Sivut

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tarina


UKKO JA AKKA
Oli harmaa mökki
oli ukko ja akka
oli ukko niin laiska
ja akka terhakka
Oli mökkinsä tuolla
jossain takasuolla
jonne osui vain
varis ja harakka.
-
Oli pari tuo kumma
akka pieni ja tumma
ukko taasen pitkä
harmaja niin
ukko vait´oli aina
joskus lauantaina
jotain virkkoi
kun yhdessä kylvettiin
-
Akalla taas puhe riitti
väliin siunasi ja kiitti,
välillä saattoi ruman
sanan lausahtaa.
Mutta kun taas hommat kulki
niin heti sanoi julki
sen kuinka hän
mökkiänsä rakastaa.
-
Akka touhus touhujansa
vaan eipä usko kansa
se akka ei nuku
juuri milloinkaan
Mutta ukko nukkuu kyllä
käy harvoin kävelyllä
tuskin liikkua viitsii
hän ollenkaan.
-
On heillä pari lehmää
kun akka korjaa heinää
ei ukko viitsi työhön edes yrittää
Mutt´kun ruoka-aika koittaa
hän laiskuutensa voittaa
ja pöydän ääreen
nälkäisenä tallustaa
-
Ei akka pidä tuosta
kun hänen pitää juosta
askareissa aina
minkä ennättää
Ei koskaan hällä aikaa
oo itseänsä hoitaa
kun kiireet häntä
jatkuvasti lennättää.
-
Mut´sattui sitten kerran
noustessa päivän Herran
ei akka enään tilaltansa
nousekkaan.
ukko hätääntyykin siitä
ei hällä kunto riitä
ja sydänhalvaukseen
kuolla kupsahtaa.
-
Niin loppui heidän juttu
mut´kaikille on tuttu
se että kuolo kaiken
korjaa aikanaan.
On mökki autiona aivan
varikset vain arvokkaina
kuuntelevat pihan
kotikuusten huminaa.
O.P.

VAEN

SEHÄN NY NÄYTTÄÄ...
...melekosen mukavata tämä hommeli. Joka aamu on eilistä valosampi. Pakkanenki on ihan kohtu lukemissa. Siperijassa vaen tuntuu olevan melekonen. Siinä se varmasti kusi kaarelle jäätyy? Mahtaapa siinä pikkukaverihhii suaha nuhhoo? Naesillahan se onnii varsinaenen onkelma. Pyllistellee niin jäätyy koko perse!
***
Heikosti on suunniteltu se puoli naesesta. Muutenhan ne ovattii meleko mukkiin meneviä. Varsinnii jokku. Mukissa polskutelevat kuin innokkaemmat uroksettii ja sitte on häijy katella kun naenen on aevan kanttuvei. Kun kaekki estot puttuu niin ohan se rietasta katottavaa.
***
Tietystihän tämä niin sanottu sivistys on immeisten ommaa keksintyä. Äetee on jo penskasta pittäen takonu päähän, Tuota et saa, etkä tuota, Näen taas pittää ja ennen kaekkija totella. Niimpä sitä ollaanki sitte jokkaenen erilaesija, joehin oma äeppä on iskeny puumerkkisä. Joehinki hyvinki ssuuret. Arvet näkkyy koko elämän ajan.
***
Tokihan se sitte tämmönen penskana säretty iskakin tekee suurta tuhoa lapsen kehitysvaiheissa. Jos onkin lempeä äiti niin isä saattaa olla yksi perkele. Näistähän saamme lukea päivittäin.
***
Eihän tietysti mikkää ole noen yksinkertasta. Toki voe olla yksilöllä synnynnäesijä vikakytkentojä tuolla piuhoissa. Ei sille mitään voi jos kokonaesuus ei toemi. Tai vaikka toimiiki, niin toimii väärällä tavalla.
***
Miten lie, olisikko kaikki onnellista ja toivottavaa että kaikki olisi aivan vapaata. No, opettaahan se eläinkin pentuaan. Ankarasti opettaakin. Emo se taitaa olla eläinpuolellakin se opettaja. Urokset vähän välittää miten jälkikasvu käyttäytyy? Uros vain panee...haisemaan!

KYTTÄ--56

Olin pistänyt tuulemaan. Sain esiin, Puhaltajalta, kaikkien Metkun palveluksessa olleen työntekijäin nimet ja taustat. Puhaltaja olikin ollut varsin vuolassanainen sekä kertonut
kakistelematta tietonsa. Kurottaja oli vielä vahvistanut kaverinsa kertoman. Kossupullo ja sopiva kehuminen tuottivat hyvää satoa.
Olihan se aika kirjavaa sakkia jotka olivat Metkun väkeä. Juoppoja, sekä melkein kaikilla rikoksia menneisyydessä.
Kun kiertelin heitä haastattelemassa, Lähes kaikki olivat tuomittuja jostakin rötöksestä. Synkkää oli sakki, eikä varmasti kovinkaan yhteistyöhaluista, varsinkaan kun huomaisivat Kytän olevan kysyjänä.
Siksi katsoin parhaaksi jättää listan toistaiseksi jemmaan sekä keskittyä tarkkailemaa Rotan porukan edesottamuksia. Sinne piti kuitenkin mennä vasta yön aikaan. Päivällä siellä tapahtui normaalia autonkorjaus toimintaa.
Olin tosi tyytyväinen itseeni. Minulla oli aika kirkkaana suunnitelma siitä miten saisin Rotan loukkuun...Kuinka murhaaja saisi tuomionsa. Tietysti sekin painoi vaakaa aikalailla eduksi. On luvattu palkkio ja Kiimalan junailemat setelit. Oli selvää, että täytyi osata tulokset myös, mitoittaa siihen malliin, että
toimeentulo olisi taattu ainakin kesään asti.
Tarkistin muistiinpanoistani, voisinko käydä Kiimalan luona vahvistamassa maksuvalmiut- ta. Sillä rahaa oli palanut aika paljon, erinäisiin varmistuksiin ja kyselyihin. Ainahan voisin säveltää sopivan sivujuonteen.
Siitäpä kurvasin taas Kiimalan konttorille. Kaikki oli niin kuin ennenkin. Konstat istuivat päätteen ääressä ja pelasivat pasianssia.
- Onko Iso Herra paikalla, kysäisin Oksalta
- Älä herätä nukkuvaa karhua, Se on todella ärhäkkänä. On ollut pari viikkoa?
- Mitenkä Metkun juttu...?
- Vitut! Ei pienintä hajua. Talosta ei löydy muuta kuin sen Ladyn hajuja. Ettei sittenkin muutama Kyttä käynyt? Kyttä kulkee ovista jälkiä jättämättä.
- Se nyt on tietysti totta. Siinäpä sinulla päänvaivaa, että saat Kytän syylliseksi.
- Älä ole niin varma. Suurempiakin tekijöitä on kuohittu. Ja kuohitaan... Suvela heitti väliin.
- Näinkö on? Milloin meinaat aloittaa?
- Otan sen elämäntehtäväksi, Suvela sihisi.

