vielä omakseen naesi.
Vuan sitähän se Puavo usein uattelloo,
miten sen seorustelun voesi alottoo.
-
Puavo usseinki ruutusta kahtelloo,
kun Lempi omalla pihallaan hiäree,
niistä muhkeista muotoesta huaveiloo,
ihhaelee tissiä, pohojetta, siäree.
Aevan Puavolla piässä jo huippasoo,
kuvitelleessaan kuinka voes puristoo.
-
Yhä Puavolla tunteet vuan kuumentuu,
raohoo vaella hän yösäkki viettee,
aena ikkunan iärelle kampeotuu,
kun Lempi ihtijään pihallaan näöttee.
Syvän pamppaeloo ja aevan tullee hik.
voe kun saesi tuon Lempin oekeenki lik.
-
Tuasen Lempi pihallaan kuivammaan
kevätuuleen pyykkijään laettoo,
tuasen Puavo tarkasti kahtelloo
kyllä silimänruoka se maettoo,
ihan kuumaksi Puavon se nykäsee,
jo kurkkusa selekeeksi rykäsee.
-
Vuan sittepä kuitennii raohottuu,
mitäpä poekamies akalla tekkee,
siinä aena jotahi vaen marmattoo,
seon kun kesällä vetelisi rekkee.
Siihen sohovalle Puavo pötkähtää,
kohta mies jo kuorsata hyrryttää.