PIMIJÄSSÄ

SAHARANYÖSSÄ
se on leijonan mukavata saalistaa, ei haettaa pakkanen eikä tuisku peitä jäläkijä - sempä saaliin! Paetti tietysti hiekkamyrsky? Se se mahtaa olla melekosta huminata kun hiekkaa on ilima tuluvillaan. Hiekka tarttuu kieleen ja neito nousee mieleen? Eiköhän tuossaki runnoelija oo ottanu erivappaoksija? Ei siinä lie naeset mielessä jos on henki katkolla - paremminki oma napa.
***
Ankijaa taetas olla leijonalla saalistaa Suomen talavessa. Ei oo leijonan jäläkijä näkyny lumessa - mummon on! Mummo se jaksaa, etteeenpäen vaen kun pakki puuttuu! Kaartamalla ku pumeranki mummo pallaa aekanaan lähtöpisteeseen - läpi tuulten ja tuiskujen. Pakkanen ei mummova pelota eikä hiekkamyrsky.
***
Koska asijat on näen, niin oesko ny muutoksen aeka? Mummo peräkammarin laeskanlinnaan ja se tarpomistehtävä annetaan vaekka sille leijonalle. Nähhään miten neliveto toemii. Mummohan on, kuten tunnettuva, takapotku - potkasee aena kohteeseen - ei tyhyjään. No, joskus tyhyjään kallonaan, vaen ei koskaan täöteen leijonaan.
***
Muutenkihan mummo on aena laolunarvoinen. Riuska mummo hakkaa halot ja lämmittää läävät, tiskaa tiskit ja ruokkii piskit. Kunnon mummo ellää käjestä suuhun. Jos joskus munnii niin seon käjenpeesä eli kinnas tae lapanen joskus seoraksena nahkamuna.
***
Vae ei se mittää. Mummo ei lannistu. Kahaluu jatkuu, eikä kinokset estä harrastuksija. Kuin ohojus ratallaan mummo kiertää Kalifornijan ja jälleen palajaa, jos ei evväät lopu. Mutta tuskimpa. Tolokku mummo leipasee syotävää käjen käänteessä, jopa iliman käkijä. Tietysti mummo kahtoo asijoeta sillä silimällä jossa on kaehin ja muita varavempaemija, Nääs mummo kokemuksesta tietää kuinka herkästi tikku pistää silimään - tae suutarin sormi. vanahojen muistelut jääkööt nuoremmille! Kella on vastuu?
***
Vaen toevoskellaan mummolle luonnikas reissu, niinko turkulaenen sannoo! Mommolla ei sinni lopu, eikä matka katkija mitättömmiin esteisiin. Pikkupakkanen antaa vaohtija töppösiin. Lumi pöllyvää ja kinos aokijaa kun mummo porhaltaa tohkeissaan etteenpäen.
***
Kempeleen sää on tänä aamuna -10.6. Sattuuko? Kun koskee? No, sen näkkee ossuuko. Seon niin sattuman varassa. Ohan siinä välämää mennä ohiki. Aena ei voe voettaa eikä aena oo viimenenkää, varsinki jos ei osallistu! -

tiistai 16. tammikuuta 2018

SKETSI

AAMUKAHVILLA:
LIISA:
- Hohhoijakkaa, jopa se nukuttiki mahottoman hyvin. Missä ihimeessä sinä yökauvvet luuhasit. En tienny millon kottiin tulit.
Heikki :
- Kumpahan nyt olin jossain. Aina se kotiolot voittaa.Kuulee muutakin kuin ainaista kitinää. Miksi sinun pitää tietää mun reissut?
LIISA:
- Tuota se on!Yöt valavoo. Minuun sitten vihojaan puskee kun minä vain jotain kysyn.
Heikki:
- Aena sun pittää minun menoja tutteerata. Olimpahan missä olin!Ei kai se sulle kuulu?
Liisa:
- Minä saan täällä kotona yksin olla. Isäntä vain heiluu ympäri kaupunkia. Sinä et oo ikkää minua arvostanut.
Heikki:
- Joko se taas alkaa. On se sitten kumma jos pikkusen pitempään viivähtää, niin jo eukolle pittää olla meriselitys kaikista askeleista.
Liisa:
- Vanha mies ja pittää hutsujen perässä juosta. Sinä et enää rakasta minua.
Heikki:
- Rakasta? Mitähä se sitten on? Tuoko se on rakkautta, kun nuuskii toisen joka askelta. Enhän minäkään sun retkiä valvo.
LIISA:
- Se onkin eri asia . Minähän käyn vain ompeluseuroissa. Kyllä sinä sen tiijät. Sinä lontostat ravintoloissa tihtaamassa nuoria naisia. Kyllä minä sinut elostelijan tiiän.
Heikki:
- No, vanhojako pitäs? Semmostahan tuota näkkee joka päivä kotona ja.....kuulee.
Liisa:
- Arvasin naiset sinulla on mielessä. Viijenkymmenen villitys vie äijjää, ettei itekkään tajua kuinka naurettavaa se on.
Heikki:
- Naurele pois vain, jos naurattaa. Mutta naurattaa minuakin tuo sinun ainainen mustankippeys.
Liisa:
- Minäkö mustankipijä? Mun puolesta saat luistaa vaikka maailiman ääreen, eikä ikävä tuu! Mikä lie sokassu kun tuommosen matkaan lähin. Kun kattoo tuota naapurin Jormaa, siinä on sellainen mies jota nainen voi rakastaa. Siivoaa ja keittää ja tekee kaikki työt. Anneli saa käyttää aikaansa shoppailuun ja itsensä hoitoon. Nytkin oli käynyt taas kampaajalla. Minnen saa käyvä kun joskus ja sillon on jo isännällä suu kierossa.
Heikki:
- Anneli onkin sentään siro ja solakka. Sinä olet ollu liian ahneesti ruokakupilla.
Liisa:
- Iteppä olen läskini kantanut, en ole sua apumieheksi pyytäny.Etkä tuota itekkää mikkää aijanseiväs oo, mahaki kuin oottavalla.
Heikki:
Mies onki eri asia.Uljas ryhti ei pikkuisesta kummusta pahene.
Liisa:
- Niin on kuin pystyyn nostettu sikapossu........ Vai ulijas?
Heikki:
- Helekutti, tämä mennee taas mahottomuuksiin. Poikien kanssa kävin pikkuset huurteiset, nii akka rikuneeraa kuin maalimanloppu oesi tullu
Liisa:
- Millon ne pojat on alakanu huulipunnaa käyttään? Paijankaulus aivan punanen
Heikki:
- Tuoko pikkunen täplä? Siitä nyt on turha tehä johtopäätöksiä.Ketsuppia räiskähti kun poikien kanssa otettiin hiukapallaa.
Liisa:
- Niin ja naapurin kissa puri kaulasta? Mee sen salarakkaasi tykö, minäki pääsen parempaa ettimään.
Heikki:
- Taijjampa vaikka lähteäkkin! Jaksa tuommosta natinaa ja kiukuttelua kuulla.
(menee poispäin)
Liisa:(hätääntyen)
- Rakas,anna anteeksi, elä mene!Unenpöpperössä vain joutavia tuli mieleen. Uskonhan minä että kavereijen kanssa sinä olit.
Heikki:
(palaa takaisin)
- Joo arvasin että Liisukkani oli vielä unissaan. Tulehan tänne kun sinua pikkuisen halin!
( Halaavat toisiaan)

JO VAEN

KOLLAA KESTÄÄ
Elonmaeninkihan se korkijana käöpi - toesinaan. Vastamäkkeen ylleesä kivutaan mutta joskus päästellään alamäkkeen. Heleppo elämä ei aina oo hyväksi - eko kasvaa liian suureksi. Sillon ei hyvä hyysäää!
***
SEHÄN se pittää muistaa, että tavallisen kovija poekija oltiin. Ei tullu sääli mieleen vaekka naapurija paleli niin pirusti. Muuta kun nappi ottaan ja hyvästi! Kovia oli ajat, vaen kovia oli pojatki, tilanne vaati
***
Sehän kuulema immeinen pellaa olevan tilanteen mukkaan. Kun on raoha maassa ja ihimisillä on hyvä tahto, niin sitä saattaa äetyvä uhuvammaan ylikierroksilla.
***
Ollaan niin kovvaa poekaa, mutta annahan olla jos on tosi kysymyksessä niin tippa tullee linssiin ja kuset housuun. Polovillaan könyten huuvetaan enkeleitä pelastustoemiin!
***
Vaen eipä se huuto kuulu - vae kuuluuko? Emminä tiijä ku ei oo tullu semmosta tilannetta. Eihän tuota tiijä millon se kohille sattuu. Voe kae se olla lähelläki? Se!
***
KOVILLE se ottaa ennen ko pehemijän löytää.Tuuli käy yli ymmärryksen eikä viisaita paikalla. Jäesin kynsin koettaa onnijaan, mutta koettanut on pimijä yö- ja aamuun on vielä aikaa!
***
Onnenomenoeta poemii ne joela o tuurin tynkää mutta moni jää nuolee näppejään ja sehän ei ruuvaksi rupia. Aenakaa jos ei oo leipuri ja käjet vielä taikinassa!
***
Joo vaen se pittää palata oleeliseen - eli rutiineihin Jos häntä tekis ratikaalin ratkasun ja nousisi parrikaateille ja julistasi sovan kaekkija vihapuhheita vastaan. Rakastakkaa immeiset !

KYTTÄ--55

- Älkää koskaan mainitko sitä petturinimeä minun liikkeessä, minun kuulteni, Rotta kirosi ja hänen kasvot vääristyivät kiukusta.
- En, Herra Pääjohtaja... Yritän olla varovainen. Suokaa anteeksi, Herra Pääjohtaja.
Ei mennyt putkeen tämä ensitapaaminen, Ahola ajatteli mielessään. Kovasti on diktaattorinoloinen. Metku ei koskaan..
- Onko henkilökunta luotettavaa? Tulevatkos kaikki entiset. Te vastaatte siitä ettei sit-ten mitään vuotoja tapahdu. Näinä aikoina pi-tää olla varovainen. Tulee kaksi omaa luottohenkilöä, jotka vastaavat vain minulle. Morko huolehtii muusta. Millainen täällä lie poliisi. Onko virkaintoista porukkaa?
- Nakulan poliisin vaativin tehtävä lienee oman palkkansa kuittaaminen.
- Se on hyvä se. Paikka onkin oikein mainio joka suhteessa. Ei muuta kuin työt käyntiin.
- Kaksi yksikköä on valmiina luovutettaviksi. Paperit ovat siinä herra Pääjohtajan pöydällä.
- Teidän ei tarvitse päätänne vaivata niillä. Kun yksiköitä tulee otatte ne käsitteltäväksi. Työn te tiedätte. Kun auto valmis siitä ilmoitus. Jatkon hoitavat takuumiehet.
- Herra Pääjohtaja! Entäpä jos työntekijöitä ei tulekaan? Huhuja liikkunut!
- Mitä? Ei tule? Miten uskallatte tuollaista puhua?
Ahola seisoi aivan punaisena Rotan pistävän katseen edessä. Hän yritti kakistella jotakin vastausta. Mutta kurkusta lähti vaan käheitä vinkaisuja.
- Puhukaa mies! Se on teidän tehtävänne innostaa työntekijät paikalle. Siitähän teille maksetaan. Nopeasti nyt soittelemaan.
-Kyllä herra Pääjohtaja. Heti herra Pääjohtaja, Ahola hupatti ja poistui takaperin huoneesta.
Juuri silloin kaunis, nuorinainen tuli huoneeseen ovesta ja Ahola peruutti itsensä naisen syliin. Kumpikin menettivät tasapainonsa. Ryminällä he kaatuivat lattialle.
Salamana Ahola hyppäsi pystyyn... Vuolaasti anteeksi pyydellen kyseli naiselta sattuiko. Rotta katsoi tapahtumaa vihaisena. Tuolista nousten osoitti ovea.
- Ahola, antakaa olla ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta, että käyttäydytte tuolla tavoin - tökerösti. Kädellänsä ovelle viitaten sanoi: - Nopeasti nyt mihin määräsin! Naisen puoleen kääntyen kasvoille tuli lipevän imelä ilme: - Neiti Puronen, tulkaahan tänne tutustumme toimenkuvaanne.

LUJA

AIKAKONE
se vaen raksuttellee etteen päen tasasta tahtija. Seon oekijastaan seki meleko ihime että pallo pyörii? Mistä helekutista se enerkijasa ottaa ja missä on käöttökonneikko? Meleko ikiliikkuja.Akseliki on vissiin itevoeteleva tae mistä tuon tiennee. Hyvinhän nuo laakerit on kestäny. Liekkö ikinä perusremonttija tehty.Liekkö alakuperäsellä mölläkällä. Maalimassa monta on ihmeellistä asijaa.
***
Nyhhän neon viisaat laskeneet, että melekonen jäämöykky mennä viuhahtaa oliko se kevätalavella tuosta maapallon ja kuun välistä. Vae joko se meni? Toki tuossa välämää on ajaa posottaa levijälläki härrävärkillä, mutta aenahan on mahollisuus, että laskelmat pettää ja ajaa palliksi jompaan kumpaan.
***
Kuuhan tuo on meleko tarpeeton, aenaki nykyvään, kun keinovaloja poltellaan koko ajan. Lisäksi nuo pilivet on tiiviisti kuun eissä, että jos johonki pittää sattuva niin mielellään kuuhun. Jos se Telluksen pintaa hipasee, se saattaa olla monella poijalla aamut vähissä.
***
Olipa miten oli, mutta kamalan iso möhkäle tuntuu olevan läpimittaa kilometri tolokulla. Semmonen kun täöttä votakkaa pyyhkäsee niin mahtaa siinä vinkka poskija polttaa. Pyrstöki tuntu sillä riettaalla olevan. Minkä tautta. Ehän se minä tiijä, vaen arvellahan tuota saattaa. Jospa hittaemmat porukasta on jääneet roekkumaan, kiirreellisten perrään.
***
Kilometrittäen tuntu pyrstöllä olevan mittaa. En tiijä kuka lie käöny mittaamassa. No aenahan niitä joutilaeta löytyy. Taevaanrannan maalarille hyvinki sopiva pätkätyö. Ehän mitä varmuuvella ossaa sanua oliko tuo uutinen pillaeluva vaen totta. Aprillipila ei kumminkaa, kun ei oo kauvaakaa kun asijasta luvin. Vaen aekapa seki näöttää miten siinäki hommassa käö, mutta luulisi, että jos on jäätä ja lunta niin sullaahan se kevätavahassa. Mahtaa tullaki meleko satteinen kesä?
***
Ny ei kumminkaa sula mikkää. Ihan sieluki jäätyy. -8,2 on lukemat Kempeleessä, muuvalla tietenki palijo enempi, me ollaanki vähhään tyytyviä. Lunta taetaa alakaa karvomaan. On siihen malliin ilima-ala rököllään- Näkkyypähän!

maanantai 15. tammikuuta 2018

NOO-

VATULOIJA VIELÄ !
Tässä sitä on kahaveitikallaan, että ollakko vaeko eikö olla. Eikö se Hamletti, vae mikä se oli? Ollu saman puluman eissä? Tae enkae minä sen pulumija tiijä, niin ku en muutakkaa sen hommeleita. En oo ikkää Hamppeleita kahtonu, enkä kato.Joku raja!
***
Seon meikäläeselle semmosta ruokoo, ettei se selevinpäen mee alas. Mitä sitä hulluja. Näessä kotionkelmissahii on aevan tarpeeksi ratkomista. Varsinnii se ei-oleminen on semmonen vaekijammin ratkastava ropleema. Tarkottaako se että pitäs olla kokonaan olematta, vaeko että vaen yhessä paekassa on olematta ja toesessa paekassa on.
***
Seon sitä korkijammantason matematiikkaa joka ei mahu minun muutenki meleko ahtaasti kalustettuun kalloon.Tietenki jos olemisen alottaa ensin täällä kotona ja sitte lopettaa olemisen ja mennee olemaan johonki toeseen paekkaan? Tulleeko se olemisen ja ei-olemisen tirektiivi täötettyvä?
***
Oesi tietenki kovin onnellista jos voesi olla monessahi paekassa yhtä aekaa. Ei-ollahan voe järijestyvä hetkessä, kun yhessä paekassa vaen voe olla ja milijoonissa ei olla. Perkele kun mennee vaekijaksi.
***
Aettasikkohan tässä konijakki.? Kovastihan se selekeöttää ajatus toemintaa, mutta vaekuttaako se olemisseen. Pikkuisen eppäelen.
Tosin sen tiijän että kyllä konijakilla sen - ei olla - saavuttaa, vähintään pullon viiveellä. Seon taju poes ja paskat housussa. . Vae eipähän tarvihe olla.
***
On se vaen tuo elämisen roplematiikka niin monisärmäenen ja vaekija, että toesinnaan sitton ihan pihalla. Kylymähän se pihalla tullee, Vaen sillon sitä tuntee olevansa kun vilu kappassee. Täh?

SOPIIKO

DIREKTIIVIJENKKA
1
Direktiiviherrat meille säädöksiä laatii,
noudattamaan lakejansa pilkullensa vaatii,
sanktioilla uhkaavat ne pientä alammaista,
keksitty on rangaistukset tarkalleen.
2
Eeuu- junavaunussa on kyyti kovanlaista
matkustajaa siinä pyörii kovin monenlaista
Kiskot vievät eteenpäin ja matkalaiset nukkuu
pyörät pyörii iloisesti eteenpäin
3
Direktiiviherrat meille keksii aina uutta
kansassa se tuollainen herättää katkeruutta
pikkumaiset säännökset kun rasittavat pollaa
maalaisjärjellä ne jutut ratkeaa.
4.
Laadittu on tarkasti nuo asetukset vissit,
omat pykälänsä saavat kurkut sekä hissit
Kohta muodot kasvojenkin direktiivi määrää
kloonaamalla sekin homma järjestyy.

KYTTÄ-54

‎KYTTÄ-54.--‎
- Olethan sinä vähän outolintu. Enpä oikein tiedä sinun tapojasi. Olen ollut vasta vuoden näissä Nakulan maisemissa. Kurottajahan se on paljasjalkainen Nakulalainen.
Puhaltaja haki pari kertakäyttömukia jostakin ja kaatoi viinaa niihin - puolilleen.
Kyllä silmänkiillosta huomasi, ettei kumpikaan ollut ensikertaa hommassa mukana.
En hoputtanut miehiä. Kait olisi hyvä saada sopivasti virtaa, ennen kuin alkaisin kyselemään Rotan tarkempia taustoja.
Toisetkin puolimukilliset olivat vajonneet, lähelle pohjia. Miesten naamaankin oli tullut väriä ja tiukat juonteet pehmentyneet. Kaitpa olisi sopiva aika alkaa juttelemaan. Ainakin pohjustustyöt olivat onnistuneet. Koska kumppanukset alkoivat olla, ainakin omasta tehostusta saaneessa mielessään tavallista kovempi jätkä.
Nyt pitäisi tehdä tarkat suunnitelmat Rotan saamiseksi loukkuun. Sepähän kyllä onnistuisi koska asialla oli kaupungin kovin kyttä.
***
Vasili Rotakoff, alias Ritolan Rotta, istui entisen "Metkun Autoliikkeen" johtajanhuoneenmuhkeassa tuolissa. Rotta olikin tyytyväinen. Hyvin tyytyväinen. Konkurssi oli peruttu.
Kaupat Metkun lesken kanssa olivat sujuneet erinomaisesti. Sitten, kun oli rouvalle opettanut kovat liikeelämän realiteetit.
Vahvemmalla on vahvemman etuudet. Niin vaivatonta se on, Rotta ajatteli.
Hän oli kutsunut lähimmät apurinsa ja kumppaninsa neuvonpitoon. Millainen rooli sopisikaan itse kullekin. Siinä piti olla nyt tarkkana. Edellinen paikka oli mennyt konkurssiin juuri väärien henkilövalintojen vuoksi.
Kavalluksia ja muitakin väärinkäytöksiä oli paljastunut. Kuinka epärehellisiä ihmiset onkaan tänä aikana. Onneksi oli rahaa.
Rotta tumppaili sikarinsa ja vilkaisi Rolexia ranteessaan. Enää kymmenen minuuttia..
***
- Mitä herra Aholalla on kerrottavana henkilökunnasta. Onko se kuinka motivoitunutta sekä joka suhteessa oikeaa kuuliaista ja nöyrää työntekijää, jotka eivät rettelöi, eivät tietysti huutele asioita pitkin raitteja?
- Herra Pääjohtaja jo johtaja Met...?

NYT

SÄÄSTETÄHÄN
sanoja, käötetään lyhyita ja kuluneita sanoja.Uuvet ulukomaeset säästetään pahanpäevän varaksi. Ei sitä pijä rietautua räpsimään henkseleitä eikä uhuvammaan, vaekka sanavarasto on pullollaan sanoja monneenki tarpeeseen, vaen neon niin konstikkaeta ettei niitä oo taetuva käöttää. Olokoon puhheesi onon ja ei ei, kaekki mikä siihen lisätään on pahasta, ovat suuren kirijan kirijottajat aprikoeneet, mutta eipä oo ite osanneet neuvojaan nouvattaa. Ehei ovat vaen lakratelleet ummet ja lammet jopa heprejaa joukoon.
***
. Ota siinä sitte selevää mitä sillä meinataan vae onko vaen tarinan iskentää iltojen ratoksi. Tietystihhän on porukkata joka hommat hallittee ja monenkilaesta sananselittäjjää on liikenteessä. Toesille sitte ei kelepaa mikkää. Uutta pittää keksijä vaekka homma menisi päen persettä, Siinä ei palijo estoja ilimene kun on puhheena ijankaekkisuus ja seksi!
******
Jokkaesella on omat tejorijansa joellaki jopa monta. Tarpeen ja tilanteen mukkaan irtuvaa semmoset tarinat, että johan on kumma jos ei kuulija haerahu luulemaan, että kaveri on selevästi kirijasa lukenu ja on käöny tievonlähteellä.
***
Kattoen tässä muuvan ilta juttuva muutamasta Larsleevistä. Kova kaveri sehhii on ollu selittämmään tarinaa. Pölijempi kansa on ottanua tarinat tosina ja alakaneet aatella asijoeta sammaan malliin ja soppa on ollu valamis. Näetä sopanryystäjiä tuntuu yhä vieläki olevan ympäri maalimaa. Mutta aeka palijo on siimaa annettu perkeleelle, kun ajattellee nykyaekaa.Tuskimpa ne ennää ossaa ees kielillä puhuva. Mistäpä sen minä tiijän joka en oo pahemmin noehin asijoehin panneotunu.
***
Vae sama kae se sille haettaa, mikäli asijassa pyssyy. Sillohan sitä tolokusti vajeltaa mutkasta tietä näkymättömiin ja saattaapa sitä siellä mettän siimeksessä poeketa polulta jos ei kukkaa nää.Nehän nämä Larssin porukka oavat melekolaella silimänpalavojia. Aena ei oo Jumala mielessä vaen monenkilaesta vilunkija ja pellaotumista on heti mielessä jos valavova silimä välttää. Kovasti on mieli maallisiin. Töllöhän oli aekanaan ja vieläki perkeleestä, mutta läppärin ja kännykän ruutu ovatki sallittuja, mitä oesi Larssi mieltä?
***
Meleko hyvinhän tässä taas selevisi? Loruva oesi tullu enempiki vaen piti pistää perälaota kiini, että riittää sanoja huomiseksiki. Niin, säähän se vielä pittää merkata muistiin -3,5 näöttää mittari. Meleko pakkasen tuntu kuuluu ollllevan tuulesta johtuen, vaen nelijän seinän sisällä pärijää tolokusti. Toppila työntää kaokolämpyvä ja kela maksaa. Mikä siinä on köllistellessä, kun ei pillaa päevääsä liiallisella hötkyilyllä.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

SEPÄ

PIENI IMMEINEN EI TIIÄ.
---------------
Mitä ne Jumalat värkkejjää sen pään menoksi. Sitä joutuu monesti ihimettelleen jotta mahtaa se olla meleko kinkkiset paekat joka päevälle laatija voesko tuota sanua - työlistat. Pittää vahtija jokasen ajatuksettii. Niihän ne sannoo, että ajatuski on syntijä, siis jos ajattellee syntisiä. Mahtaa siinä olla kirijaaminen .
***
Miten se lie sitte tuolla toesella osastolla. Liekkö siellä akenttija liikenteessä muistivihonkansa ja kynä kovana merkkää hyvät työt muistiin. Jokkaenen suurempi laopeuvventeko tietää loppusijotuspekassa astetta lissää kuummuutta?
***
Kyllä siinä on pieni immeinen hutakassa kun ei pysty kaekistellen ratkasseen mitenkä millonkin tekkee? Kyllä minusta homma mennee pikkumaesuuksiin, että jo ajatuksijaki aletaan seolua? Jospa infossa on tullunna jokkii väärinkäsitys? Tae piru nämä tietää. Seon niin vaekijaa ellää Jumalijen mieliksi.
***
Pirustahan se on sitä riemullisempaa mitä riettaampaa on meininki..Onkahan siellä alakerran pannussa piisaa. Liikaaki. Pirun paene astijako lienee siellä Haetissä halennu ?.Mikä tämän systeemin tajunnee Kahen tulen välissähän tässä ihimispolonen koettaa kilivotella. Ei yhtää ihime jos toesinnaan mennee höpsikseksi. Niin ku tänä aamunaki - ja ylleesä. Näellä kumminki mennään. Kuhan itellä on kivaa...

HOMOT

PÖLLÖ
Pöllö istui oksalla tummassa yössä
silmä tarkkana saalistustyössä
rinnassa kumminkin kaihoa sillä
tunteita myöskin on eläimillä.
-
Kaihoansa Pöllö huhuili hiukan
jostakin kuulikin vastauksen niukan
hiukan se sykäytti Pöllön rintaa
johan nokalla raapaisi oksan pintaa.
-
Lensi horisko Metso kuuseen samaan
se asetti Pöllön tukalaan jamaan
rasistiset mietteet valtasi mielen
se sanattomaksi sai Pöllön kielen.
-
Vanha homenokka on lempeä vailla
koppeloiden kylkeen turha haikailla
mutta Pöllöllöltä voisi lempeä saada
nykyään ei homous kuppia kaada.
-
Homenokka osasi lemmentuumat
kohta olikin Pöllöllä paikat kuumat
se siipeä Metson kaulalle laittoi
ja poikalempi linnuille maittoi.
-
On metsäänkin tulleet vapaat ajat
on poistettu estot ja kaatuneet rajat
nyt vapaudentuulet puhaltaa saavat
on uusia säännöt ja vapaat kaavat.

KYTTÄ--53

Tokihan sen tiesin, että Puhaltaja yritteli saada tykkiä esiin. Luuli varmaan, että Kyttä olisi ensikertaa tilanteessa.
Ei tiennyt Puhaltaja-parka, että nyt vastapelurina oli vanha kettu. Tässä pelissä olisi noviisit säälittäviä surkimuksia.
Puhaltaja yritteli kääntyä minuun sivuttain saadakseen paremmin aseen vetämiselle tilaa.
- Kuulehan Puhaltaja. Jospa annat sen tykin olla siellä taskussa. Tai paremminkin anna se Herkko-sedälle. Et loukkaa itseäsi. Hyvin hi- tain liikkein. Katsopa, ase joka tähtää sinua taskunläpi ei ole sormi. Luulisin sinun kokeneena konnana tietävän milloin on turhaa potkia tutkainta vastaan, tai alkaa vekkuliksi.
Puhaltaja kääntyi minua kohti ja teki niin kuin olin neuvonut. Ojensi pienen sievän pistoolin minulle. Pistin sen taskuuni:
- Minä ihmettelen sinua Puhaltaja, Etkö sinä vieläkään käsitä, että oisin sinun kannaltasi suorastaan henkivakuutus!.
- Miten muka? Perkele! Kyttä on kyttä!
- Vaikka Kyttä olenkin, niin en ole Laki ja Oikeus. Minä toimin oikeudenmukaisuuden periaatteella. Mahtirikkaat rikolliset liikemiesketkut eivät saa armoa silmissäni. Rehelliset
ovatkin asia erikseen. Oikeastaan, heidän varassa koko maan talous pyörii.
- Vittu, tule tänne saarnaamaan! Minäkö alkasin sinun opetuslapseksi. Äläpä unta nää... Olethan sinä toimittanut kiven sisään, meikäläisiäkin.
- Tietysti silloin kun hankin leipääni univormu päällä. Nyt olen yksityisetsivä, kalastan suuria kaloja. Siihen tarvitsen kuitenkin apuvoimia. Sinulla on kana kynittävänä, Rotan suhteen, kuulin kun puhuitte asiasta. Aletaan kimppaan?
Kurottaja oli seisonut pienenä, laihana sivummalla. Olin huomannut, että Kurottajan himokas katse käväisi, aina välillä, tuomassani Kossuputelissa. Oliko mies peräti alan mannekiineja.
- Ottakaapa pojat siitä lämmikettä. Minulle se ei käy kun olen töissä autolla. Puhaltajan autokin on hävinnyt. Eipä näy olevan Micraa?
- Ihankos tosissaan tämä on oikeaa ainetta? Luulin että vittuillessasi... Sehän Micra sai oikosulun metsätiellä. Tulihan polttaa jos se saa alkunsa.
- Kyttähän ei vittuile koskaan... Se on siten kuin Kyttä sanoo, tai tekee. Perkele, pitäisihän teidän se tietää.
(jat

ONKO SE

PYHÄÄ
Maanantae ei mittää ... sannoo laolun tekijä ja pistää samantien hösseliksi koko viikon. Jos pyhä on häävimpi? Meleko pessimisti vaen eikö toenen heebo hoelaa Suomesta surullisten laolujen maana? Vaekkoes kuinka positiivinen ja rento meininki, niin kyllä tunnelma romahtaa kun moesija purkaoksija kuuntelee.
***
Ei silti eikä sen vuoksi. Sammaa surkeotta on omissaki tekeleissä. Surkeuvesta on niin heleppo loruta ja toesaalta ei sitä aena jaksa olla suu virneessä. Surkeotta on helepompi kuvitella kun onnellisuutta. Onnen pitää olla läsnä ennen kuin syntyy iloisia lauluja.
***
Mitä siihen onneen sitten tarvitaan, vois kysästä. Tuskin siihen ihmeitä. Riittää kun ei ole mitään mieltä painamassa tai fyysisesti on asijat reilassa. Pittää olla meleko kova jätkä joka pää kainalossa onnenlaoluja lurittaa.
***
Meleko keheno kirijaki syntyy pelekästä ilosta ja onnesta. Eihän siinä tuu ku korkeintaan katteeliseksi jos ei sankarille satu mittää vastoenkäömistä tae huonuva tuurija. Niin ku rikosrommaanitki. Sitähän niissä jännätään kuinka kauheita asijoeta niissä sattuu. Muutama murha ny kumminki tae aenaki taju kankaalle. Juopotteluva, väkivaltaa ja muuta surkeotta pittää kirijassa olla`Kaeppa siksi että lukija hoksaa ite olevasa onnenpekka.
******
Semmostahan se on immeisen elämä että sitä koko ajan toevoo parasta, mutta kumminkin siellä takaalalla vaanii se vanaha keheno pilatakseen onnellisen olotilan. Useinhan se elämän nurijapuoli pyörähtää essiin vakavan sairauven tae tapaturman johosta. Asioita vaan tapahtuu joelle ei ihminen maha mittää.Elämä on...
***
Sää puolella aamu on eilisen toisinto -1.2 on pakkasta. Pilvinen taivas pitää lämpötilan siejettävänä. Siperija ei sitte laettanukkaa niitä hirmupakkasia - ainaka vielä. Ei kyllä oo väliksikkää. Maaliskuu maksaa tammikuun tasaset päivät, sano vanha kansa. Vieläkö pitää sanonta kutinsa jää nähtäväksi! Vaen senpä näkkee sitte kun on aeka.

lauantai 13. tammikuuta 2018

SATU

KERRAN KARHUNA KÄVÄSIN
Kurkotteli kuusenlatva
näre suurempi yleni
salon synkän siimeksessä
korven kolkossa sylissä
missä juoksee hiidenhirvet
kauriit kauneimmat kasuvat.
-
Eksyin tuonne matkoillani
aikoina menneinä hyvinä
matkallani mainiolla
retkelläni remseällä
aivan villinä vaelsin
ilman muita säännöksiä-
-
Olin silloin maailmassa
ensikertaa kääntymässä
karhun muodossa oleilin
synkän korven valtiaana
suuret mammutit todella
tallusteli vierustalla.
-
Eipä seudulla näkynyt
ihmistä ei naapureita
salo huokaili syvästi
korpi kolkko kaikueli
villi luonto niin lähellä
aivan siinä seutuvilla.
-
Lähdin taivaaseen takaisin
uuden hahmon saadakseni
kautta Tuonelan vaelsin
kalman kautta kompuroitsin
puri mammutti mokoma
satutteli häntäluuta
sielu taivaaseen vilahti
hengen heitti helvettihin.

KYTTÄ--52.

Niinpä vetäisin pienen sievän paukkurautani esiin ja koputin sen perällä oveen. Sisällä tuli hiiskumatonhiljaisuus. Koputin uudestaan. Sitten kuuntelin. Vieläkään ei pihaustakaan.
- Noo, aukaiskaa. Olen teidän juttuja kuunnellut pitkän ajan. Minulla olisi asiaa.
- Kuka perkele siellä mölisee? Saatanan peräreikä, mene vittuun sieltä
- Äläpä Puhaltaja innostu. Muistele mitä on sovittu. Kyttä täällä on... Aukaise ovi.
Kuului hiljaista sipinää. Hetken päästä alkoi oven tienoilla kolahdella ja henkilöovesta vilahti Puhaltajan karvainen naama. Kaitpa varmisti varmaan tulijan henkilöllisyyden,
Astuin korkean kynnyksen yli, ja vedin oven kiinni. Kumpikin sisällä olevista miehistä ei ollut kovinkaan ilahtunut tulostani. Sen toki huomasin.
- Tervepä vaan vanhat kamut! Tervehdin reilusti kättä heilauttaen.
- Hei sinun heiluville! Vittujakos huorainkyttääjä täältä ?
- Tuskin täältä vittuja löytyisikään. Olisi ehkä tekovittu? Mutta sepä ei sulta jouda, siitä saat hyvän talvihatun.
- Vittujakos tänne tulet vittuilemaan. Eipä sinulla pitäisi olla tänne mitään asiaa. Tämä on minun reviiriä.
- Tulin aivan vierailulle. Toin sinulle tuliaisiksi vähän sydänlääkettä. Eipäs tarvitse viluissaan olla, sanoin ja vedin povesta kossuputelin.
- No, jos nyt tämän kerran, Puhaltaja sanoi ja nuolaisi huuliaan.
Kurottaja seisoskeli kuin pikkupoika, totisena ja peläten mitä nyt tapahtuu.
- Tiedät, että tietoja sinulta metsästelen tai ainakin yritän. Kuulin muilta ennemmin ja nyt äsken omin korvin, jotta Rotta on sinulle tuttu kelmi.
- Piru se on!
- Minkäs hyvän se sinulle on tehnyt?
- Sitäpä ei kytille kerrota.
- Etkö muista että meillä on Diili
Seurasin koko ajan Puhaltajan käsiä. Olin huomannut kun oikea käsi vaivihkaa kulkeutui yhä lähemmäksi väljää takintaskua...

MAISTELLAAN

MUSTAA MAGIJAA
Ny on asija siihen malliin, etteivät oo palijo mihinkää malliin. Ehkä voemme apuva hakija mustasta magijasta? Jos puristaa nouvata ohjetta!'
***
Nouse , ota aotosi ja aja seittemän tien haaraan ja katso mitä sinulle annetaan. Ota rento asento ja avvoen mieli niin huomaat jotain joka on ennen jäänyt ison-nokan suojaan. Kylymän rauhallisesti repäse ihokkaasi ja näet jotain joka sinulta salattu on.
***
Mutta sinä jonka käjet on kuin apinan jalat, elä satuta kättäsi poekaan, sillä paekka jossa seisoskelet on pyhä. Pyhänä voet sinä paekalla käyvvä, mutta arkena olokoon työmaa sinun paekkasi.
***
Pane uusi ihokas päälle ja simpsetit kaolaan ja mene Herrasi tykö, sillä paljon olet sinä syntijä tehny, mutta paljon on vielä tekemättä. Ahkeroe poekani niin saat kirkkahan ruunun . eikä sitä oteta sinulta poekkee.
***
Kyllä pomosi sua ymmärtää. Vähän on sinulle annettu, mutta paljon vaajitaan! Pistä lihas toemimmaan. Aivoja ei tarvi. Käyttöopas hukassa. Tuhkassa löytyy timanteja jos on tarpeeksi puristusvoimaa..
****
Seon tuo kilivottelu kuin henkivakkuutus. Elämässä kun koettaa olla ihimisiksi, vaen kun oes saannon vuoro saa vaen kylymää kättä. Viikatemies kumminki on armoton ja viikate viuhahtaa kun sato on kypsää. On se niin väärin. Liippaki hukassa!
***
Synkät värit meinaa olla tänä päivänä paletissa. Ruska on jo menny ja valakija hanki peittää tojistusaeneiston . Halla pannu.Mikä on tulos? Se on ennustettavissa.
***
Vae ootappa kotvanen niin jo alakaa nokka punertaa ja korvat punottaa kuin verta niissä oes. Vetasin muistinvarassa vanahaa tankua! Muisti pellaa meleko nätisti? Niin se pittääki! Sehän ei oerehi yhtään? Mitä ny pikkusen suttii!

perjantai 12. tammikuuta 2018

KYTTÄ--51

Puhaltajan seurana tuntui olevan Kurottaja. Tunsin puhekaverin naismaisen kimeästä äänestä. Puhaltajan matalampi puhe kuului, vain osittain, mutta Kurottajan heleät äänet kuului selvinä.
Konnat tuntuivat puhuvan naisista. Kuinkapa muutenkaan. Kurottaja kehuskeli panneen kahta naista melkeinpä sarjatyönä. Puhaltaja tuntui asettavan puheen kyseenalaiseksi.
- Saat olla varma, että oli hyvää tarjolla. Kuten tietänet, Metkun muija on aisan perään. Liikkeenkonttorilla oltiin kahdestaan. Kuinka ollakkaan, jopahan sille tuli metkut mieleen. Minä, joka olen tämmöinen soukkapoika olinkin ahtaan paikan edessä. Tuli mieleen, että nauramaan se alkaa. Niinpäs jätinkin väliin koko homman.
Hiipien etenin seinän vierustaa lähemmäksi puheenlähdettä. Nyt alkoi kuulua jo Puhaltajankin sanat selvinä. Tympäisi kuunnella vekkuleiden naisjuttuja. Tiesinhän, että ne olivat täysin keksittyjä. Todellinen panomies ei huutele. Sen ei tarvitse. Puhun kokemuksesta.
Sittenpä äkkiä mielenkiintoni heräsi. Rotta sana valpastutti minut huippuunsa.
- Oletko sinä Rottaa nähnyt? Jos pirulainen tuntee sinut?
- Sepähän minua hirvittää. Saatanan ropelikaula. Vitun jyrsijä, pitikin juuri tänne tulla. Olen pysytellyt piilossa. Sillä Rotalla näyttää olevan ne samat gorillat vahteina, kuin oli siellä Nesteellä. Ovat näköjään vieläkin kimpassa.
- Missä olet nähnyt?
- Olin tarkoituksella pubin seudulla katselemassa. Kato, kaverilta kuulin että se pirun penikka on tunkeutunut näihin maisemiin. Varmaan alkoi käydä vaikeaksi Hatussa? Siellähän
olikin pätevä poliisi. Täällä Nakulassa ei ole poliisista haittaa. Mutta se saatanan Kyttä on niin terävä kaveri, että se katsoo kyllä mitä Rotta on syönyt.
- Ja vitut! Minusta Kyttä on pelkkä isopaska! Typerä mahtailija. Vaikka olen kapea poika, niin isku on naseva. Siinä ei Kyttä ehdikään, kuin nytkähtää. Meikäläinen konsa antaa nyrkin puhua.
- Heh! Sinähän et tunne Kyttää. Se on kuule paljon kovempi kuin Rotta. Jopa Rotan kanssa, sinulla meni paskat housuun. Helppoahan se on pullistella täällä kun Kyttä ei ole paikalla.
Enpä enää malttanut kuunnella salassa. Sellainen on pelokkaan miehen tavaramerkki. Reilumeininki. Menipä asiat sitten syteen taikka saveen.